Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paheneeko miehen väkivaltaisuus vuosien varrella?
20.07.2006 |
Pikku hiljaa unelmat ovat sortuneet ja karu totuus on paljastunut. Mieheni on alkoholisti ja toisinaan ottaa sen rähinäpullon. Muutaman kerran on töninyt ja ottanut käsistä kipeästi kiinni " siirtääkseen" minut parempaan paikkaan.
Todellakin vuosia meni, että tajusin tilanteen. Asuimme ekat kolme vuotta eri paikkakunnilla, niin että alkoholin käytön laajuus ei selvinnyt. Nyt viimein yhteisen katon alla pari vuotta. Ja pari lasta. Voi, himputti, että on ihanat mukelot 1v1kk ikäerolla. Nyt 2kk ja 1v3kk.
Kyllähän tämä arjen pyörittäminen tällä reseptillä on melkoista rumbaa, mies ei siis auta kotitöissä yhtään. Vaan turha se on pelkästään miestä syyttää, tasan tarkkaan osaan itsekkin olla v-mäinen riivinrauta.
Tällä palstalla on usein parjattu alkoholistimiehiä tyyliin JSSAP. Kiinnostaisi tietää onko jollain oikeasti palaset loksahtaneet kohdalleen, niin että tälläisestä kriisivaiheesta selvinnyt?
En todellakaan villeimmissäkään kauhuskenaarioissa olisi uslonut, että elämäntilanteeni voisi olla tälläinen. Itse olen sosiaalialan ammattilainen, joka työnsä puolesta näkee juuri tätä mitä kotona on. Mitens se sanonta suutarin lapsista menikään :) Kynnys lähteä hakemaan minkäänaista apua on liian korkea, edes lähipiiri ei tiedä tilanteemme oikeaa laitaa.
Kommentit (39)
hakekaa nyt ensin apua ennenkuin teet eropäätöksen!
Lasinen lapsuus lievemmässäkin muodossa on helvettiä!
Ihmisiä tekin vain olette, apua ansaitsette!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vaihtoehtona on lasinen lapsuus. Sen minkä itse voi painaa taka-alalle ja katsoa läpi sormien, elää lapsen mielessä aina. Niitä vaurioita ei voi korjata koskaan kokonaan.
Jos sinun pitää pelätä kotonasi vaikka vain kerran vuodessa, on korkea aika pakata kamat.
jatkuva viinalla läträäminen muuttaa käytöstä aina huonompaan suuntaan ja pinna taatusti kiristyy entisestään.
isäpuoleni oli juoppo. muutettuani kotoota pois päätin etten juovaa miestä huoli.
" Ei sitä sanaa sano, ettei se eteen tule" tapasi Mummoni aina sanoa. Minulla oli vain yksi ehdoton toive/vaatimus aviomiehen suhteen: juoppoa miestä en ota!
Jospa tästä keskustelusta " rohkaistuneena" ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tilaisin ajan esim. perheneuvolaan
kumpaakaan ei tapahtunut.
Jos et jätä miestäsi, niin anna edes lapsesi jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ollut aina kiltti ja rauhallinen. Kesäkuun alussa sai kännipäissään päähänsä, että olin jutellut entisen poikaystäväni kanssa (jo vain, on mustasukkaista sorttia!!). Kotiin tultuamme puristi käsivarresta ja tuuppasi sängystä lattialle niin, että mustelmia oli monissa paikoissa. En uskaltanut jäädä kotiin yöksi; murisi vihapäissään sängyssä. Aamulla hänessä ei ollut katumuksen häivääkään vaan sanoi, että hänellä on niin monta poliisiystävää, että minun on turha mennä poliisilaitokselle mitään itkemään.
Järkytys oli suuri, koska kyseessä oli se oma rakas aviomies, jonka kanssa on kaksi pientä lasta ja ihan mukava menneisyys.
joka ei eron jälkeen tapaisi lapsiaan???? Ei varmasti ole!!!! Ihan uskomaton lause... En voisi ikinä kuvitella, että erotilanteessa kumpikaan meistä hylkäisi lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitä Omasta Rakkaasta Siipasta haluaisi uskoa mitään pahaa. Taustalla kristillinen kaiken se uskoo, toivoo jne litania.
Yllättävä väkivaltaisuus on parisuhdekriisi aivan kuten uskottomuuskin. Ikuisuus kysymys: Kumman hyväksyt: Väkivalta vai uskottomuus?
lpaset vaurioituvat myös äitiin kohdistuvasta väkivallasta.
olen juuri menettänyt veljeni, hän teki itsemurhan. Sairastui psyykkisesti jo nuorena: uskon jatkuvan väkivallan todistamisen olleen yksi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen alkoholisti perheen lapsi ja olut siitäkin huolimatta alkoholistin kanssa ja hän pahoinpiteli minua useasti.
