Lue keskustelun säännöt.
Olkaa hiljaa!!!
02.01.2010 |
Meidän lapset 4 v ja 6 v puhuvat taukoamatta ja kovalla äänellä. Onkohan heissä jotakin vialla vai miksi näin?
Ovat aina olleet kovia pälpättämään, mutta nyt tämä alkaa haittaamaan perheen arkeakin. Me vanhemmat ei jaksettaisi koko aikaa kuunnella tätä melua ja olla heille läsnä valmiina keskustelemaan koko lasten hereilläoloaikaa. Kai perheessä voisi olla edes hetki hiljaistakin ilman lastenohjelmia (nämä sitovat heidät joksikin aikaa hiljaisemmiksi)?
Eivät jaksa kauaa olla hiljaa, kun pyydetään. Eivät myöskään muista puhua normaalilla äänellä, vaan ääni tulee kimeällä lapsenäänellä kovaa. Olisi edes matalampaa lapsen ääntä, niin sitä sietäisi paremmin.
Ihan oikeasti mietin, että miksi lastemme täytyy täyttää kaikki hijaisuus pois? Eikö olisi normaalimpaa olla edes joskus hereillä ollessaankin hiljaa? Joskus kuunnella ja oppia jotain? Nyt tuntuu, että opetettu ei mene sisälle heihin, koska esim samoja asioita täytyy toistaa uudestaan ja uudestaan. Jos kysyn, että ymmärsikö mitä juuri sanoin ja pyydän toistamaan, niin eivät osaa toistaa sanomaani. Epänormaalia? Kuulevat vain oman puheensa nuo...
Kommentit (16)
mutta meillä keskimmäinen lapsi (kohta 4v) on ihan samanlainen... höpisee jatkuvalla syötöllä, eikä sitä edes haittaa vaikka kukaan ei kunnolla kuuntele, silti vaan jatkaa juttuaan koko ajan.
Jos hän olisi ainut lapsi, niin olisi ehkä enemmän aikaa kuunnella näitä juttuja, mutta kun välillä pitää keskittyä myös muihin lapsiin...
Meillä lapset menee nukkumaan aika aikaisin, joten iltaisin saa onneksi kuunnella hiljaisuutta :)
Anteeksi, en oikein osannut auttaa tai vastata kysymykseesi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi nelivuotias painuu pehkuihin jo kasilta, ei pidempään jaksaisi.. ;)
Ulkoilu auttaa kanssa, touhuaa niin kovasti, ettei ääni kuulu äidille asti.
siis, poika huutaa kaiken sanomansa ja kerjää jatkuvaa huomiota. Vaikka yhdessä pelattaisi/leikittäisi, itse puhutaan normaalisti miehen kanssa, mutta poika huutaa kaiken 'sanomansa'... jos pyydetään olemaan normaalisti, kestää se hetken ja sit sama meno jatkuu.
niin, ja kuulossa ei ole vikaa (tutkitusti). Tosin se on käynyt mielessä siltikin, koska ei tosiaan myöskään osaa toistaa mitään hänelle sanottua tai jaksa keskittyä kuuntelemaan edes hetkeksi. Ei opi eikä muista mitään...
Meillä nimittäin 4 ja 6 veet ja sama ongelma. ;-) Koko ajan saa olla pyytämässä, että puhuisivat edes "normaalilla" puheäänellä eivätkä huutaisi... TOIVON että tuo hioutuu ajan kanssa pois...
niin, piti vielä lisätä, että myös jatkuvasti on pakonomaisesti pälättämässä.. vaikka me aikuiset oltaisi keittiössä talon toisessa päässä, on pojan pakko pulista olohuoneessa pelatessaan meille. Siis ikään kuin meille, mutta tosiasiassa sitä puhetta vaan tulee vaikka kukaan ei kuulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihankuin lapset ei sais olla olemassa, etteivät olisi vaivaksi vanhemmilleen: "hys, olepas nyt hetki hiljaa ja mene omaan huoneeseen leikkimään, kun äiti kirjoittaa vaan tän jutun av:lle..."
Joskus mietimme, että olemmeko tehneet virheen juuri siinä, että he ovat olleet perheemme napa, keskipiste.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta, että miten tästä eteenpäin? Lapset kasvavat ja jotain muuttuu vai ostammeko isomman ja äänieristetymmän talon?
ap
eikä kyse ole edes siitä, että haluaisin heidän vaikenevan. Mutta se voluuminappula olis kiva silti löytää...
T: yksi noista edellisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika saa huomiota jatkuvasti. Siis päivässä on hetki, kun minä raivostun, että 'nyt iskälle tauko'... usein tämäkin menee ohi korvien ja taas pitäs pelata lisää. Eli huomion puutteesta ei meilläkään taatusti ole kiinni.
voisiko olla kyse juuri siitä, että lapsille annetaan, jos nyt ei liikaa, niin vääränlaista huomiota? Siis siitä, että lapsille on ikään kuin annettu ymmärtää, että heidän juttunsa menevät aina kaiken muun edelle. Mun mielestä lapsille voi myös sanoa, että äiti/isä ei nyt just jaksa tehdä sitä tai tätä, tietenkin niin, että pitää huolen, että lapsen kanssa myös puuhaillaan, eikä aina valitella, ettei jaksa.
Mun mielestä näin lapsille opetetaan, että muillakin on tarpeita, kuin heillä, ja he oppivat ottamaan toiset huomioon. Mun mielestä täälläkin palstalla on usein vähän sellainen henki, että oot huono vanhempi, jos et jatkuvasti halua touhata jotain muksujen kanssa. Mun mielestä lasten pitää oppia se, että aikuisetkin tarvitsevat omaa rauhaa, ja että heidän tunteitaan tulee kunnioittaa siinä missä lastenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja me olemme varmasti tehneet joitakin virheitä. Korjaaminen on vaikeaa.
ap
nyt yhden kerran voi suuttua kunnolla, että nyt kertakaikkiaan loppuu tuo pälätys tai menette pihalle loppuviikoksi tai vastaavaa. Eihän tuommoista kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei todellakaan auta. Toinen lapsistamme on luontaisesti itsekäs ja se toinen on toisen vietävissä.
ap
muttei mahdotonta! Vaatii tietenkin uusien sääntöjen luomista ja niistä johdonmukaisesti kiinnipitämistä, mutta lapsenne ovat sen verran pieniä vielä, että saatte varmasti tuloksia aikaan.
Vihaisesti kieltämällä saavat kaikki pahan mielen, joten teidän täytyykin nyt sopia yhteiset pelisäännöt. Olkaa rehellisiä lapsillenne: kertokaa, että teille tulee jatkuvasta melusta paha mieli. Sanokaa, että tuntuu pahalta, kun lapsenne eivät kuuntele teitä, vaan haluavat olla koko ajan itse äänessä. Jos pitää kovistella, sanokaa, ettette suostu kuuntelemaan, jos lapsenne puhuvat huutaen/mankuen/päälle. Aikuisten pitää saada puhua, ja niin myös lasten.
Kyllä se siitä. Ajattele, että kun uudet säännöt alkavat tuottaa tulosta, teillä on paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa. Tsemppiä :)
#15
jos vanhemmatkin kuuntelisivat, eivätkä vaan huutaisi olemaan hiljaa...