lapsi pelkää nukkua omassa huoneessa-mitä teen?

kaikista sättivistäkin viesteistä,viesti meni perille.



sitäpä juuri tulinkin neuvoa kyselemään,että mitä teen asian suhteen.



ja ei,lapsi ei pelkää minua (mielestäni),vaan se sana,jonka sanon,on laki.ja sitä noudatetaan. toki olen ankara,mutta ei minua pitäisi pelätä..... vetäydynkin nyt tästä seuraavaksi miettimään,olenko liian ankara..... esim. minä en huuda koskaan,joskus,kyvin harvoin,korotan ääntäni hieman,ja lapsi pakenee esim. tuolin alle...





-ap

Ja sitten pitää mennä takas omaan sänkyyn. Ja sanot että silloin kun olette muuttaneet asuntoonne, olet häätänyt varmuuden vuoksi kaikki pelottavat ajatus-otukset pois. Mutta vaikka olet noin vanha (siis olethan sitä lapsesi silmissä) niin et ole ikinä nähnyt mitään omituista. Ja sitä vain itse kuvittelee kaikkea hassua. Ja todella, älä anna periksi että otat aina viereen. Se on siinä sitten aina.

Ja liian kirkasta yövaloa ei kannata laittaa kun se sitten herättää yöllä jos vähänkin käväsee herällä. Mutta sano että saa käydä jos haluaa, mutta herättää kun tuntuu pahalta. Minä käskin herättää ja vein sitten lapsen takaisin omaan sänkyyn. Lapsi näki että minäkään en pelkää, silitin hiuksia ja halasin lämpimästi omaan sänkyyn. Ja sanoin että heittää hassut ajatukset pois. Kun meillä on maailman turvallisin koti ja ei tarvitse pelätä mitään! Ihana oma huone jossa saa nukkua ihan rauhassa. Jonne ei kukaan nää, eikä sen lapsen huoneeseen saa kukaan mennä jos ei kysy ensin lupaa. Ja jos lapsi uskoo että teillä on esim jotain mörköjä, niin varmaan kannttaisi selittää että nyt se kyllä höpöttää kun ei niitä oikeesti oo! Ja käske sen kysyä vaikka joltakin sua vanhemmalta. Ja ole varma että sekin sanoo ettei ole koskaan nähnyt mitään mörköä! Ja kyllä sellaisista olisi kuvat jossakin jos sellasia olisi. Niistähän kerrottaisiin sitten uutisissakin! :) Kyllä se vaihe menee ohi!

Ihan nopsaan nyt kirjotan kun tästä olen lähtemässä mutta meillä tehdään niin että jos lapsi joka nukkuu samassa huoneessa ei uskalla nukkua omassa sängyssään kun on nähnyt pahaa unta(5,5v)niin menen hänen viereensä nukkumaan. Meidän sänkyyn ei valitettavasti mahdu kun siellä on jo vauva ja välillä myös 3v...Mutta kumminkin isotkin tarvii sitä läheisyyttä joskus! Nämä tulee kausittain meillä. Pitkään voi nukkua ihan rauhassa ja sitten jos näkee pahoja unia niin haluaa viereen. Murkkuna harvemmin tulee enää sun viereen;-)

löysää vähän, anna enemmän läheisyyttä ja rakkautta. Meillä on edelleen 8v lapsella lupa tulla sänkyyn vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu, siihen ei lapsen pitäisi joutua pyytämään lupaa!



Kuulostaa karmivalta, että lapsi jostain kauempaa yrittää miellyttää sinua (kertomalla, että olet rakas ja sitten ilmoittaa että menee nyt). Voi pientä :( Tajuatko kuinka julma olet?

Teillä on selkeästi vuorovaiktuksen kanssa ongelmia.



Ja olen itse tiukka vanhempi, meillä ei hypitä silmille ja vanhempien sana on laki. Kainalo ja syli ovat kuitenkin sellaisia paikkoja, joihin on aina lupa tulla.

tiedän,että en ole mikään pehmo... sellainen,joka antaa kaikessa periksi,mutta ilmeisesti minun pitää joissain asioissa olla "hellempi"....



yritän parantaa tapani.



itseasiassa,lapsen isä on sanonut,että minulla on ns. sotilaallinen kasvatustyyli.



ehkä on aika mennä itseeni ja miettiä käytöstäni.





