Ai että mua kyllästyttää aina sama riita miehen kanssa.

Kun miehellä on huono päivä/ hän on väsynyt/ kipeä yritän parhaani mukaan ymmärtää häntä, osoitan myötätuntoa ja nielen miehen äkäilytkin lähtemättä niihin mukaan. Mutta entäs kun minulla on jostain syystä huonompi päivä, ihan turha odotella mitään pään silityksiä ja jos erehdytin vaikka tiuskaisemaan jostain on mies heti kärppänä sanomassa takaisin, loukkaantuu jne. sen sijaan että ymmärtäisi ja antaisi vaan olla, tästä seuraa riita ja minun huono päiväni huononee entisestään..ja se riitakin menee aina samalla kaavalla, riidellään, minä tahtoisin keskustella asioista, syistä jotka johtivat riitaan jne. ettei tarvitsisi aina samasta asiasta vääntää. Mutta miehen mielestä riita vaan oli ja meni, ei keskustelua, ei sovinnon tekoa ei anteeksi pyytämistä. Se vaan heti unohdetaan ja thats it. Arg. Että osaakin olla kaksi ihmistä eri planeetoilta tuossa asiassa ja sama tappelun aihe meillä on tätä menoa eläkeiässäkin;)