häpeätkö kotiasi, mitä?
Kotini on muuton jälkeen ollut jo lähes kolme vuotta keskeneräinen, saamattomuutta. En kehtaa vierailta kutsua, kun ei ole sellainen kun haluan
Kommentit (47)
1)liian pieni (kaksio äidille ja lapselle)
2)EI taulu-tv:ä
3)olohuoneen kalusteet (sohva, nojatuoli..) edullisia ja vanhoja
4)äidillä perusrunkopatjasänky
(onneksi ruokailuryhmä on kiva ja parkettilattia hyvä, että ainakin jostain tulee erityisen hyvälle tuulelle, kun tätä sisustusta tässä katsoo...)
kammot muovimatot vuokra-asunnossa eli niille ei edes voinut tehdä mitään :(
Lähinnä työhuone hävettää kun se on ihan pommi. Hirveä sotku eikä mikään sovi yhteen. Tavarat pitkin lattioita. Muutenkin on hieman keskeneräistä vielä (muutosta yli vuosi). Myös jos on sotkua niin se hävettää. En vaan ehdi kaikkea, kaksi lasta on, joista toinen vielä kotihoidossa, ja käyn töissä ja opiskelen.
Vuokralla asutaan kaupungin asunnossa mutta en häpeä sitä. Tässä elämäntilanteessa paras vaihtoehto.
Pihiys iski, lyhennettiin viime vuonna aina asuntolainaa vaikka alunperin ajattelimme sisustaa. Nyt on aika paljon vähemmän lainaa ja pitkällä tähtäimellä säästämme koroissa. Mutta vielä puuttuu
Makkarin sänky, patjat ja yöpöydät
Uusi sohva
kirjahylly
Ja en osta mitään väliaikaista ikeaa, sillä tiedän niiden jämähtävän niille sijoilleen kymmeneksi vuodeksi
Uusi talo ja keskeneräinen, ne ei itseä häiritse mutta ne tavarakasat...
Naapuri änkesi eilen sisälle ja kyllä poskia kuumotti. Kaikki tasot täynnä roinaa, ja edellisen kerran imuroitu viikko sitten joten villakoirat vaelteli pitkin lattioita. Naapuri on sitten vielä tosi pedantti siisteysihminen...
Myös siivottomuus hävettää jos vieraita tulee yllättäin.
Osa on opiskeluajoilta peräisin ja ei mitään kunnon arvokaluja vaan ehtaa ikeaa ja sotkaa. Välillä tekisi viedä kaikki kierrätykseen ja kaatikselle ja laittaa kaikki uusiksi.
Ei mua vieraillessa haittaa esim. emännän muovimatot. Kuka tuollaiseen kiinnittää huomiota?
missä on kamalat tapetit. emme ole vauvahössäkässä saaneet niitä vaihdettua ja nyt suunnittelemme muuttoa.ne ovat liian imelät ja herttaiset kasarityyliin, talomme ennen omistaneiden eläkeläisten valitsemat.
sotku on kanssa noloa ja se vallitsee aina työhuoneessamme ja usein muuallakin
tai ainakin ne itseäni harmittavat, tuskin vieraat siihen kiinnittävät huomiota (ainakaan kaikki). Olemme muuttaneet tähän omakotitaloon 11v sitten, silloin laitettiin mm. tapetit, lattia olikin sillon ok.. No nyt on kolme lasta tässä kasvatettu ja tapetti repsottaa sieltä ja täältä, siinä rasvatahroja, eteiseen valitun maalin väri ei tod. enää miellytä silmää. Lattia kaipaisi kipeästi hiomista ja huonekalutkin voisi ainakin osittain uudistaa, mm. sohvat on kuin pommin jäljiltä.
Ollaan menty vuosi vuodelta vain eteenpäin ajatellen, että vielä ei kannata tehä mitään kun muksut on niin pieniä ja saavat heti uuden tuhon aikaan. Mutta nyt pieninkin on 4v joten ehkä kohta ois aika?
