Yksi vai kaksi koiraa??

kaksi olisi minusta tosi hyvä määrä, en enää osaisi ajatella pitäväni yhtä ainoaa koiraa. Laumaeläimiä kuitenkin ovat ja useimmiten nauttivat toistensa seurasta. Tietysti koiran luonnekin vaikuttaa, jotkut viihtyvät hyvin ainoina koirinakin. Mutta sitten ne kolmas ja neljäs on jo suoraan sanottuna olleet yhdelle ihmisellä vähän liikaa =D. Tällä hetkellä kolme kotona, jatkossa aion pitäytyä kahdessa ainakin jos yksin asun.

Eikö täällä kellään koiria.. ;)

Meillä oli 4-vuotias fiksu narttukoira, kun yhtäkkiä innostuin hankkimaan toisen. Vanhempi koira muutti käytöstään täysin. Siitä tuli nuoren koiran "emä", joka puolusti "pentuaan" aina ja kaikkialla. Entisestä irrallaan kulkeneesta koirasta tuli hihnan vanki ja kauhean huonokäytöksinen koira toisia koiria kohtaan.



Nuori koira kasvoi toisen varjossa, tukeutui vanhempaan ongelmatilanteissa, eikä pärjännyt omillaan koskaan. Oli sellainen häntä koipien välissä tyyppinen räksyttäjä koko ajan. Ja kaksi koiraa muodosti jo lauman: ne haukkuivat yhdessä, ulvoivat yhdessä ja tekivät tyhmyyksiä yhdessä.



En voi sanoa, etteikö koirista olisi ollut paljon iloa toisilleen, mutta yhtä paljon murhetta ja työtä minulle. Nyt kumpikin juoksee jo autuaammilla metsästysmailla, mutta kun meidän perheeseen lasten kasvettua vanhemmiksi, otetaan koira, otetaan aina TAATUSTI yksi kerrallaan.

tolla tavalla mäkin ajattelin kun meillä oli yksi koira...



Kun kaveri olis sille niin kiva, ja niinpä meille tuli sit toinen koira.



Saman rotuinen, mutta luonteeltaan täysin erilainen kuin nro.1! Pöhkö koheltaja ja on pian neljä vuotias! Tuskin tuosta rauhoittuu, edes iän myötäkään..



Ja ei, kaksi ei ole sama asia kun yksi, eläinlääkäri ja ruokakulut on kaksinkertaiset. Niinkuin kaikki kulut, tietty..Meillä on kyl kaks isoa koiraa, et hiukan eri ruokakustannukset, mut kuitenkin.



Mieti toisenkin kerran, mut kukin tavallaan, enkä kuitenkaan kadu, (muutakuin joskus), on niistä kyl kaverit toisilleen, siitä ei pääse mihinkään.

meillä kyl kaks urosta. Mut vanhemmasta tuli "pentu" uudestaan ja puolusti pienempäänsä joka tilanteessa, hihnassa räyhäävät nykyään molemmat, vaikka ovatkin todella kilttejä, mut aina täytyy olla polleeta poikaa... jne. Vanhempi on nykyään ihan kohtalainen koulutuksien ansiosta, mut toi pian neljä vuotias ei oikein bonjaa mitään..



nelosen kirjoittaja

Meillä oli pitkään vain yksi koira, tämän koiran ollessa 6vuotias otettiin toinen, kaikki meni ihan kivasti, vanhempi opetti nuorempaa, itse en saanut luotua niin hyvää kontaktia pentuun kun pentua kiinnosti vaan tämä vanha koiramme. Vanha koira kuoli 11vuotiaana ja nuorempi oli ihan sekaisin, ei osannut edes ulkona pissata ilman kaveria ja muuttui apaattiseksi. Otettiin sitten melko pian taas uusi pentu ja tässä vaiheessa meni päin prinkkalaa koko homma. Vanhempi koira ei saanutkaan otetta pentuun, kai siksi että oli itse elänyt ikänsä vanhemman koiran alaisuudessa, pentu alkoi pompottamaan vanhempaa ja minäkin sain tosissani tehdä töitä että pennun sai kuriin, nyt pennun tulosta on jo kolme vuotta ja koirien valtasuhde on edelleen epäselvä, välillä ovat kavereita ja välillä ottavat yhteen, meistä ihmisistä ovat mustasukkaisia. Eläinlääkärikulutkin tosiaan tuplaantuvat mutta on niistä seuraa toisilleen.

aina ollut enemmän kuin 2 koiraa.

Mutta joo, 2 menee siinä kuin yksikin. Mikä ettei jos ymmärtää että koirat tarvitsevat ihan yhtä paljon liikuntaa vaikka ovat seuraa toisilleen eikä se seura estä pentua nakertamasta kaapinkulmia ja kuseksimasta mattoja sen enempää kuin ainoata koiraakaan.



Se on todella paljon ihmisistä kiinni miten vanhempikoira ja pentu pärjäävät yhdessä.

