Lue keskustelun säännöt.
Luuseri, luuserimpi, minä
02.01.2010 |
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta kutsuin silti harrastuksessa tapaamani naisen kahville. (siis ihan hetero mielessä. Mulla ei juuri kavereita, ja ajattelin et voitais tulla juttuun) Olin ihan paniikissa ja puunasin kotiani, vaihdoin jopa verhot! Mietin etukäteen mistä puhuisin... Nyt tuntuu ettei mennyt ihan putkeen. Takeltelin jutuissani, niissä ei varmaan ollut aina päätä eikä häntää. Tuijottelin telkkaa ja ikkunaa, vaikka yritin keskittyä vieraaseeni... Se ei varmaan tule toiste.
Kommentit (7)
Vaikka ois mitkä puhujan lahjat, ni ei se aina kelpaa sekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän siel harrastuksessa ens kerralla... Ei siel mikään pakko oo kelleen puhua. Tähänkin asti ollut mulle niin vaikeaa avata suutani, kun ei tiedä mitä sieltä tulee ulos... Yleensä ei mitään järkevää -ap
meni kuitenkin. Tarkkailet vain turhaan itseäsi.
Jos se sun kaveri on tervepäinen ja normaali, niin hän tajuaa että sua jännitti. Sellaista sattuu, eikä siinä ole sen kummempaa. Moni meistä supersosiaalisista pälisee kaikenlaista sen kummempia miettimättä, eikä siitä mitään seuraa. Jos sä et ole loukannut häntä mitenkään ja tarjonnut kahvit, niin sä olet ollut ihan ok-tyyppi. Nyt siis lopetat ton itsesi parjaamsen ja meet sinne harrastukseen taas hymyssä suin ja pystypäin!
PS: tajuathan, et ihmiset haluaa tutustua suhun JUST SELLAISENA KUIN SÄ OLET. Oikeasti fiksuja ihmisiä ei kiinnosta se, millaiset verhot sulla on. Sä kelpaat ja riität ihan omana itsenäsi, ei sun tarvi tuunata sun elämää muiden mieliksi. :)
Hassu juttu sinänsä. Olen asiakaspalvelu työssä, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Pystyn ihan hyvin puhumaan asiakkaiden kanssa. Ongelmat alkaa kun pitää puhua omana itsenään eikä firman edustajana. En ole koskaan myöskään pelännyt esim. Luokan edessä puhumista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herjaa oikeita luusereita, joilla ei ole edes työtä ja rahaa, kavereista puhumattakaan.
sinä hhänet tapaat uudestaan harrastuksen parissa! Miksette menisi seuraavan kerran johonkin neutraalimpaan paikkaan. Esim. syömään ja leffaan. Kerro ihan suoraan sun ongelmastasi ja mahdollisesti hae vaikka apua. Tiesitkö, että tuollaiseenkin pulmaan on olemassa mielikuvaharjoituksia, joita voi vaikka ihan psykologin tai psyk.hoitaja vastaanotolla käydä läpi.