Paheneeko miehen väkivaltaisuus vuosien varrella?

Menkää parisuhdekurssille, jollette ole vielä valmiita pariterapiaan. Tarjoa miehellesi mahdollisuus muutokseen ennenkuin tilanne vaatii järeämpiä toimenpiteitä, viranomaiskontakteja jne.



Olet alan ammattilainen, joten tietänet, että tilanne yleensä vuosien varrella vain pahenee. Asioiden salailu ei auta.



Kehittäkää vuorovaikutustaitojanne, opetelkaa puhumaan ja hallitsemaan omia tunteitanne.



Väestöliitolla on hyvät sivut toimivata parisuhteesta. Sieltä löytyy myös linkkejä parisuhdekursseille.



Voimia! On aika toimia!

pilaat oman ja lastesi elämän, jäämällä siihen ihmettelemään, josko ukkosi muuttuisi? Ei se muutu.

nimim. kokemusta on.

Mies ei myönnä olevansa alkoholisti. Hän vain käyttää kuningasjuomaa rentoutuakseen. Päivittäin. Viikossa kirkasta menee n.2 perhepulloa + tietty saunaoluet. Ei käy kapakoissa, kotona lipittelee.



Enhän mä tietty lapsilleni lasista lapsuutta haluaisi. Tosta väkivaltaisuudestakin olen todella ällikällä lyöty. Sitä tuntee olevansa puun ja kuoren välissä. Halu uskoa parempaan tulevaisuuteen kait kuuluu alkoholistin puolisin toimenkuvaan :)

Sanot että sun on pakko muuttaa muualle lasten kanssa, jos sama meno jatkuu. Täytyy saada mies katsomaan totuutta silmiin. Koska muuttuakseen hänen täytyy ensin myöntää että on olemassa jokin ongelma. Ei sun tartte vaatia eikä uhkailla eikä pakottaa, kerrot vain faktat ja mitkä on vaihtoehdot. mies voi itse valita.

Sanoit, että hyvinä aikoina rakastatte toisianne. Mutta tiedätkö mitä? Normaalisuhteessa puolisot rakastavat toisiaan myös huonoina hetkinä esim. riidellessään. Sinä rakastat miehestäsi vain puolikasta. Haluat nähdä hänet vain sinä hyvänä puolikkaana. Tätä on ikävä sanoa, mutta rakkautesi on eräänlaista valhetta, harhaa. Petät itseäsi.



Se ei tule auttamaan häntä suosta ylös vaan vajoatte sinne molemmat. Sinulla on lapsia, ajattele heidän tulevaisuuttasi. Minkälaista on kasvaa alkoholin ja pelon ilmapiirissä? Tunnen useita ikäisiäni, joilla tällainen menneisyys. Miten erilaista elämä olisikaan jos äiti olisi nostanut kytkintä ajoissa.

Alkoholistin lapsena voin sanoa, että lähde! Jos mies ei myönnä olevansa alkoholisti, hän ei myöskään voi parantua siitä. Niin se vaan on. Välillä meidänkin perheessä oli parempia aikoja ja äiti aina uskoi, että isä muuttuu, mutta ei vielä 30 vuoden jälkeenkään. Meille lapsille lapsuus oli melkoista vuoristorataa!

Älä pakota lapsiasi elämään tuollaisessa ilmapiirissä. Olen itse elänyt lapsuuteni " eihän se aina lyö" , " minä itsekin ärsytin" , " onhan se sentään hyvä isä" -selitysten kanssa ja käyn nyt kolmekymppisenä terapiassa. Elämäni on muuten kuosissa enkä esim. syytä vanhempia mistään - uskon kuitenkin, että äitini yritti parhaansa vaikeassa tilanteessa. Mutta edelleen näen painajaisia isästäni enkä halua häntä tavata.

Pakkohan sitä on ajatella positiivisesti ja yritettävä sopetua. Voimavaroja lähtemiseen kahden näin pienen kanssa ei ole. Ilman positiivista elämänasennetta voisi hyvinkin masennus yllättää. Haluan selvitä jaloilleni jotenkin, en halua jäädä pedin pohjalle itkemään tätä surkeutta. Ja loppujen lopuksi, mikä on surkeutta? Meillä on terveet lapset, toisinaan hyviä hetkiä, ei taloudellisia huolia. Vastoinkäymiset opettavat näkemään elämässä myös pieniä ja kauniita asioita, joita on todella paljon. Voi, kun en koskaan hukkaisi tätä kykyä!