Kaikki alkoi vaivihkaa... ensimmäistä kertaa otti minua hiukan kovemmin kiinni kädestäni humalapäissään... pyyteli seuraavana päivänä anteeksi aiheuttamiaan mustelmia.
Annoin anteeksi...
Meni vuosia... yhtäkkiä tajuan herääväni ruotsin laivalta hakattuna...
Silmä mustana, mies oli potkinut minut pahasti, toinen munasarja vaurioituneena, vuosin verta.
Mies istuu sängyllä ja varoittelee mitä tapahtuu jos puhun jollekkin...
Laivapoliisi on juuri lähtenyt hytistä.
Kaikki ne välivuodet olin saanut selkääni... pahoinpitely paheni pikkuhiljaa, itsetuntoni oli nollassa, olihan kaikki minun vikaani miksi mies löi ja joi.
Olin tehnyt lukuisia rikosilmoituksia ja aina ne peruin.
Poliisi sanoikin minulle viimeisen kerran että toivovat ttei ensi kerralla tulla hakemaan naisvainajaa...
En ymmärrä mitä oikein ajattelin... mies oli saanut minusta otteen ja pois ei aikoinut päästää. Henkinen väkivalta oli yhtä pahaa.
Miksi jaksoin?
No ne hyvät ajat tietysti!
Mies oli älykäs, hyvännäköinen, huumorintajuinen ja kaikin puolin ihana selvinpäin.
Hullu minä!
Tulin myös raskaaksi ehkäisyn pettäessä... mies pakotti aborttiin. Jälkeenpäin hyvä että tein sen, mitä mies olikaan tehnyt ei toivotulle lapselleen???
Neljän vuoden helvetti.
Sitten tulin järkiini, tajusin ettei mikään muutu koskaan paitsi että henki lähtee tai vammaudun pahasti.
Jätin miehen.
Vuosi tämän jälkeen hän kuoli kännissä.
Edelleen näen painajaisia hänestä... minulla on mies, onnellisesti naimisissa ja olen pienen pojan äiti.
En voinut kuvitellakkaan että on olemassa tällaista onnea.
Lähde! Ja lähde pian!
Yksi syy miksi siedin ja valitsin alkoholisti miehen oli varmaankin lapsuus... älä anna samanlaista mallia lapsillesi!
Lähde!
Jos mies ei suostu hoitoon, lähde. Ajattele lapsia, älä kiduta heitä perhehelvetissä ja pelossa yhtään päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hyväksy pientäkään rähinää ja kimppuun käymistä. Se menee vain pahemmaksi ajan myötä.
Lähde ja pelasta lapsesi ja itsesi. Ennen kuin on myöhäistä. Ajattele tätä Jämsän juttua, nyt lapsella ei ole kumpaakaan vanhempaa.
Jos et voi lähteä itsesi takia, lähde lastesi takia.
T. Läheltä samanlaista seurannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö mies ongelman? Oletko kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu?
mies juovuksissa ollessaan ruikutti ja valitti, selvinpäin oli henkistä sekä ruumiillista väkivaltaa, jota myöhemmin myös alkoi esiintyä juovuksissa ollessa. Vuosia katsoin tätä ja toivoin paremmasta huomisesta jota ei koskaan tullut. Aina asiat vain sotkeentuivat enemmän, vuokrat maksamatta, laskut seisoivat, kaapissa ei ruokaa lapsille. Viimeinen niitti oli kun koulusta tuli viesti että lapsi pelkää isäänsä. Olin tämän huomannut, koska pelkäsin lasten isää itsekin. Suurin kynnys oli kertoa hänelle että haluan erota. Tämän sanottuani suuri kivi vierähti sydämeltäni ja tunsin olevani vapaa kyseisestä ihmisen painostuksesta ja uhkailusta kun muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodista.
Vuosien jälkeen tapasin ihanan miehen, alkoholin käyttö oli todella reilua tavatessamme. Nyt vuosien jälkeen alkon käyttö on vähentynyt, liikakäyttö muuttunut kohtuukäytöksi, kausia ilman alkoholia. Väkivallasta ei tietoakaan, lapset ja minä rakastamme häntä ja hän meitä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Pelkkä alkoholin käyttö ei mielestäni ole syy jättää toinen, mikäli siihen liitty väkivaltaa, asioista ei huolehdita jne. siinä on jo syytä miettiä omaa elämäänsä.
