häpeätkö kotiasi, mitä?
Kotini on muuton jälkeen ollut jo lähes kolme vuotta keskeneräinen, saamattomuutta. En kehtaa vierailta kutsua, kun ei ole sellainen kun haluan
Kommentit (47)
olen kiitollinen siitä että minulla on koti.
Mutta minusta on kiva että mulla on rakkaita ystäviä, ihmisiä jotka haluaa tulla meille. Se on paljon tärkeämpää kuin ulkoiset puitteet.
Meillä on iso talo, ja lapset saa juosta myös sisällä niin paljon kuin sielu sietää ja leikkiä piilosta jne. Kaikki, myös vieraat ja kyllä meteli on usein korviahuumaava kun joku kaveriperhe on kylässä. Mutta kaikilla on hauskaa!
koti on kotini, en sisusta muille enkä yli varojeni. Uutta ostetaan jos välttämättä tarvii/rahat riittää.
Osa huonekaluista saakin olla vanhoja, tuntuisi hassulta jos kaikki menisi uusiksi (vaikka olisi ylimääräistä rahaakin laittaa). Ei se olisi sitten enää minun kotini.
häpeä, mutta itseäni harmittaa keskeneräiset asiat. Paljon isoa remontointia olisi edessä (pohjan muutoksia) eikä vaan olla jaksettu aloittaa. Kaikkeen tottuu ja tämä on näinkin ihan toimiva koti. Huomaan kyllä, että jotkut outoudet ihmetyttää joskus harvinaisempia vieraita, joten silloin kyllä kerron, mistä kummallisuudet johtuvat (on yhdistetty asunnot, joten pohja on "hassu", mutta sitä ei ehkä heti tajua, kun ei enää ole esim. kahta keittiötä selkeästi näkyvillä).