häpeätkö kotiasi, mitä?

Osa on opiskeluajoilta peräisin ja ei mitään kunnon arvokaluja vaan ehtaa ikeaa ja sotkaa. Välillä tekisi viedä kaikki kierrätykseen ja kaatikselle ja laittaa kaikki uusiksi.

Enkä tiedä, onko ne "edes" sotkaa, vai jotain muuta rojua, kulahtaneet kuin mitkä, mutta nyt oon säästänyt, ja heti kun uudet hyvät löytyy, nuo saa mennä!

Kuntokin alkaa huonekaluilla olla niin huono, että hävettää

Kyllä nolottaa. Vuokrakämppämme on 80-lvuulta ja suorastaan puhkuu senaikaisia kirkkaita värejä. Sinänsä ihan ok, mut mä en niin retrosta välitä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, mut huonekalut on kaikki ostettu käytettynä, ja koiran vuoksi kaikki tekstiilit on oltava pestäviä (ja moneen kertaan pestyjäkin). Meillä ei kannata olla sohvaa ilman pestävää päällistä tai mattoja, jotka ei kestä vesipesua monta kertaa vuodessa. Seinille ollaan kehystetty miehen ottamia kuvia ja mun tekemiä töitä, ja väritys on hempeää kasaria. Ei tosiaankaan olla missään trendin aallonharjalla tässä sisustuksessa. :)



Mut kyllä mä silti kutsun ystäviä kylään, ja paljon. Ystävyys on tärkeämpää kuin kulissien ylläpito, eikä se kehity jos ei päästä ketään omaan kotiinsa. Mut siis kumma kyllä KUKAAN ei ole millään lailla näyttänyt, et heitä haittais meidän sisustus. Päin vastoin, moni on heti kuin kotonaan, istahtaa siihen meidän puhkipestylle sohvalle, ottaa koiran kainaloon ja rentoutuu silmin nähden. Ehkä meidän koti on kuitenkin sillä lailla kodikas, että he viihtyvät. Sehän on tärkeintä kuitenkin. :)

Mekin ollaan asuttu tässä nyt reilut 3 vuotta, ja remonttihommat ei edisty. Ollaan me jotain saatu valmiiksikin, mutta kun ei ole taitoa, niin helposti jää sitten roikkumaan, kun pitäis aina pyytää jotain apuun, että sais jotain tehdyksi. Kyllähän tässä ite osaa jo elää, kaikkeen tottuu, mutta aina ku tule joku kylään, tulee sellanen selittelyn tarve ja se ärsyttää itseäni. Miks kaikilla tarvis olla koti ihan ku suoraan sisustuslehden sivulta?

Nyt on niin tiukka taloudellinen tilanne, ettei voida jatkaa vanhoja remontteja, saati aloittaa uusia. Eikä muutenkaan olla mitään ahkeria siinä suhteessa. Onneksi on sentään jotain saatu valmiiksi!



Tämän talon pinnat ja ylipäätään kaikki valinnat on vaan niin käsittämättömän rumia ja huonosti tehtyjä. Onneksi sentään remonttia ei ole tehty joka paikassa, tämä on nimittäin vähän vanhempi talo. Sillä, joka tänne edelliset remontit on tehnyt, ei kyllä ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä näyttää hyvältä tai on käytännöllistä.

Mites muuten te joita oma koti nolottaa: arvosteletteko toisten koteja kun menette kylään? Mä en - kummallista, koska omaa kotiani kyllä arvostelen. Pikemminkin ehkä stressaannun siitä jos koti on ihan äärimmäisen tiptop, mä tunnen itseni nuhruiseksi siinä kun yritän asetella kahvikuppia lasinaluselle ja olla sotkematta mitään - vaikka mä näissäkin kavereiden kodeissa nautin siitä, että usein ne on kerta kaikkisen kauniita ja tyylikkäitä, ja niitä jaksais ihastella vaikka kuinka kauan.