-ap

Onko lapsi kertonut, mikä siellä huoneessa pelottaa? Auttaako yövalo?

sanoi illalla,että se pelottaa,kun hänen huoneessaan on niin hiljaista....



(ja minä kuorsata jyrään toisessa huoneessa....)



-ap

poika, joka on nukkunut vauvasta asti omassa huoneessaan (ja tosi hyvin) aloitti saman yövaelluksen 4,5v-iässä. Kokeiltiin kaikki... Mutta jos pimeä pelotti ja laitettiin yövalo, niin sitten se valo alkoi pelottamaan. Meni ihan älyttömäksi se homma, kun ei tullut mitään, että kaikki nukkui meidän sängyssä. Onneksi pelot rupesi pikkuhiljaa hellittämään ja lopulta unohti koko pelot, kun aloin antaa tarran jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä. Poika täytti nyt 5 ja sanoisin, että pelot on kaikonneet kokonaan. Ehkä teilläkin tuo on vain vaihe.

Tuntuu pahalta ajatus, että käännytät pois. Jos et halua lasta viereesi, laita sänkysi viereen patja, johon voi tulla nukkumaan, jos pelottaa. Tai mene itse patjan kanssa lapsen huoneeseen sängyn viereen. Älä käännytä pelkäävää lasta yksin huoneeseensa.



Minut aikanaan käännytettiin omaan sänkyyn. Valvoin ja pelkäsin. Omia lapsiani en käännytä omaan huoneeseen, jos heitä pelottaa.

Niin kovin pikkunen. Toisella on kova hätä ja läheisyyden tarve, ikävä äitin luokse.



En ikinä sanois noin pienelle ettei saa viereen tulla. Turvallisuuden tunne ei maksa mitään.

Meillä saa nukkua vanhempien huoneessa niin kauan kun haluaa

Vanhemmat lapset on muuttaneet nukkuun omaan huoneeseen 7-8 vuotiaina. Edelleen 10v tulee joskus painajaisia nähtyään meidän huoneeseen. Laitan yöllä hälle patjan lattialle.



En taatusti menetä siinä mitään että yritän antaa turvallisuutta mahdollisimman paljon.

Ite nukuin aika pitkään äitin vieressä joten se ei oo musta mitenkään luonnotonta.



Jopa alko itkettään tää juttu vaikken tosiaan niitä herkimpiä oo enkä yleensä pahemmin empatiaa tunne vieraita lapsia kohtaan.

ei siinä muuta,mutta kun en saa sitten itse nukuttua,kun lapsi nyöhää ihan kyljessä kiinni.valvon koko loppuyön



tosin--nyt kyllä valvotaan sitten molemmat; se ramppaaminen huoneessani alkaa n. klo 2 yöllä,ja sitä se on sitten aamuun asti... klo 7 kun pitää herätä,tyttö vaan nukkuisi.



nyt olen laittanut muumikellon soimaan ennen seitsemää,että "sitten kun kello soi,saa tulla viereeni", viikko mennyt näin,mutta se ei poista sitä ramppaamista ennen sitä... "olet rakas äiti,olet ihana...nyt minä menen pois.." sydän särkyy,mutta toisaalta,ehkä jos pelottaisi tosiaan,ei tyttö käyttäytyisi noin rauhallisesti.?



kai se sitten on viereen taas päästettävä:(



-ap

"ei siinä muuta,mutta kun en saa sitten itse nukuttua,kun lapsi nyöhää ihan kyljessä kiinni."



Laita patja lattialle sänkysi viereen. Lapsi saa tulla siihen patjalle nukkumaan. Jos kovasti pelottaa, yletät pitämään kädestä kiinni.

No mikset laita lapselle vaikka lattialle patjaa oman sänkysi viereen?



Ja voisit sanoa, että siihen saa tulla aina.



Noi pelot on vaiheita, jotka menevät ohi. Pelon vähättely tai kielto ei vähennä pelkoa. Ei sitä voi komentaa pois.



Tuolla patja lattialla -metodilla lapsi saattaa päätyä siihen ratkaisuun, että kivempi nukkua omassa sängyssä.



