Vaimoni ei enää hemmottele eikä huomioi minua.

lapsi vie alussa todella paljon huomiota ja äiti on myös väsy. Ei varmasti ensimmäisenä tule mieleen illasta joku seksi tai miehen tyydytys.

Ny on sinun vuorosi huomioida vaimoasi ja lastasi. Yritä osallistua enemmän lapsen arkeen ja olla sitä kautta mukana perhe-elämässä. Lapsen kanssa alku on rankka niin isälle kuin äidillekin. Onneksi tilanne (alkukankeus ja väsymys) on tilapäinen ja aikuinen mies kestää sen kyllä.

Minulla on ihan petetyksi tulleen tunne.

Ei tämän tällaista pitänyt olla.

ap

No mene hakeen hoitoja siitähän se elämä sitten kirkastuu:)

Ei ole vain yksipuolista helliminen ja huomioiminen.

Minulla on ihan petetyksi tulleen tunne.

Ei tämän tällaista pitänyt olla.

ap

Monelle miehelle voi tulla olo ettei vaimo enää huomioi tai vietä yhtä paljon aikaa, mutta niin se vaan on ettei sitä aikaa juuri ole miehelle alussa. Lapsen hoidossa kun nainen jättää omat tarpeet kakkoseksi ja lapsi tulee ensin.

Itselläkin jäi seksit, ruoan laitot, meikkaukset ja hiusten laitot melko vähälle kun vauva putkahti maailmaan ja suihkussa käynnitkin olivat pikaisia 5min.

Juttele vaimosi kanssa asiasta. Aina kun vauva nukkuu niin voittehan viettää aikaa katsomalla televisiota ja halailemalla.

Naisella ei ensimmäisenä ole mielessä seksi kun olette kaksin.

Mitä jos ihan itse koittaisin sitä vaimoasi huomioida? Antaisin ihan vapaaehtoisesti vaikka selkähieronnan, ilman taka-ajatuksia. Ostat kukkia/suklaata/jotain muuta, mistä tiedän vaimosi ilahtuvan. Annan halin ja pusun silloin toisen tällöin. Voit kuule yllättyä, kun läheisyys palaa teidänkin välillenne, kun vaimosi ei tarvitse pitää sua yhtenä lapsena perheessä, jonka jäljet saa siivota ja jolle saa tehdä ruuan pöytään...

Itse ainakin kiljuisin riemusta, jos mun mies joku päivä tajuaisi tämän, eikä sitä huomioo tarvitsisi itse kinuta koko ajan. Sitä antaa mielellään, kun saa vähän jotain takaisinkin joskus. =)

Lapsen saamisen jälkeen olen joutunut perheessämme täydellisesti sivuraiteelle ja vaimoni on pelkästään lapsen lumoissa.

Keskinäinen hellyys ja läheisyys puuttuu, ainoa josta vaimoni huolehtii on lapsi.

Herkkuruokiani en enää saa, lapselle sen sijaan ostetaan bataatit ja maissit ja muut eksoottiset hedelmät.

Iltaisin vaimo ei enää hyväile minua saati pikku-heijariani, läheisemmästä kanssakäymisestä nyt puhumattakaan.

On aina kuulemma niin väsynyt, kun imettää.

Sanokaa mitä sanotte, ivatkaa tai pilkatkaa, mutta kohta minä häivyn tästä.

Kunnes vaimolla alkaa taas kiinnostaa.

Kyllä se aikanaan ohi menee, usko pois.

Tuo halailu oli hyvä idea, vaimo vaan katsoo niin vähän telkkua nykyään.



mutta helpottavaa kuulla, että tämä on "normaalia" Meneehän tämä pian ohitse?

vietin(kin) avulla. Sitten myöhemmin varmaan se hemmottelukin palautuu. Kestä nyt, iso mies.

Meillä oli alussa juuri halailua, hieromista, katseita yms.

Mieheni jaksoi kehua ulkonäköäni vaikka itse itkeskelin sitä miten synnytys minua muutti ja alapää oli hellä muutaman kuukauden joten seksi ei senkään takia ollut ensimmäisenä mielessä ja ei uskallusta kokeilla heti.

Se on väliaikaista. Ei vaimosi ole sinua unohtanut tai ei kyse ole siitä etteikö hän sinua haluaisi, mutta synnytyksen jälkeen hormonit heittelee eikä sille oikein voi mitään.

Ole tukena ja tehkää jotain muuta kivaa ja vemputa vehjettäsi vaikka vessassa niin häviää suuremmat halut.

Mieheni kanssa synnytyksen jälkeinen seksi tuntuikin sitten ihan ensimmäiseltä kerralta kun jaksoi odottaa.. se jännitys ja kaikki :)

olet? Entä vaimosi?

Kun helpotat vaimosi elämää siivoamalla jälkesi ja auttamaan pyytämättä kotitöissä, niin varmasti vaimosikin lämpenee. Mua niin ärsyttää, kun joudun aina siivoilemaan mieheni jälkiä. Kaikesta ei viitsi nalkuttaa, ja sitten aggressiot patoutuu.