Ja kummallista, mut kaikkein ihanin koti, jossa olen ollut, on kummipoikani koti. Kolme ihmistä kaksiossa, seinät täynnä kirjoja ja levykokoelmia,ihan vaan muutama huonekalu ja kaikki ne suomalaista muotoilua. Heistä jotenkin huokuu sellainen selkeys, sivistys ja lämpö, et mä tulen aina hyvälle tuulelle. Ja toi koti on mun silmissä niin kaunis! (Asiaa ei yhtään huononna se, että koska kahdelle työssäkäyvälle kaksion vuokra on aivan kohttuullinen maksettava, he panostavat paljon rahaa mm. hyvään ruokaan. Kun sinne menee, tietää että kahvin kanssa saa aina konditorian täytekakkua ja ruoka on viimeisen päälle laitettua. Siinä on hauska kontrasti siihen, et se kaksion keittiö on niin pieni et istumme melkein sylikkäin. Mut mun mielestä heidän elämässään on monenlaista luksusta ja elämästä nauttimisen meininkiä.)

sellasessa "elämän makuisessa" ympäristössä, kun sellasessa missä on selvästi luettu sisustuslehdistä, että millasta nyt kuuluu olla. Valkoinen ja beige hallitsee, ehkä vähän tummaa ruskeaa, ja joku piristeväri, ehkä turkoosi. Booooring.



En arvostele muiden koteja, saatan ihmetellä jotain itsekseni, mutta en todellakaan kenellekään sano ääneen et aika omituinen ratkaisu. Enkä todellakaan haluiaisi kenenkään mulle arvostelevan meidän kotia, vaikka itse jotain valittaisinkin. Ei se oo reilua.



28

oli ahdas jo ennen esikoisen syntymää. Nyt vauvan tavarat ovat tuoneet sellaisen kaaoksen että oksat pois. Säilytystilaa ei vaan enää ole ja joka nurkassa on jonkinlainen keko tavaraa. Jostain syystä juuri pesusta tulleet puhtaat lakanat ja pyyhkeet eivät enää mahdu kaappiin jossa ne ennen ovat olleet ja siis tavaroita ei voi laittaa paikoilleen kun ei niille ole paikkaa! Hirveä kasa vietiin kirpparille ja annettiin pois mutta silti mikään ei mahdu minnekään. Mummot ja kummit kantaa lisää tavaraa sisään. Ja aina hävettää kun joku täällä käy. Siivoan hullun lailla mutta ei täällä saa siistiä ja nättiä enää millään aikaiseksi. Ihan sama mitkä kalusteet tms. Muovimatto ei näy tavarapaljouden alta.



Ja joo, isompaa etsitään. Oma on tarkoitus ostaa, mutta kun sopivaa ei löydy. Emme haluaisi ottaa liikaa lainaa, kun ei meidän tulot päätä huimaa. Ja kaikki ovat karmean kalliita tai sitten jotain homeloukkuja.

itse kyllä viihdymme ihan hyvin, vaikka sisustus koostuu väliaikaisista ratkaisuista, jotka olisi tarkoitus "joskus" muuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaiseksi. Vähän häiritsee, että tuttava on vaihtamassa huonekalujensa tyyliä juuri siihen suuntaan, jota itsekin olin ihaillut. Kehtaako sitä enää..



Ja sitten kun vimpan päälle asuntonsa laittaneet tulevat kylään, tulee ihan riittämätön olo. Muovilattia, lastulevyastiakaapit ja laatoittamaton vessa eivät ole mitään parketin ja kivitasoilla varustetun keittiön rinnalla. Kohteliaat vieraat eivät kuitenkaan mitään sano, mutta tiedän nuo ajatukset.



Mutta halvallakin saa luotua viihtyisän kodin. Ja tosiaan, se kodin ilmapiiri on tärkeintä!

Tai siis täynnä tavaraa. Jos meillä olisi vähemmän tavaraa, tämä olisi ihan ok kokoinen. Mutta en häpeä, koska syy tässä asumiseen oli miehen kanssa yhteen muuttaminen ja tässä on edullinen vuokra. Tarkoitus on muuttaa isompaan. Tämä asunto on täyttänyt tärkeimmän tehtävänsä, eli pääsimme tässä onnellisesti ja riitelemättä avoliiton alkuun. :)

Meillä on kaikki hyvässä kunnossa. Ei oo piirrelty seiniin, tai revitty tapetteja, lattiakin hyvässä kunnossa (laminaatti)



Sohvan päälliset tietysti pesty välillä, melko moitteettomassa kunnossa vaikka käytetty on ja paljon.