Muuten: muakin välillä häiritsee äänettömyys. Voisitko laittaa vaikka lastenmusiikkia hiljaiselle tytön huoneeseen kun menee nukkumaan. Saa nukahtaa siihen.

Niin kovin pikkunen. Toisella on kova hätä ja läheisyyden tarve, ikävä äitin luokse. En ikinä sanois noin pienelle ettei saa viereen tulla. Turvallisuuden tunne ei maksa mitään. Meillä saa nukkua vanhempien huoneessa niin kauan kun haluaa Vanhemmat lapset on muuttaneet nukkuun omaan huoneeseen 7-8 vuotiaina. Edelleen 10v tulee joskus painajaisia nähtyään meidän huoneeseen. Laitan yöllä hälle patjan lattialle. En taatusti menetä siinä mitään että yritän antaa turvallisuutta mahdollisimman paljon. Ite nukuin aika pitkään äitin vieressä joten se ei oo musta mitenkään luonnotonta. Jopa alko itkettään tää juttu vaikken tosiaan niitä herkimpiä oo enkä yleensä pahemmin empatiaa tunne vieraita lapsia kohtaan.

olen ilmeisesti surkea äiti, mutta minä koen kyllä menettäväni omat yöuneni, kun sänky on niin täynnä, että itse joudun pitämään patjasta kynsin hampain kiinni, etten putoa.

Ihan totta, meillä annettiin aika kauan lasten tulla viereen, mutta sen vuoksi meillä oli yöt tosi levottomia, kun jouduin itse jossain vaiheessa yötä siirtymään vierashuoneeseen nukkumaan ja lapset tulivat sinnekin perässä jne. Kaikki siis siirtyivät yön aikana monta kertaa paikasta toiseen.

Kun päätimme jämäkästi, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään, olen itse saanut nukuttua paremmin ja se merkitsee minulle paljon. Toisille unen merkitys ei ehkä ole niin suuri, mutta minä olen nyt päivällä ihan eri ihminen, kuin kuukausi sitten. Lapsi saa tulla hetkeksi viereen, mutta nukkumaan mennään omaan sänkyyn.

jatkaa. Aika vajavaisesti näköjään kirjoitin. Eli meillä akuutti apu (kun ne valot yms. ei auttaneet) oli se, että ostin patjan, jonka laitoin pojan sängyn viereen ja siinä vuoroöin minä ja mieheni nukuimme, jos pojasta tuntui siltä. Pikkuhiljaa tosiaan helpotti, kun sai tarvitsemaansa turvaa ja läheisyyttä. Ostin siis sellaisen ilmapatjan, että olin samalla korkeudella kuin poika omassa sängyssään ja saimme pitää kädestä kiinni tai sitten silittelin hänen hiuksiaan. Älä suotta pelkää, että lapsi ikuisesti jäisi viereesi, sehän on turhaa äidin toiveajattelua ;-)

jos en saa nukkua rauhassa... muutama viikko tuollaista, että en tehnyt aamuisin ennen tarhaanlähtöä ja päivisin töiden jälkeen muuta kuin murisin ja vihoittelin,niin silloin laitoin stopin vieressä nukkumiselle.



täytyypä hommata pikku patja lattialle nostettavaksi joka ilta,se saattaisi olla hyvä kompromissi asialle.



-ap

lapsen huoneeseen. Lapsi oppii, että omassa huoneessa on hyvä nukkua, ja äiti on turva sielläkin. Pikku hiljaa siirryt sitten itse takaisin omaan sänkyyn.

3,5v nukuttiin samassa huoneessa-sitten muutin itse olohuoneeseen,ja tyttö sai pitää makkarin omanaan,tietty sisutettiin se uudelleen.



-ap

lapsen huoneeseen. Lapsi oppii, että omassa huoneessa on hyvä nukkua, ja äiti on turva sielläkin. Pikku hiljaa siirryt sitten itse takaisin omaan sänkyyn.

Olet kai yh, kun et mainitse miestä/isää?

Helpoimmin ja mukavimmin molempien kannalta kun nukutte samassa huoneessa omissa sängyissänne.

Ensin lapsen sänky sivuvaunuksi sun sänkyyn kiinni, sitten jonkin ajan kuluttua(viikon?) huoneen toiselle seinälle, kun tottuu siinä nukkumaan, voi harkita omaan huoneeseen siirtymistä.

17