En usko, että tilanne tuosta ainakaan paranee. Ehkä sitten on jotain toivoa, jos mies raitistuu ja itse muuttaa asennettaan ja toimintatapojaan. Sitä ei kylläkään yleensä tapahdu. Saat luultavasti asennoitua siihen, että olet yhä väkivaltaisemmaksi käyvän miehen kanssa naimisissa. Vaikka olet sosiaalipuolella töissä, hae ajoissa apua. Parasta on, jos toiset tietävät tilanteen ja saat itse tarvitsemaasi tukea. Sosiaalialan ihmisenä sinun pitäisi tietää, että on oltava olemassa turvaverkko ja ettei avun hakeminen ole muuta kuin järkevää. Siinä ei ole mitään häpeämistä, paitsi miehesi saisi itse hävetä käytöstään. Mitä aiemmin otat ohjat käsiisi, sitä paremmin tilanteesta selviää, myös lapset!
ja siis on vielkin. yks niistä kuoli viinaan. mun mielestä alkoholismi on syy jättää. alkoholismi on henkistä hakkaamista.
sun miehen pitäis lopettaa alkoholi täysin ja tietysti myös hakkaaminen. o se mahdollista se niiden lopettaminen.
Jos mies haluaa lopettaa: suosittelen lämpimästi Antabusta. Silloin sinäkin voit tietää, että lupaukset pitävät.
Oma mieheni käyttää Antabusta: isänsä on alkoholisti, niin myös mieheni. Ei ole kuitenkaan koskaan käyttänyt päivittän alkoholia, kyse on ollut siitä tavasta , jolla juo. Siis niin kauan viinaa kuin silmät liikkuvat, tasottavat, kaikkien muiden velvoitteiden laiminlyöminen yms. Työnsä on kuit. aina hoitanut.
Meillä suhde muuttui uuteen kukoistukseen. Repsahdus tapahtui esikoisen odotusaikana, ja tuntui ihan kamalalta: olihan minulla toinenkin osapuoli huomioitavana. Ennen odotusaikaa ei ollut mitään, kai ukolle tuli joku flashback omasta lapsuudestaan ja meni sekaisin. Nyt mies on ollut juomatta melkein 7 vuotta, ja suhteemme on tasa-arvoinen ja terve. Muut -lähipiiriä lukuunottamatta- eivät tiedä antabuksesta mitään. Enää ei kukaan kummallista uskoisi olleenkaan. minä tiedän, ja mies, eikä kumpikaan halua takaisin entiseen.
Yritinkin jo kerran kirjoittaa, mutta herjasi jotain linkittämisestä ja teksti katosi...
Puhumisesta, voi kuulkaa kyllähän minä puhuisin ja puhuisin. vaikka läpi yön, jotta tilanne olisi balanssissa. Toistuva kuvio on tämä, minä sanon jostain asiasta poikki puolen sanan ja mies vetää herneen noukkaansa. Aloittaa mykkäkoulun joka kestää kunnes pyydän anteeksi ja yritän saada sovinnon aikaiseksi. Mulle riittäisi 2h m. koulu. Nyt hyvin harjoiteltuna menee jo 2 päivää. " päivän jälkeen olenkin jo valmis pyytämään anteeksi vaikka syntymääni...
Toisin sanoen mies ei ota mitään vastuuta parisuhteen laadusta. Hän ei koskaan selvitä ristiriita tilanteita, ei pyydä anteeksi, eikä ole edes pahoillaan.
Nyt taas samanmoinen tahtojen taisto meneillään. Olen ajatellut, että nyt mun olisi korkea aika olla vahva ja katsoa kuinka kauan mies jaksaa mykkäkouluaan.
Riidattomassa tilanteessä rakastamme toisiamme todella paljon ja sen vuoksi kait mulla ei ole voimavaroja lähteä tästä. Ja jotenkin ajattelisi, että kahden pienen lapsen vanhempina emme ole aivan täysissä sielu ja ruumiin voimissa eropäätöstä tekemään.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos keskusteluun osallistuneille. Olen todellakin saanut ajattelemisen aihetta. Juuri tuo Jämsän tapaus herätti ajattelemaan. Jos meillä näin kävisi, kukaan ei tietäisi tilanteen olleen tulenarka jo aiemmin :(
Alkoholisti perheissä kasvaneilta kysyisin vielä: Kumpi parempi, juova isä vai isättömyys? Toki kysymyksen voisi esittää myös isättömälle, kumpi parempi? (meidät molemmat tuntien tiedän, että yhteishuoltajuus ei toimisi. Eivät tapaisi isäänsä lainkaan)