Vaimoni ei enää hemmottele eikä huomioi minua.

eihän KUKAAN täysjärkinen, normaali aikuinen ihmminen ole noin itsekäs ja omahyvänen..

Kyllä ihmisen pitää samassa talossa asuville edes yrittää olla ystävällinen ja käyttäytyä asiallisesti. Koska kaikki oli väärin, päästin naisen vapauteen.



21.

19: viisas tarina

ite kyllä koin, että mies on ollu mun elämässä ensin ja lapsi on yhteinen, jotenka senkin vuoksi halusin huomioida miestäni.. jo kuten niin monesti on neuvottu, että lähellä kannattaa olla, vaikkei seksiä tekiskään mieli.. tosin vaikkei ite heti syttyiskään seksiin, niin kummasti sitä vaan saattaa muun läheisyyden ja hellyyden innoittamana syttyä.. ja nauttia ihan todella.



Meillä on tietty ollu siinä mielessä helppoa, ettei oo ollu vaativia vauvoja, mutta tätä nykyä pitää jo vähän hakea tilaisuutta, kun noita lapsia on 3 vuoden välein syntyny ja nyt tulossa neljäs. Mutta se ehkä kertookin siitä, että pidän miestäni tärkeänä ja hän minua ja me kumpikin suhdettamme..



Vauvahan on pieni vain hetken, mutta ei mun mielestä silti saa unohtaa puolisoaan, eikä mun mielestä hellyyttä ja läheisyyttä, huomaamista tarvi ansaita, se kuuluu automaattisesti parisuhteeseen. Toki paremmin jaksaa, kun kotityöt jaetaan ja vauvan hoito, mutta ei se saa olla ehto huomaamiselle..

viipaloin hyvälaatuisia tomaatteja ja mozzarellaa sekä lisäsin punasipulirenkaita, päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja basilikaa



Kyllä se tästä.



ap

tärkein tehtävä on nyt hoivata pienokaistanne, jonka hän on tähän maailmaan synnyttänyt. Kyllä sinunkin vuorosi tulee vielä saada hellyyttä. Raskaus-ja imetysaika ovat oieasti fyysisesti ja henkisesti aivan älyttömän rankkoja ja varsinkin eka lapsi vie kaiken energian. Kärsivällisyyttä!

kanssa loppui isin ymmärrys tavaroiden heittelyyn, kilahteluun, mykkäkouluun, narinaan, kitinään ja pihtaamiseen.

jatka samaan malliin.

naisten pitää muuttua paapottaviksi lapsen syntymän jälkeen.. Miksi miehen pitää alkaa naisen palvelijaksi kun vauva on syntynyt. Molempien tulisi tasapuolisesti hoitaa vauvaa ja huomioida toisiaan. No ehkä ekan kuukauden vauvan syntymän jälkeen naista voi palvella..

Ja muista jatkaa sinnikkäästi. Ei se yhdessä illassa taikojaan tee, mutta kyllä vaimosi varmasti huomaa viitseliäisyytesi ja huomioimisesi ja tulee hyvälle mielelle. Ja kun on hyvä mieli, niin jaksaa sitten hänkin paremmin ja antaa sinulle huomioo. =)

Mitenkäs tässä nyt keskitytään täysin tuon äidin hemmotteluun? Minkäs ikäinen vauva on ja kuinka aktiivisesti isä ottaa osaa lapsen hoitamiseen... ja toisaalta kuinka kiinni äiti on lapsessa? Antaako lapsen sinun hoidettavaksi vai luuleeko, että sinä tiputat tai teet jotain väärin?



Ei kannata päästää tilannetta liiaksi siihen, että äiti on täysin symbioosissa vauvan kanssa. Kyllä se on Sinunkin lapsesi. Varaa itsellesi päivästä omat hetkesi vauvan kanssa. Esim. isä kylvettää tai isä nukuttaa sylissään. Jos vaimosi suostuu lypsämään pulloon, niin ota jokin imetyskerta hoidettavaksesi ja pyydä vaimoa lepäämään / käymään suihkussa / rentoutumaan /ottamaan aikaa itselleen.



