Kuin ois kotiinsa mennyt...

Kyllä pitääkin ihmisen kehittää itelleen ongelmia tyhjästä XD



Mä siis rakastuin, rakastuin taloon. Kattelin pitkään netissä kaihoten (aivan täydellinen pohjaratkaisu meille... myös miehen mielestä) ja sinkosin väkisin esittelyyn kun sellainen vihdoin tuli, vaikka tiesin, että se olis virhe...



Noh, talo on rakennettu -86 ja sisustus on alkuperäinen, mutta harvinaisen siisti ikäisekseen. Yleensä noissa taloesittelyissä mä syynään lattiansaumat ja kylppärin kaakelit sun muuta, mutta tällä kertaa mä jotenkin vaan unohdin. Unohtu kaikki, kun tuli semmonen olo kuin ois kotiinsa tullut... Yritin olla järkevä ja pohdin mitä kaikkea sinne kosteussuojaamattomien laattojen alle on voinut pesiytyä, mutta ei auttanut. Mä vaan pyörin siellä ja ihastuin lisää. Ja mietin, että eihän meidän kalusteita tohtis mihinkään uuteen ja hienoon ees viedä, me kun ei ajateltu esim. uusia sohvia hankkia ennenkun nuorinkin tenavista on kutakuinkin sisäsiisti... Vartissa mä olin jo sisustanut koko hiivatin töllin. (Onneks mies ei ollut mukana, niin sain suhia siellä haaveissani ihan keskenään ;P)



Tönö kelpaisi mulle hitto tapetteineen päivineen. Ihan sama. Aluekin olis hyvä, vanhimman lapsen kavereista moni asuu sielläpäin ja mun äitini ja siskoni myös...



Ainoo vaan, että yks kynnys siinä on hinta. Se on juuri ja juuri sen verran kallis, että meillä ei ehkä olis siihen varaa... Tai ehkä olis, jos pankki myöntäisi lainan, mutta se tietäisi nipistämistä vähän sieltä sun täältä. Ehkä sitä hintaakin saisi hilattua alas jonninverran, noi isot talot kun tuppaa olemaan myynnissä täälläpäin melko pitkään, mutta tuskin nyt ihan niin paljon, kun mitä oltiin ajateltu talon saavan maksaa. Paitsi, että omakin pitäs sit saada myytyä. *huoh*



Ja toisekseen mä tunnen itteni ihan tyhmäksi, kun olen niin rakastunut, ettei tunnu järki leikkaavan. Mua kun ei meinaan jaksais millään kiinnostaa mitä kauheita korjauksia ja remontteja siihen ehkä olis tulossa :rolL: Mä vaan haluuuuuuun.



Kellään muulla käynyt näin? Miten kävi? Unohtuiko se vaan sitten? Vai toteutuiko unelmat?