Kai sitten lapset on niin erilaisia. Meillä lapset on kasvatettu niin, että tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Kotia kunnioitetaan, pidetään kunnossa.

mä en varsinaisesti häpeä meidän kotia, lähinnä se kiusaa mua itseä: mä en ole mikään tip top -ihminen, mutta sekasorto ja toisiinsa sopimattomat värit, tai ylipäänsä värit, joista mä en tykkää, saavat olon kaoottiseksi.



Toisten koteja en arvostele kenellekään ääneen (tai siis ainakaan tuttujen koteja, jos näen vaikka kuvia myytävästä asunnosta, jossa näyttää tosi karsealta, arvostelen kyllä), mutta saatan kyllä ajatella, että huh huh. Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että kaikki ihmiset eivät vain ole yhtään kiinnostuneita kodin sisustamisesta, tai heillä ei ole silmää, ja se sallittakoon. Pääasia, että kaikki viihtyvät omissa kodeissaan.

nykyinen asuntomme on unelma! Muutimme tähän vasta puolitoista viikkoa sitten.

Entinen asuntomme oli kauhea!!

Parvekkeella ollessa maisemana oli toisen kerrostalon seinä ihan kymmenen metrin päässä.

Tilaa oli todella vähän ja tavaramme mahtuivat huonosti asuntoon.

Kolmas kerros ja ei hissiä, astianpesukonetta ei voinut kytkeä kun sille ei ollut pienessä keittokomerossa paikkaa, vessan lattia kaareva joten pyykkikone pomppi lattiaa pitkin minne lystäsi, kaappitilaa liian vähän! Makkarissa vaan yksi kaappi ja olohuoneeseen asetettu toinen viemään tilaa.. Pakastin oli pieni lokero jonne ei sopinut kuin yksi jauheliha tyyliin ja tein valituksen kun se vuoti mutta talohuollon miehet pöäätti vaihtaa vain oven siihen eikä auttanut mitään. Jääkaapin puolella olikin sitten kaikki ruoat märkiä :(



Olen onnellinen että sieltä pääsi pois :)

En ymmärrä tuota, että pienten lasten kodeissa ei sisusteta kun menee kuitenkin pilalle ja lapset sotkevat. meillä on pienet lapset ja valkoiset sohvat, vasta tapetoidut seinät, parketti lattia. lapset tietävät, että kädet ja suu pestään ruokailun jälkeen, sohvalla ei ruokailla, ei tulisi mieleenkään että piirtäisivät saatika repisivät tapetteja. Lapset on lapsia ja leikkivät ja meuhkaavat normaalisti, mutta eivät tahallaan tuhoa kotia.



Lapsia voi kasvattaa ja opettaa kunnioittamaan kotia ja irtaimistoakin siinä määrin ettei niitä tahallaan sotketa. Toki olemme ottaneet huomioon, että valkoinen sohvamme on helposti puhdistettavaa ja laadukasta kangasta...saattaahan siihen tulla vaikka verta nenästä tai oksennus, mutta niistäkin selvitään :)



emme siis ole tinkineet sisustuksesta lasten takia. Ei tarvitse hävetä ja koti miellyttää meidän perhettä ja on mukavaa kutsua myös voeraita!

Koti on meidän perheen elämistä varten, ei mikään esittely paikka.



En elä trendien mukaan. Olen tehny pitkään kotisiivouksia ja nähnyt näitä "unelmakotia", mutta ovatko ne ihmiset siellä onnellisia. Se onkin sitten eri juttu..

38: se on kiva että teillä ei sisustus rajoita elämistä. Omassa lapsuudenkodissani rajoitti, paljonkin, ja myöhemmin aikuisena olen miettinyt, miten paljon turhaa huutoa tuli niin toisarvoisesta asiasta, kuin sisustuksesta.