Ensinnäkin asunto on niin pieni, että jos on enemmän kuin 2 vierasta, niin keittiöön ei mahdu. Juuri keittiön sisustukseen olen tyytyväisin, vaikka kaappien ovet ja laatikot ovatkin aivan hirveät! (Päälystetty "puun näköisellä" muovilla)
Keittiön ja olkkarin välissä on meidän makkari, olkkariin täytyy siis kulkea makuuhuoneen läpi.
Olkkarikin on melko pieni, ja jotenkin epäloogisesti sisustettu. Kulkuväylät on tosi ahtaita.
Eniten kuitenkin vihaan tapetteja! Ja muutenkin seiniä. Taulut on rumia, ja väärässä kohtaa.
mutta vähän nolostuttaa kesken jäänyt ja nopeasti halvalla tilapäisratkaisuksi tehty remontti. Kuljen vieraiden perässä selittelemässä että "ei tuo tuollaiseksi jää", "älkää katsoko sitä seinää", "pitäisi nuo listat kiinnittää mutta kun on ollut niin kiire"...
en ole vieläkään saanut aikaiseksi laittaa verhoja
usein on liian sotkuista
telkkari on ikivanha
siis en sisusta ja laita kotiani vieraita varten. Ne ovat harvemmin täällä 24/7.
No okei, kyllä mua itseäni harmittaa asua vuokrakämpässä mutta se nyt on tällä hetkellä se paras vaihtoehto.
sohva tulisi vaihtaa, kun se on 10 vuotta vanha ja ei yhtään sovi väriltään asuntoomme. Samoin keittiön pöytä ja markkarin yöpöydät yms pitäisi hankkia. Kun vaan olisi rahaa sellaiseen.
Vaikka tämän ketjun mukaan syytä taitaisi olla...
*vuokra-asunto jossa muovimatot
*sisustus lähinnä Ikeaa
*moni asia jäänyt vaiheeseen, esim. verhot (mitkä ihan kivat mutta hieman paremmin ne olisi voinut ripustaa...;)
Mutta miksi häpeäisin kotiani? Me olemme täällä onnellisia, meillä on kotonamme hauskaa, ja edes suorasanasimmat vieraat eivät koskaan ole mitään moitteita antaneet.
Toki voisimme ostaa kalliit huonekalut, mutta MISI niin tekisimme, koska esim. Ikean sohva on hyvin asiansa ajanut (epäilimme tosin käyttöikää ostohetkellä lyhyemmäksi, monta vuotta mennyt ja on kuin uusi!)
Asumalla vaatimattomasti (ei isoa lainaa omakotitalosta jossa hulppea sisustus) meillä on varaa matkustella ja muutenkin elää niin ettei jopa euroa pidä laskea riittääkö rahat vai eivät.
Mutta nämä ovat arvovalintoja! Joku makaa Häsensin sängyssä ja katselee kallista kirjahyllyään, me mielummin ostamme Ikeaa ja makaamme 4-5 viikkoa joka vuosi ulkomailla hotelleissa.
Tottakai mekin ostaisimme oman jos voittaisimme lotossa/saisimme perintöjä (ei ole odotettavissa, meillä useita sisaruksia molemmilla ja keskituloiset vanhemmat) mutta enpä tiedä ostaisimmeko siitä huolimatta kalliimpia huonekaluja? Minusta moni muu asia tekee kodista viihtyisän, esim. taulut ja siisti kirjahylly (rakastan kirjojen lukemista) huonekalumme ovatkin aika "eleettömiä" eli turhia krumeluureja.
meidän sisustus on sekamelska, kun molempien vanhoista asunnoista huonekaluja sekä jotain uutta.
Kaikki siis erilaista ja ei yhtään sovi yhteen. Eipä ole varakaan uudistaa, kun aikaisemmin opiskelin ja nyt olen äitiyslomalla.
1) vuokra-asunto
2) muovimattolattiat
3) sotkasisustus olkkarissa (muut huoneet oon saanut sisustettua nätisti,olkkari jäi kesken kun mies jäi sairaslomalle) sis. siniset nahkasohvat,pyökinväriset lastulevyhuonekalut
PLÄH. Kaikilla tuttavillamme on kauniit omakotitalot,joten meillä ei ole käynyt kukaan...