Vaimoni ei enää hemmottele eikä huomioi minua.

koko ketjua lukea.



Mutta minulla oli sen verran viisas mies että helli minua ja huomioi. Hoiti vauvaa ja teki kotihommia. Eipä hellyys päässyt missään vaiheessa katoamaan!

Että jospa ottaisit osaa kotihommiin ja vauvan hoitoon... ja vaikka halailisit ja hierosit vaimoa.

Seksiäkin on aina synnytysten jälkeen ollut aika pian (kahden viikon päästä synnytyksestä). JA siitä sitten ihan säännöllisesti kaksi - neljä kertaa viikossa.

Aikaa on aina hellyydelle ja seksille löytynyt kun molemmat on sitä halunnut. JA jos joskus on tuntunut ettei huvita ja väsyttää niin olen siitä huolimatta alkanut seksiin mukaan, kyllä ne halut sieltä aina löytyy.

että lapsen syntymän myötä kotitöiden määrä nousee potenssiin x. Ensin lisääntyy vain ruoan laitto (kun ei enää syödä vain töissä), siivoaminen (aikaa vietetään enemmän kotona) ja pyykinpesu (sitä todella alkaa tulla). Jos isä jatkaa elämäänsä niin kuin aina ennenkin, ja olettaa, että äiti hoitaa vauvan ja kaikki kotityöt, niin varmasti siihen äiti väsyy.

Pitääkö miestä oikeasti hoitaa kuin lasta sekä ennen että jälkeen omien lasten syntymän. Kasvakaa hyvät miehet aikuisiksi, ja ottakaa vähän vastuuta yhteisestä kodista ja perheestä!

Ap on hyvillä jäljillä, tänä iltana sitten imuroit ja tiskaat : ).

mielenkiintoinen keskustelu .. :)

mutta yllättää kyllä, että niin moni pitää täysin oikeutettuna isän sulkemista ulkopuolelle, tokihan äiti on jo raskausaikana tuntenut lapsen ihan eritasolla kuin isä, siitäkin syystä voisi antaa isälle mahdollisuuden osallistua. Imettäminen voi olla työlästä ja vaikka mitä muuta, mutta siltikään en voi ymmärtää, miksi miehestä tekee ruikuttajan se, jos hän sanoo, että kaipaisi myös huomiota. Sanotaan, että pitää puhua tunteistaan ja kun joku sanoo, että jokin asia tuntuu pahalta, niin heti on ruikuttaja.

Kääntäkääpä tilanne toisinpäin. Olet naisena, vaimona yhtäkkiä se, joka ei saakaan huomiota, ei hellyyttä, kun maailman täyttää joku muu.. Ei varmaan tuntuisi pahalta?

Kummallisesti unohtuu, että ilman isää lapsi ei olisi saanut alkuaankaan. Ja yhtäkkiä, kun vaimo on niin loistava suoriutuja oman vauvansa kanssa, mies saa jäädä ja pärjätä niin ku tykkää. Ja jos uskaltaa sanoa, että pahalta tuntuu, niin on ruikuttaja ja ajattelematon ja... kuinka moni nainen on ruikuttaja, jos hänet suljetaan täysin ulkopuolelle, varsinkin jos on aiemmin ollut tärkeä osa tätä elämää..?

En kertakaikkiaan voi tajuta, miten joku voi selittää, että on ihan ok, että mies jätetään kuin tarpeettomana sivuun, kun nainen on vauvansa saanut. Kun pitäähän äidin saada olla lapsensa kanssa ja.. missä on isän oikeudet? Ja miksi sitten itketään, ettei mies ota vastuuta lapsesta? Sairasta...

Taitaa olla koko maailma kieroutunut.. tai naisasialiike on päässyt vähän liikaa niskan päälle. Eihän tasa-arvo kuitenkaan sitä tarkoita, että äiti heittäytyy synnytettyään joksikin kuningattareksi, jota mies palevelee pyyteettömästi kuin jokin orja. Ei voi olla niin, että välittäminen pitää ansaita raatamalla. Molemmin puoleinen huomaavaisuus onkin sitten asia erikseen. Mutta mitä nainen on tehnyt ansaitakseen jakamattoman huomion lapsensa kanssa? Kantanut yhteistä lasta 9kk ja synnyttänyt? Ja sen vuoksi mies ei enää ansaitse huomiota, jos hän ei raada kuin heikkopäinen sen eteen? Kohtuullista?

t.31

mä en kyllä ollenkaan ikinä ymmärrä näitä valituksia. On täysin luonnollista, oli lapsia tai ei, että se mielenkiinto sitä samaa kumppania kohtaan laantuu viimeistään parin vuoden kuluessa. Ihan turha odottaa mitään alkuhuuman paluuta, en ymmärrä missä pilvilinnoissa jotkut ihmiset elävät.

Ja häivy vaan, onpahan vaimollakin yksi huomion vinkuja vähemmän. Ihme vinkuintiaaneja koko miessukupolvi nykyään.

Meillä kyllä sitä huumaa on samallalailla kuin alussa.

Synnytyksen jälkeen tosin meni alamäkeä jokunen kuukausi mutta kun rauhoittui tilanne niin nousi huimaa vauhtia ja meillä on parempaa tämä suhde nyt kuin alkuaikoina

kyllä se aina välillä palaa takaisin, kun sitä viitsii vähän houkutella! Se on juuri sitä paljon puhuttua suhteen hoitamista.