Sitten vielä lisäksi sitä yhteistä hellyyttä ja yhteisiä hetkiä, kun lapsi jo nukkuu.



Kun vaimo huomaa ja antaa sinunkin touhuta vauvan kanssa, niin saatat huomata hänen luovan teihin ihastuneita katseita, kun näytätte niin lutuisilta. ;) Siitä se lähtee. Sydän lämpenee.

Tää on hyvä provo.

viipaloin hyvälaatuisia tomaatteja ja mozzarellaa sekä lisäsin punasipulirenkaita, päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja basilikaa

Kyllä se tästä.

ap

Onneksi ei ole. Huh sentään!

Grow a pair. Ihan oikeasti. Sinä olet aikuinen mies, toinen vanhempi lapsellesi ja olet antanut lupauksen olla (edes lapsen kautta) yhdessä naisesi kanssa. Sinä ET VOI lähteä lätkimään heti kun seksi vähenee- naisen hormonit toimivat ihan oikein kun hän asettaa lapsensa etusijalle ensimmäisen vuoden ajan (plus/miinus). Jos naisesi ei näin tekisi, lapsella jäisi tärkeä kehitysvaihe käymättä läpi ja se tietäisi psyykkisiä ongelmia tulevaisuudessa.



Suosittelen että relaat ja runkkaat, mahdollisuuksien mukaan myös osallistut kotitöihin etkä vaadi ihmeitä teiltä kummaltakaan. Imetys on rankkaa puuhaa, nainen kuluttaa sen aikana n. 500 extra kcal päivässä ja voit vain kuvitella miltä tuntuu kun yötäpäivää rinnassasi "roikkuu" jokin, jonka hoitaminen on hyvin yksipuolista ensimmäisen vuoden ajan.

ei olisi lisäksi vielä avmamma. Mutta kun on niin ei.

Tuoreista appelsiineista puristettua appelsiinimehua, paahtoleipää Kippari-juustolla, paprikalla ja tomaatilla, kuppi höyryävää maitokahvia ja keitetty muna.



Kyllä se tästä.



ap

miten tällä palstalla ei jätetä omaan arvoonsa täysin ilmiselviä provoja. Katsokaan nyt vaikka aloituksen tyyliä. Tämä ei ollut pelkästään provo, vaan vielä poikkeuksellisen köyhä ja sisällötön provo.

miten tällä palstalla ei jätetä omaan arvoonsa täysin ilmiselviä provoja. Katsokaan nyt vaikka aloituksen tyyliä. Tämä ei ollut pelkästään provo, vaan vielä poikkeuksellisen köyhä ja sisällötön provo.

tuntuu siltä, että tänne on Onlineltä muuttanut eräs Provoilija

mielenkiintoinen keskustelu .. :)



mutta yllättää kyllä, että niin moni pitää täysin oikeutettuna isän sulkemista ulkopuolelle, tokihan äiti on jo raskausaikana tuntenut lapsen ihan eritasolla kuin isä, siitäkin syystä voisi antaa isälle mahdollisuuden osallistua. Imettäminen voi olla työlästä ja vaikka mitä muuta, mutta siltikään en voi ymmärtää, miksi miehestä tekee ruikuttajan se, jos hän sanoo, että kaipaisi myös huomiota. Sanotaan, että pitää puhua tunteistaan ja kun joku sanoo, että jokin asia tuntuu pahalta, niin heti on ruikuttaja.



Kääntäkääpä tilanne toisinpäin. Olet naisena, vaimona yhtäkkiä se, joka ei saakaan huomiota, ei hellyyttä, kun maailman täyttää joku muu.. Ei varmaan tuntuisi pahalta?



Kummallisesti unohtuu, että ilman isää lapsi ei olisi saanut alkuaankaan. Ja yhtäkkiä, kun vaimo on niin loistava suoriutuja oman vauvansa kanssa, mies saa jäädä ja pärjätä niin ku tykkää. Ja jos uskaltaa sanoa, että pahalta tuntuu, niin on ruikuttaja ja ajattelematon ja... kuinka moni nainen on ruikuttaja, jos hänet suljetaan täysin ulkopuolelle, varsinkin jos on aiemmin ollut tärkeä osa tätä elämää..?