Kyllä se hellyys ja läheisyys on kahden kauppaa. Kun huomioit vaimoasi niin romanttisin teoin (joita olikin lueteltu) ja ihan arjessa (olemalla apuna ja läsnä), niin täytyy muijassa olla pahasti vikaa, ellei huomaa, miten haluat ilahduttaa häntä. Ja ihan varmasti hänkin haluaa vastavuoroisesti ilahduttaa sua.



Eikö hyvä, että teit tänne tämän avauksen? Ja muistakaa mammat, tää koskee myös teitä!

Kun helpotat vaimosi elämää siivoamalla jälkesi ja auttamaan pyytämättä kotitöissä, niin varmasti vaimosikin lämpenee. Mua niin ärsyttää, kun joudun aina siivoilemaan mieheni jälkiä. Kaikesta ei viitsi nalkuttaa, ja sitten aggressiot patoutuu.

Kyllä se hellyys ja läheisyys on kahden kauppaa. Kun huomioit vaimoasi niin romanttisin teoin (joita olikin lueteltu) ja ihan arjessa (olemalla apuna ja läsnä), niin täytyy muijassa olla pahasti vikaa, ellei huomaa, miten haluat ilahduttaa häntä. Ja ihan varmasti hänkin haluaa vastavuoroisesti ilahduttaa sua.

Eikö hyvä, että teit tänne tämän avauksen? Ja muistakaa mammat, tää koskee myös teitä!

Lähdenkin tästä laittamaan puhtaat kuivat pyykit kaappiin ja likaiset pesuun :)

ap

mä en kyllä ollenkaan ikinä ymmärrä näitä valituksia. On täysin luonnollista, oli lapsia tai ei, että se mielenkiinto sitä samaa kumppania kohtaan laantuu viimeistään parin vuoden kuluessa. Ihan turha odottaa mitään alkuhuuman paluuta, en ymmärrä missä pilvilinnoissa jotkut ihmiset elävät.



Ja häivy vaan, onpahan vaimollakin yksi huomion vinkuja vähemmän. Ihme vinkuintiaaneja koko miessukupolvi nykyään.

Kun helpotat vaimosi elämää siivoamalla jälkesi ja auttamaan pyytämättä kotitöissä, niin varmasti vaimosikin lämpenee. Mua niin ärsyttää, kun joudun aina siivoilemaan mieheni jälkiä. Kaikesta ei viitsi nalkuttaa, ja sitten aggressiot patoutuu.

Kyllä se hellyys ja läheisyys on kahden kauppaa. Kun huomioit vaimoasi niin romanttisin teoin (joita olikin lueteltu) ja ihan arjessa (olemalla apuna ja läsnä), niin täytyy muijassa olla pahasti vikaa, ellei huomaa, miten haluat ilahduttaa häntä. Ja ihan varmasti hänkin haluaa vastavuoroisesti ilahduttaa sua.

Eikö hyvä, että teit tänne tämän avauksen? Ja muistakaa mammat, tää koskee myös teitä!

Lähdenkin tästä laittamaan puhtaat kuivat pyykit kaappiin ja likaiset pesuun :)

ap

Tsemppiä teille vauva-arkeen ja parisuhteeseen!

mä en kyllä ollenkaan ikinä ymmärrä näitä valituksia. On täysin luonnollista, oli lapsia tai ei, että se mielenkiinto sitä samaa kumppania kohtaan laantuu viimeistään parin vuoden kuluessa. Ihan turha odottaa mitään alkuhuuman paluuta, en ymmärrä missä pilvilinnoissa jotkut ihmiset elävät.

Ja häivy vaan, onpahan vaimollakin yksi huomion vinkuja vähemmän. Ihme vinkuintiaaneja koko miessukupolvi nykyään.

Meillä kyllä sitä huumaa on samallalailla kuin alussa.

Synnytyksen jälkeen tosin meni alamäkeä jokunen kuukausi mutta kun rauhoittui tilanne niin nousi huimaa vauhtia ja meillä on parempaa tämä suhde nyt kuin alkuaikoina

Tässä pieni tarina, ei erityisesti kenellekään, tulipa vaan mieleen.



Meillä on mies, joka on naimisissa. Jonkun ajan kuluttua avioitumisesta pari päättää, että on aika hankkia lapsia ja alkavat tuumasta toimeen. Pian vaimo onkin raskaana.



Yhteisesti tehty lapsi osoittautuukin vaikeammaksi kuin mies kuvitteli, joten se jätetään ilomielin pelkästään vaimon hoidettavaksi.

Hetken kuluttua mies ihmettelee, miksi vaimo on väsynyt, keskittyy jatkuvasti vauvaan, ei huomioi miestä entiseen tapaan jne.