Anteeksi suorat sanani, tarkoitukseni on hyvä.

Meillä mies rauhoittunut ajan kuluessa.

Ehkä muutos vaatii sen, että lapset kasvavat ja ongelmat tulevat näkyviksi?

Minkälaista teillä oli? ja mitenkä saitte asiat balanssiin?



ap

Kuinka kauan odotat?

Äiti lautoihin ja isä rautoihin. Siinä on sitten lasten hyvä kasvaa isovanhempien huomassa.

Aikuiset lapset terapiassa, muuttivat aikaisin kotoa. Lopulta tuli se päivä, että äiti oli sairaalakunnossa. Kaikki alkoi ' hiemna kovakouraisemmista otteista' .



Haet toivoa kertomuksista, joissa on käynyt hyvin. Ilman omaa tahtoa parantua miehelläsi ei ole mahdollisuutta muuttua paremmaksi.

yms. Aina löytyi selityksiä. Sitä on tosiaan puun ja kuoren välissä, kun yhtäkkiä on tilanteessa, johon ei itse koskaan luulisi joutuvansa.



Muutamien pahojen mokien jälkeen mies onneksi alkoi tajuta, että viina ei sovi hänelle ja myönsi ongelman. MIkään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, että hetkessä kaikki muuttuisi. Meillä mies ei väkivaltainen oikeastaan, mutta lähinnä alkoi nyppiä tissuttelu ja kännireissut. Nykyään juo joskus, mutta se on harvoin verrattuna aiempiin aikoihin. Tämän vielä pystyn sietämään, koska kotona ei juo oikastaan koskaan ja jos joskus sitten sortuu jotain ottamaan, niin se on vain yksi ilta. Tietty tämäkään ei ole täydellinen tilanne, mutta näin vain nyt on.



Toisaalta toista ei voi muuttaa ja sen takia kannattaa lopettaa itsensä syyllistäminen ja asioiden vatvominen. Itse ei voi vaikuttaa asioihin, sen on lähdettävä juoposta itsestään. Tämän myös mieheni on itse sanonut moneen kertaan, kun on puhunut aiemmasta juomisestaan ja elämäntavastaan.



t. 22

Ei toista voi muuttaa. Halu muuttua lähtee vapaasta omasta tahdosta, ei pakosta.



Lapset olen ohittanut, koska en taida konkreettisesti ymmärtää mitä mahd edessä on. Toki työssäni olen nähnyt, van eihän meille pitänyt käydä näin? Psyykkinen itsesuojelu taitaa vielä kieltää osan asioista.



Mies siis ei ole vielä lyönyt. Ravistelu asteella mennään. Kysymys voisi olla: Siirrytäänkö ravistelusta lyönteihin vai voiko muutamasta mokasta " oppia" ?

Riippuu, mitä asialle teet. Tutkimusten mukaanhan väkivaltaisella käyttäytymisellä on taipumus raaistua kerta kerralta. Usein väkivaltainen käyttäytyminen on aluksi sanallista - äänen korottamista, hiljaisuutta, mitä milloinkin. Sosiaalipsykologian proffa sanoi joskus luennolla meille, että hiljaisuus on mitä tehokkainta vallankäyttöä - vastapuoli on täysin toisen vallassa, arvailujen varassa siitä, mitä toisella mielessä liikkuu, mitä hän aikoo, mitä seuraavaksi tekee. Ei siis aina ihan kevyttä kamaa sekään.



Ja sitten tuo, että on edetty ravistelun asteelle, voimaa käyttäen siirretään nätisti toiseen paikkaan - kuulostaa siltä että hän " isällisesti" vie " kiukuttelevan pikkulapsen" pois jostain paikasta, missä lapsi ei saa olla.



Minusta tilanteesi kuulostaa varsin huolestuttavalta - vallankin, kun hoidettavanasi on kaksi tosi pientä lasta.