Tähän kallistun minäkin. Meillä on 5v cairn ja otimme aussin kesällä. Molemmat narttuja. Pentu tuli aluksi kokeilemaan, miten cairnin kanssa pärjää. Cairn oli vanhemmiten muuttunut todella valikoivaksi siitä, kenen kanssa esim leikkii. Pentu on sijoituskoira. Vanhempi koira oli aluksi kuin pentua ei olisikaan, käveli yli jne vaikka pentu kaikkensa teki huomion herättämiseksi. Vanhempi koira osoitti myös mieltään minulle. Pennulle ei ikinä ollut aggressiivinen, välinpitämätön vain.

Cairnilla oli valeraskaus ja sen mentyä ohi, se hyväksyi pennun täysin, ollen toki pomo. Mutta ne leikkivätkin yhdessä ja nukkuvat. Kahdesta pienestä koirasta en kokenut kulujen nnousseen juurikaan. Ja olihan se tiedossa, ettei se ilmaista ole. Päivääkään en ole katunut.

enkä ole kertaakaan katunut! Kolmatta harkitsen :) Ei voi ihan sanoa, että heti menisi siinä kuin yksi, koska pentuaika on aina pentuaika eli matot likaantuu ja tavaroita hajoaa. Mutta nyt kun nuorempi koira on 2 vuotta ja vanhempi 4, kaverukset ovat kuin paita ja peppu ja todellakin menevät siinä kuin yksi ja liikuttavatkin toinen toisensa niin, että voin vain laiskotella :) (metsässä juoksuttavat toisiaan). Lisäksi ne on kaksistaan kivempi jättää kotiin, kun niillä on seuraa toisistaan.



Näinkin onnellisesti voi siis käydä :) Mutta kehotan panostamaan kummankin koiran kasvatukseen ja kouluttamaan/huomioimaan niitä myös erikseen, olemaan hankkimatta liian nuorelle kaveria (ettei pentu kopioi huonoja tapoja ja ettei tule niin herkästi arvojärjestystappeluja), miettimään mitkä rodut tulisivat parhaiten toimeen (mulla samanrotuiset ja ymmärtävät hyvin toistensa kehonkielen / samanlainen leikkityyli) sekä tietty että ottaako kaveriksi nartun vai uroksen. Mulla leikattu uros, jonka kaveriksi tuli narttu, ja on kyllä perfect match, kertaakaan eivät ole tapelleet.



Mutta rahaa menee tuplasti ja kaksi koiraa voi olla vaikeampi saada hoitoon kuin yksi. Kannattaa pohtia tarkkaan omat voimavarat ja varautua kaikkeen!

Onko teillä koiranomistajat lapsia? Mites tällaiset käytännön asiat, että jos molemmissa käsissä on hihna, niin mites työnnätte rattaita, kannatte ostoksia ym?

että lapsia ei ole. (Olen nro 10.) Että en osaa sanoa, millaista se suurperheen + kahden tai useamman koiran kanssa olisi... Ja lapsia ei ehkä tulekaan. Mutta olen kyllä työntänyt vaunuja kahden koiran kanssa ja se onnistuu kyllä, on vain koulutuskysymys, että opettaa koirat kävelemään nätisti, etteivät mene rattaiden eteen. Sitä useampi koira tai lapsi voisi kyllä olla jo haaste... Ja ei tuollakaan "metodilla" koirat juurikaan voi haistella tms. Mites muilla?

rattaiden kanssa... Mulla aikanaan oli kolme hihnaa, kaikki samassa kädessä. Toisella kädellä sai hyvin tuupattua vaunut/rattaat. myös sisarusrattaat. Ja hihnoissa oli afgaani, collie ja italiaano (eli kaksi isoa ja yksi pieni).



Nyt lapsia neljä, muutama vuosi ollaan olosuhteiden pakosta (allergia) oltu ilman koiraa, mutta nyt koirakuume jyrää ja ollaan ottamassa KAKSI (ehdottomasti kaksi eikä yhtä!) huskytyttöä pihaan ja kaveriksi. Ajattelin, että noiden kanssa pienimpien lasten ulkoilutus muuttuu tosi helpoksi etenkin talvella, kun voi panna lapset pulkkaan/rekeen ja koirat eteen.

Turkkiroduilla tietenkin toinen koira lisää työmäärää, mutta muuten ehdottomasti koirakaveri koiralle on mielestäni vain hyvä ja elämää helpottava juttu. Kun nuo saavat temmeltää vapaina niin eivät vaadi niin paljon ihmisseuraa.



Tietysti jokainen koira tarvitsee myös sitä omaa aikaa, mutta jos/kun lapsiakin on talossa useampi niin hekin varmasti mieluusti touhuavat piskien kanssa ja aktivoivat noita.

Meillä on 9-vuotias ja 6-vuotias kääpiösnautserit. Heistä on seuraa toisilleen eivätkä juuri koskaan ole ottaneet yhteen. Molemmat ovat uroksia. Rattaiden kanssa on myös mennyt hyvin kun otan molemmat koirat yhteen käteen ja toisella työnnän rattaita :)

Up

Meillä seropi uros 8v ja toista harkitaan, pentua. Rescuekoiraa, urosta.

Mikä rotu sopis keskikokoisen villakoiran kaveriksi. 2v uros, pallot tallessa, käy näyttelyissä. Mieluummin pienempi rotu. Perheessä 3 kouluikäistä lasta Narttu vai uros? Jalostushommat kiinnostais, joten narttuun vähän kääntymässä.