Mies on varma että vika on vaimossa. Jos vaimo ei kohta muuta tapojaan, mies lähtee. Vaimo on huono, tyhmä, laiska, frigidi. Miehessä tai hänen tekemisissään/tekemättä jättämisissään ei ole mitään vikaa, vika on vaimossa ja vauvassa. Mies alkaa muistelemaan, ettei oikeasti edes tainnut vauvaa haluta vaan teki sen vaimon mieliksi, jollei jopa vaimo huijannut miehen siihen.



Tässä kohtaa viisaampi mies tajuaa, että vaimo on uupumassa työtaakan alle. Ei ehkä ollutkaan tarkoitus, että hankitaan lapsi jotta vaimolla olisi lisää hoidettavia, vaan että mies ja nainen alkaisivat yhdessä aikuisina hoitamaan yhteistä lastaan. Viisas mies seisoo lupaustensa takana ja puskee läpi rankkojen aikojen yhdessä vaimon kanssa.



Tämä meidän miehemme ei kuitenkaan ole viisas mies. Hän sen sijaan alkaa katsella ympärilleen, etsien uutta, parempaa, nuorempaa, seksikkäämpää ja palveluhaluisempaa naista. Kohta sellainen löytyykin.



Mies eroaa vaimostaan ja muuttaa uuden naisen kanssa yhteen. Elatusmaksut ärsyttävät, samalla harmittaa kun ei näe omaa vauvaansa enää kovin usein. Toisaalta uuden naisen kanssa on kivaa muhinoida rauhassa, eikä vauvan hoito houkuttele. Riittää, että mies näkee sen silloin kun huvittaa. Miehellä on taas kivaa ja hän nauttii elämästään, vaikka elatusmaksut harmittavatkin.



Viisas mies on panostanut tällä välin suhteeseensa, ja se alkaa nyt maksaa itseään takaisin. Vaimo alkaa palaamaan vauvalandiasta ja näkee taas rakkaan miehensä muunakin kuin isänä. Parisuhde alkaa taas valtaamaan tilaa vaipanvaihdolta, vauva on muutettu omaan huoneeseensa ja makuuhuone on palannut siihen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Viisas mies nauttii elämästään ja osaa arvostaa (kuten myös vaimonsa) tämän eteen tekemiään uhrauksia.



Meidän miehemme on vakiintunut suhteeseen uuden nuoremman herkkunsa kanssa. Naisen kohtu alkaa antamaan yhä kovempaa merkkiääniä, ja pian ollaankin tilanteessa jolloin päätetään tehdä yhteinen lapsi. Mies ei ole innoissaan, mutta muistaa edellisestä kerrasta miten helposti kaikki loppujen lopuksi meni, kun nainen hoisi vauvan ja miehen ei tarvinnut luopua mistään.



Kohta ollaankin taas viestin alussa...



(jatka tätä viestinlukua alusta tähän saakka tarpeellinen määrä, kunnes mies saavuttaa keski-iän ja alkaa vanheta)



Viisas mies nauttii eläkepäivistä kotona vaimon kanssa. Lapset ja lapsenlapset käyvät usein kylässä ja elämä on mukavaa ja leppoisaa ja avioliitto tuntuu edelleen hyvältä. Mies miettii miten onnellinen hän on, ja ihmettelee toisinaan miten hänelle onkin sattunut elämässä palaset osumaan kohdilleen. Ehkä hän tietää sen itsekin, mutta elämän meno ei ollut ihan pelkästä sattumasta kiinni. Viisas mies osasi tehdä oikeat valinnat aikanaan, ja sai palkan siitä.



Meidän miehemme on myös eläkkeellä. Talous on hieman helpottunut, sillä elatusmaksuja hän joutuu maksamaan enää viimeiselle vaimolle, muut lapset ovat jo tulleet aikuisiksi. Mies juo paljon, yksin vuokrayksiössä istuessa on siihen aikaa. Mies miettii usein, miten elämä on kohdellut häntä rankalla kädellä, ja miten petollisia kaikki naiset ovat. Mies uskoo, että hänellä on käynyt sattumalta uskomattoman huono tuuri.

Kun mies aikanaan kuolee elintavoista johtuvaan sairauteen, hänen ruumiinsa löytää huoltomies muutaman kuukauden päästä.

Ja häivy vaan, onpahan vaimollakin yksi huomion vinkuja vähemmän. Ihme vinkuintiaaneja koko miessukupolvi nykyään.

emme tunnetusti valita ja nalkuta, vaan kestämme kaiken hymyillen!

Ap:lla oli ongelma, johon hän sai muutaman asiallisen vastauksen, ja ymmärsi, mistä on kyse. Ei näitä asioita aina tajua, kun itsekseen joutuu pähkäilemään - joutuu umpikujaan.

jatkuvan vittuilun jälkeen erosin. Yksi elämäni parhaista ratakaisuista, kaikin tavoin. Lapsia hoidamme 50/50, joten saan olla lasten kanssa, mutta ei tarvitse kuunnella ruttuturpaista kitinää.