kaipaako kukaan kaveria/ystävää tai edes tuttavaa pk-seudulla?! oon aivan

ap on 27v 4v tytön yh, gradua väsään ja sit pitäis olla maisteri..Vantaalla asustetaan. Oon vähä huono tutustumaan ihmisiin mut ku tutustun, oon tosi puhelias ja voisin väittää olevani hyvä ystävänä ;)

Olen kokenut saman, kahdesti. Ensin kakskymppisenä yksin Espooseen. Silloin muutto ei ollut henkisesti niin rankkaa, äkkiä sitä joitakin tuttuja löysi. Mutta sitten kun 35 vuotiaana muutin pohjoiseen perheen kanssa, niin voi luoja! Musta tuntui kaksi vuotta että kuolen tänne! En tuntenut ketään ja kenestäkään en saanut sen syvempää tuttavuutta. Nyt vähän helpottaa kun tuntee jo paremmin joitain, mutta mitään ystäviä ei vieläkään ole.

Siellä etelässä on kuitenkin paikkoja joissa kokoontua säännöllisesti ja ihmisiä näkee kun katsoo ulos.

Huh, mutta kovaa se on!

Muutettiin pk-seudulle vuosi sitten. Kyllä täältä on vaikeaa saada kavereita - ehkä aikuisiin vaan on niin vaikeaa tutustua muuten kuin työpaikoilla - olen siis kotona hoitamassa lastamme. Toinen syntyy keväällä. Leikkipuistoista kyllä löytyy hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voi porista lapsista, mutta eipä sitten sen kummempaa. Olisi todella kiva käydä jonkun kanssa vaikka kaupungilla shoppailemassa tai kahvilla jossain, mutta eipä niitä lähtijöitä sitten vaan ole..

Lisäksi on ollut todella vaikeaa tutustua edes leikkipuistoissa ihmisiin. "Kuppikuntiin" on lähes mahdotonta päästä sisälle, vaikka kuinka olen sosiaalinen ja juttelen ihmisille. Täälläpäin katsotaan melkein mielipuoleksi, jos erehtyy juttelemaan ventovieraalle esim. lasta keinuttaessa. Kaiken huippu on, että lasten kanssa kyllä tulee juttua, mutta vanhemmat pönöttävät tuppisuina vieressä. ..melkoista esimerkkiä..

28-vuotias 1v5kk tytön äiti. Kotona hoidan tyttöä ja Vantaalla asun minäkin.

upeaa tämä elämä... Kahden lapsen 32-v yh. Töissä käyn, lasten kanssa harrastan. Tai oikeastaan vien harrastuksiin... Kovin paljon muuta ei ehdi/jaksa. Syömishäiriö on taakkana. Pidän ihmisistä yritän olla mahdollisimman hyvä ystävä, mutta olen usein vähän jännittäjätyyppiä ja toisaalta aina ei ole voimia pitää säännöllisesti yhteyttä.

Että tulipa varsinainen mainospuhe... ;)

Ihan samoja tuntemuksia itelläkin! vanhemmiten oon huomannu alkavani kauheesti jännittää uusia ihmisiä (ja mulla on yleistyny ahdistuneisuushäiriö diagnoosina johon popsin ihan lääkkeitäkin) vaikka oon perusluonteeltani sosiaalinen, ja hirveesti kaipaan kavereita!

ap





zeldahh@suomi24.fi

Mä myös Vantaalla, 4 v tyttö, en ole yh ja olen 40 v. Jos ikäero ei haittaa, niin mielellään tutustun.

ap on 27v 4v tytön yh, gradua väsään ja sit pitäis olla maisteri..Vantaalla asustetaan. Oon vähä huono tutustumaan ihmisiin mut ku tutustun, oon tosi puhelias ja voisin väittää olevani hyvä ystävänä ;)

jos on lännestäpäi ihmisiä, menkää avoimiin päiväkoteihin lasten kanssa, esim Vaskikellossa on oikeen kivoja äitejä :)

Mä myös Vantaalla, 4 v tyttö, en ole yh ja olen 40 v. Jos ikäero ei haittaa, niin mielellään tutustun.

ap on 27v 4v tytön yh, gradua väsään ja sit pitäis olla maisteri..Vantaalla asustetaan. Oon vähä huono tutustumaan ihmisiin mut ku tutustun, oon tosi puhelias ja voisin väittää olevani hyvä ystävänä ;)

jos on ainut/nuorin lapsi.

jos on lännestäpäi ihmisiä, menkää avoimiin päiväkoteihin lasten kanssa, esim Vaskikellossa on oikeen kivoja äitejä :)

laita meiliä piikkis @ gmail.com , ota välilyönnit pois...

Mä myös Vantaalla, 4 v tyttö, en ole yh ja olen 40 v. Jos ikäero ei haittaa, niin mielellään tutustun.

ap on 27v 4v tytön yh, gradua väsään ja sit pitäis olla maisteri..Vantaalla asustetaan. Oon vähä huono tutustumaan ihmisiin mut ku tutustun, oon tosi puhelias ja voisin väittää olevani hyvä ystävänä ;)