Ketjun aloittaja vaikuttaa kyllä fiksulta tyypiltä, vaikka tilanne on tietysti hämmentävä. Ilkeät kommentit kannattaa unohtaa, minusta on masentavaa ajatella, ettei nainen muka venyisi rakastamaan sekä miestä että lasta. Ihmeellsitä naisen aliarviontia- toiselta naiselta!

kestä, että perheeseen ja parisuhteeseen tulee uusi ihminen, joka vaatii aikansa perushoivasta tutustumiseen - ihan koko loppuelämän ajan, vain tarpeen määrä vaihtelee.

olen siis se jo aikaisemminkin vastannut 3 lapsen äiti, joka odottaa neljättä ja lapset tosiaan vuoden välein. Enemmän ne on kasvattanu mua ja miestäni yhteen ja läheisyyteen, ku erottanu. Mutta toisaalta, mä oonkin ollu aina sitä mieltä, että koti ja lapset on yhteisiä ja näin ollen myös sen tuoma vastuu ja kotityöt..



Tuli nimittäin jostain vastauksesta sellainen olo, etten tietäis, miten kotitöiden käy, kun lapsi tulee taloon. Tiedänhän minä, kolmen lapsen edestä jo tässä vaiheessa, syksyllä neljän lapsen edestä.

usean vastaajan keskittyminen siihen äidin paapomiseen.. Kyllä se nainen voi itse itsestään huolta pitää ja isä voisi sen aikaa keskittyä jälkikasvuunsa.



Oikeasti älkää miehet antako sen naisen omia sitä lasta, ja sillä verukkeella hyppyyttää sitten teitä, kun lapsi ei voi olla erossa äidistä. Kun teette heti pelin selväksi, että lapsi pärjää pari tuntia kotona kaksin isän kanssa vallan mainiosti, niin arki rullaa paljon paremmin. Äiti voi vaikka hemmotella itseään käymällä kampaajalla tai jumpassa.



Pitäkää tasapaino suhteessa. Molemmat olette vanhempia, molemmat osaatte kotityöt tehdä ja hoitaa ja kumpikaan osapuoli ei rasitu liikaa. Muistakaa säilyttää myös nauru, ilo ja huumori suhteessanne.

Vittu akka vaihtoon! Ihan ku se siitä mihinkään muuttus ajan myötä. Kerrankin akalla olevinaan hyvä syy kieltäytyä. Se ei tarkoita sitä jos lapsen saa, että puoliso unohdetaan. Pitää arvostaa myös puolisoa ja puolison tarpeita. Miks miehet sitten ei ole yhtä "väsyneitä" vaikka tekevät lapsen kanssa yhtä paljon. Silti riittää eukolle virtaa.

Se, miten paljot kevennät vaimosi kotityö/vauvanhoitotaakkaa päivällä on suoraan verrannollinen iltaisin saamaasi huomioon ja seksiin. Tietty tämä ei ehkä päde ihan vauvan ensimmäisten kuukausien aikana, mutta siitä eteenpäin. Kestät kyllä, omin voimin, ja pidät perheen kasassa, näet lapsesi kasvavan - vai merkkaako se mitään?

Oikeasti vain pelkän yhden ihmisen lisää miljardeihin. Anna sen suukotella sen mukulan kans ja hae parempaa, ansaitset sen.

Se, miten paljot kevennät vaimosi kotityö/vauvanhoitotaakkaa päivällä on suoraan verrannollinen iltaisin saamaasi huomioon ja seksiin. Tietty tämä ei ehkä päde ihan vauvan ensimmäisten kuukausien aikana, mutta siitä eteenpäin. Kestät kyllä, omin voimin, ja pidät perheen kasassa, näet lapsesi kasvavan - vai merkkaako se mitään?

3 lasta ja vanhin 12v, seksiä ennen lapsia 2-3krt/viikko, nyt 6-8krt/vuosi. Minä vien ja haen lapset, teen päivän ruoat. Vaimolla väsyttää joka päivä. Seksistä ei saa vihjailla koska se on painostusta. Mutta sitten kun sitä harvaa seksiä on niin se on vaimon etuoikeus ja sen pitää tapahtua nopeasti. Taitaa olla normaalia kaikissa perheissä tämä nykyään :)

kuulostaa välillä siltä että miehet on naisille vaan välikappale et lapset kiitos ja lähde menee jos et halua oleskella mukana

rakastava mies kirjoitti:

kuulostaa välillä siltä että miehet on naisille vaan välikappale et lapset kiitos ja lähde menee jos et halua oleskella mukana

Totta, välillä kuulostaa tältä. Ja toisaalta välillä kuulostaa siltä, että miehen mielestä vaimon tärkein tehtävä on tyydyttää hänet, vitut lapsista tai omasta hyvinvoinnista.

Ei pidä paikkaansa, hommat vaan jää lopullisesti miehen harteille, ja vaimo mäkättää, kun pitää saada omaa aikaa, ja elämää, niin silloin jaksaisi miestäkin huomioida, siis valhe 2, etöisyys kasvaa sekä välinpitämättömyys entisestään, ja miehen vika, ystövät samaa mieltä, 1 puolisen ja oman yksipuolisen näkemyksen mukaan.

Olisit pysynyt sinkkuna !

Vierailija kirjoitti:

Ny on sinun vuorosi huomioida vaimoasi ja lastasi. Yritä osallistua enemmän lapsen arkeen ja olla sitä kautta mukana perhe-elämässä. Lapsen kanssa alku on rankka niin isälle kuin äidillekin. Onneksi tilanne (alkukankeus ja väsymys) on tilapäinen ja aikuinen mies kestää sen kyllä.

Tämä