Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri vie huomenna koiransa lopetettavaksi
13.01.2010 |
On tuntenut suurta tarvetta puhua asiasta reilun viikon ajan jo. Olen koittanut olla empaattinen ja pahoitella jne. Asiasta on puhuttu päivittäin, ja nyt viime päivien aikana todella paljon.
Itselläni ei mitään kokemusta koirista tms lemmikkieläimistä niin en oikein osaa samaistua muuta kuin tyhjillä (?) lohduttavilla lauseilla.
Miten te koiranomistajat toivoisitte/olisitte toivoneet että työkaverit vastaavissa tilanteissa ovat mukana tässä asiassa? Odottaako vielä jotain osanottoja tms sen jälkeen kun koira on lopetettu?
Kommentit (4)
On kova paikka tehdä se päätös, että koira on aika lopettaa, ja sitten odottaa sitä aikaa. Tärkeintä niin lemmikin menetyksen kuin minkä tahansa menetyksen kokeneelle/kokevalle on se, että joku jaksaa kuunnella, mitä hän sanoo. Mitä vastaa, niin se on ihan toissijaista.
Siis jos vain jakset kuunnella työkaverisi juttuja asiasta, niin se on iso asia!
Jos työkaverisi haluaa puhua koirastaan vielä lopetuksen jälkeen, niin ihan samalla tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaattinen kuuntelu on ihan parasta. Ja se ettei ainakaan vähättele toisen surua!
Itse en tosin työpaikalla lähtisi puhumaan _ainakaan tuossa määrin_ surullisista asioista, purkaisin surua läheisilleni kotona. Mun mielestä työpaikka nyt kuitenkin on työpaikka, ja siellä ON tarkoitus tehdä työtä. Mutta tässäkin me ihmiset ollaan erilaisia ja jos ootte läheisiä kavereita jne. Ymmärrän surun määrän, se ON todella raskas tilanne.
voi olla miltei yhtä suuri kuin läheisen olisi menettänyt.
Naapurini, vanhempi rouva, ei ikinä toipunut(17-vuotiaana kuolleen) koiransa kuolemsta. Menetti elämänilonsa, kuoli pari vuotta tämän jälkeen.