Miestuttava näkee tappounia

Olen kesällä tutustunut tuttavien kautta mieheen, joka puhuu välillä levottomia. Pitäsikö huolestua ja katkaista välit tähän mieheen?



Varmaan n. 3 kertaa mies on yhtäkkiä alkanut kertoa, että näinpä tässä unta, kun tapoin kaikki tuttuni tai setäni tai jonkun muun. Ei olla puhuttu unista (mun mielestä muutenkin tylsä kuunnella, jos joku yksityiskohtaisesti selostaa jotain untaan), yhtäkkiä on vaan alkanut selostaa. Mulla ollut hyvin vaivautunut olo, en tiedä, miten olisin noihin uniin suhtautunut. Jos näkisin noin kamalia unia, en taatusti alkaisi niitä uudelle tuttavuudelle selostaa.



Mies vaikuttaa tosi kiltiltä, liiankin kiltiltä, ja vaatimattomalta. Olen ihmetellyt, miksi hän usein mollaa itseään ja tekemisiään, vähättelee. Hän sanoi, että hänestä on typerää leuhkia - ja myönsi, että myös haluaa "alentamalla ylentää" itsensä, toivoo, että muut alkaisi sitten kehua häntä, kun itse ensin itseään haukkuu.



Miehellä on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta jotenkin ei kai ihan täysin ole työhönsä tyytyväinen. Hänellä on epärealistisia suunnitelmia ryhtyä valokuvaajaksi tms. (ei ole kaksinenkaan kuvaaja, siksi epärealistista). Silti hän on yllättävän epävarma itsestään. On sosiaalinen, mutta silti ilmeisesti aika yksinäinen. Ei ole koskaan pidempään naisen kanssa seurustellut ja niissä asioissa kuulemma myös arka.



Toisaalta hän on itse sanonut, että saattaa suuttua esim.töissä ihan silmittömästi tai huutaa omalle isälleen joistain asioista. Ei ikinä kyllä tuosta miehestä uskoisi. Mutta olen huomannut, että jos joissain asioissa esitän eriävän mielipiteen, hän siitä aina jotenkin hermostuu. On jotenkin sen oloinen, että hänen mielipiteensä se ainoa oikea. Pitää itseään hyvin joustavana, mutta mielestäni ei oikeasti sitä ole.



Minusta myös tuntuu, että hän haluaa jotenkin sitoa naisystävänsä itseensä. Toisaalta hän sanoo, että ymmärtää, että minulla ystäviä ja menoja. Mutta toisaalta haluaisi, että vähentäisin "väliaikaisesti" näitä menoja, jotta voisin tavata häntä useammin kuin 1-2 kertaa viikossa. Ja aina kun tavataan, hän haluaisi olla tuntikausia yhdessä - muttei kuitenkaan uskalla viettää yötä yhdessä.



Minua tuo ahdistaa jotenkin. Aiemmin seurustellessa olen tottunut siihen, että nähdään vaikka useastikin viikolla, mutta ehkä yhdet treffit on pidemmät ja muut voi olla sitten sellasia, että yhdessä käydään kahvilla tai lounaalla, max 2 tuntia. Tuon miehen kanssa tapaamisten pitäisi aina venyä vaikka kuinka pitkiksi, kun hän haluaisi tutustua paremmin ja keskustella.



Oikeasti ne hänen keskustelunsa on sellaisia ihme kuulusteluja, joissa hän kyselee ummet ja lammet esim. kuinka iso meidän mökkitontti on (?!) jne. Tai sitten sellasta rasittavaa maailmaparannuslässytystä. Joskus on sellanen olo kuin juttelisi 70-vuotiaan tädin kanssa, kun hän valittaa, miten hänellä on univaikeuksia ja kuinka kamalia unilääkkeet on ja kuinka kaikki mitä hän suuhunsa pistää, närästää...



Oikeasti, mua on alkanut tuo tyyppi jotenkin kummastuttaa. Pitäskö pistää tapaamisille stoppi?