Vanhemmillani on siis hieno talo, jossa on viimeiset 20 vuotta revitty stressiä siitä, että koiran kynnet pilaa parketin, että keittiötasolla on leikattu kurkkua ilman alustaa jne asioita, joissa materiaalit pitäis suunnitella käytön mukaan, ei ulkonäön mukaan. Ihan hullua. Eivät meinanneet haluta laittaa portaisiinkaan turvaporttia, koska siinähän menee seinäpinta pilalle...älytöntä.

tavaran määrä ja jatkuva epäjärjetys v*tuttaa jatkuvasti. Kolmen ja joka toinen vkonloppu viiden lapsen kanssa ei järjestys vaan pysy - tai ehkä pysyisi, jos olisin natsimpi...



Mulla on ollut viimeisen viiden vuoden aikana hirmuisesti isoa surua perheessä ja jotenkin se väsy ja saamattomuus on vaan jäänyt päälle :-/ Periaatteessa meillä on kiva koti - vieraat viihtyvät aina "elämänmakuisessa" kodissamme, mutta itseä rassaa silti hirveästi. Perusasiat on kunnossa: kivoja Marimekon tekstiilejä, Ikeaa ja laatua sekaisin sulassa sovussa yms.



Ristiriitaista tässä onkin se, että ystävälläni on samantyylinen koti ja mä en ikinä katsele siellä ympärilleni, että onpas kamaa vaan nautin stressittömän emännän hyvästä seurasta ja rupattelusta! Miksi sitä pitää sitten ite ottaa stressiä aina ennen vieraidentuloa???

meillä on suht siistiä, mutta ei niin siistiä kun ennen. mä inhoan tätä pientä epäjärjestystä



muu ei mua hävetä,vaikka on muovilattiat,vuokrakämppä yms..



mulla on 1kk ikänen vauva ja vilkas 2v. siivotaan miehen kaa päivittäin mutta silti täällä on sotkusta. lelut on kielletty tuomasta omasta huoneesta pois, mutta aina sieltä joku eksyy..

toivoisin, että vaikka kuinka joku "häpeäisi" kotiaan, niin ei silti sulkisi ystäviään pois sieltä.

Meille on käynyt talon valmistumisen jälkeen niin, että ihan liian moni kaveripariskunta ei enää kutsu meitä kotiinsa. Yksikin kerran sanoi, että ei halua meitä sinne pieneen homeiseen taloonsa kutsua.

Ei minua ainakaan kiinnosta, onko kaverin talossa hometta tai onko kalusteet sitä tai tätä, vaan olisi kiva tavata ystäviä joskus heidänkin kodeissaan, eikä vain aina meillä tai sitten jossain kahvilassa.



Toki meillä on aina avoimet ovet ystäville, mutta näin "kotiäippänä" olisi kiva joskus päästä vieraisillekin :)

meillä on suht siistiä, mutta ei niin siistiä kun ennen. mä inhoan tätä pientä epäjärjestystä muu ei mua hävetä,vaikka on muovilattiat,vuokrakämppä yms.. mulla on 1kk ikänen vauva ja vilkas 2v. siivotaan miehen kaa päivittäin mutta silti täällä on sotkusta. lelut on kielletty tuomasta omasta huoneesta pois, mutta aina sieltä joku eksyy..

Kuinka jonkun 2-vuotias leikkisi leluillaan omassa huoneessaan? Tai kuka edes haluaa, että 2-vuotias on omassa huoneessaan leikkimässä yksin? Vai leikittekö te aina yhdessä?

Kysymykseen: ei muakaan hävetä oma kotini. Itse olemme tämän valinneet. Uskoakseni meillä on aika viihtyisää. Tosin paljon "saa anteeksi", sillä että asunnon arkkitehtuuri on hyvin kiinnostusta herättävä.

Mä en kanssa tiennyt, että ikeaa pitää hävetä. Johtuuko Ikean hävettävyys siitä, että Ikea ratsastaa aika tiukasti sisustustrendeissä ja ottaa aika paljon mallia kuuluilta suunnittelijoilta? Vai siitäkö, että hinnat ovat edullisia?

Mun mielestä Ikea on pääsääntöisesti aika hyvännäköistä ja monissa esim. säilytyskalusteissa on paljon hyviä ajatuksiakin. Toki kestävyys ei ole kovin huippua, mutta ei kyllä siitä huonommasta päästäkään.