En kertakaikkiaan voi tajuta, miten joku voi selittää, että on ihan ok, että mies jätetään kuin tarpeettomana sivuun, kun nainen on vauvansa saanut. Kun pitäähän äidin saada olla lapsensa kanssa ja.. missä on isän oikeudet? Ja miksi sitten itketään, ettei mies ota vastuuta lapsesta? Sairasta...



Taitaa olla koko maailma kieroutunut.. tai naisasialiike on päässyt vähän liikaa niskan päälle. Eihän tasa-arvo kuitenkaan sitä tarkoita, että äiti heittäytyy synnytettyään joksikin kuningattareksi, jota mies palevelee pyyteettömästi kuin jokin orja. Ei voi olla niin, että välittäminen pitää ansaita raatamalla. Molemmin puoleinen huomaavaisuus onkin sitten asia erikseen. Mutta mitä nainen on tehnyt ansaitakseen jakamattoman huomion lapsensa kanssa? Kantanut yhteistä lasta 9kk ja synnyttänyt? Ja sen vuoksi mies ei enää ansaitse huomiota, jos hän ei raada kuin heikkopäinen sen eteen? Kohtuullista?

mielenkiintoinen keskustelu .. :)

mutta yllättää kyllä, että niin moni pitää täysin oikeutettuna isän sulkemista ulkopuolelle, tokihan äiti on jo raskausaikana tuntenut lapsen ihan eritasolla kuin isä, siitäkin syystä voisi antaa isälle mahdollisuuden osallistua. Imettäminen voi olla työlästä ja vaikka mitä muuta, mutta siltikään en voi ymmärtää, miksi miehestä tekee ruikuttajan se, jos hän sanoo, että kaipaisi myös huomiota. Sanotaan, että pitää puhua tunteistaan ja kun joku sanoo, että jokin asia tuntuu pahalta, niin heti on ruikuttaja.

Kääntäkääpä tilanne toisinpäin. Olet naisena, vaimona yhtäkkiä se, joka ei saakaan huomiota, ei hellyyttä, kun maailman täyttää joku muu.. Ei varmaan tuntuisi pahalta?

Kummallisesti unohtuu, että ilman isää lapsi ei olisi saanut alkuaankaan. Ja yhtäkkiä, kun vaimo on niin loistava suoriutuja oman vauvansa kanssa, mies saa jäädä ja pärjätä niin ku tykkää. Ja jos uskaltaa sanoa, että pahalta tuntuu, niin on ruikuttaja ja ajattelematon ja... kuinka moni nainen on ruikuttaja, jos hänet suljetaan täysin ulkopuolelle, varsinkin jos on aiemmin ollut tärkeä osa tätä elämää..?

En kertakaikkiaan voi tajuta, miten joku voi selittää, että on ihan ok, että mies jätetään kuin tarpeettomana sivuun, kun nainen on vauvansa saanut. Kun pitäähän äidin saada olla lapsensa kanssa ja.. missä on isän oikeudet? Ja miksi sitten itketään, ettei mies ota vastuuta lapsesta? Sairasta...

Taitaa olla koko maailma kieroutunut.. tai naisasialiike on päässyt vähän liikaa niskan päälle. Eihän tasa-arvo kuitenkaan sitä tarkoita, että äiti heittäytyy synnytettyään joksikin kuningattareksi, jota mies palevelee pyyteettömästi kuin jokin orja. Ei voi olla niin, että välittäminen pitää ansaita raatamalla. Molemmin puoleinen huomaavaisuus onkin sitten asia erikseen. Mutta mitä nainen on tehnyt ansaitakseen jakamattoman huomion lapsensa kanssa? Kantanut yhteistä lasta 9kk ja synnyttänyt? Ja sen vuoksi mies ei enää ansaitse huomiota, jos hän ei raada kuin heikkopäinen sen eteen? Kohtuullista?

myös suoraan myöntää, että itselläni tuli ero juuri em. syistä.

-ohis mies