Lue keskustelun säännöt.
Äiti "suosii" pikkusiskoa, kiva loma tiedosssa
26.10.2009 |
Me siskokset olemme siis molemmat vähän alle kolmekymmpisiä ja täällä kirjoittaa luonnollisesti se katkera isosisko... :D
Mummolla, vaarilla ja pikkusiskollani + tämän miesystävällä on ollut jo useamman vuoden ajan tapana matkustaa ulkomaille jouluksi. Viime jouluna heillä oli mukana myös siskon+miehen vauva. Mummo varsinkin inhoaa jouluhössötystä, jonka perfektionistina joutuisi hoitamaan täydellisesti ja pilkulleen oikein.
Tänä vuonna mummo kysyi josko meidänkin perhe (minä, mies ja 2 poikaamme) lähtisi mukaan. Meitä on kysytty ennenkin, mutta emme ole koskaan halunneet lähteä. Emme ole niin innokkaita matkustelijoita ja on epäilyttänyt lähteä reissuun pienten lasten kanssa. Nyt kun pojat ovat jo pikkuisen isompia, aloimmekin asiaa harkita ja päätimme lähteä, matkat varattiin porukalla.
Nyt sitten mummo on alkanut jutella matkasta tosi kivaan sävyyn... Ensin hän ilmaisi huolensa kuinka lapset osaavat jakaa mummon huomion, mietiskeli ääneen tulisiko ongelmia. Tämän jälkeen hän kerran puhelimessa tuumaili ääneen, vähän vaivautuneesti naureskellen kuinka "tämä meni vähän hassusti kun oikeastaan siskon kutsui meidän lomalle ja hän minä tulin kutsuneeksi teidät...". Siskoni kanssa olen jutellut hän vaikutti iloiselta ja tosi innostuneelta yhteisestä lomastamme.
Viimeksi mummo meni jo niin pitkälle, että alkoi minulle muka ohimennen selittää kuinka "täytyy sitten huolehtia että sisko ja hänen miehensä saavat tosiaan levättyä siellä lomalla kun heillä on NIIN vaativat työt ja tämä loma on heille NIIN harvinaista". Ymmärsin tämän niin, että minun pitää varautua siihen ettei isovanhemmat ehdi yhtään katsoa meidän lapsia ja minun on muutenkin huolehdittava etteivät poikamme häiritse lomailua tms. Hauskinta tässä on se, että siskoni itse halusi palata jo töihin, koska ei jaksanut olla vauvan kanssa kotona ja kaipasi niin työyhteisöä jne. He lomailivat siis viimeksi viime jouluna ja isovanhemmat olivat silloinkin mukana + hoitivat paljon vauvaa. Joka vuosi he ovat olleet ulkomailla porukalla kun minä olen järjestellyt joulua täällä pienten lasten kanssa. (sanotaan nyt vielä että tämä on siis ollut minulle se mieleisin vaihtoehto eli en valita siitä)
Minä olen ollut neljä vuotta kotiäitinä, lomaa ei ole ollut sen enempää kotimaassa kuin ulkomailla sinä aikana. Äitini on itse ollut kotiäiti joten luulisi hänen tietävän että minullekin loma olisi harvinaista herkkua.
Tosiasiassa en ole mitenkään väsynyt lastenhoitoon, haluan hoitaa pojat kotona niin kauan kuin se vaikuttaa olevan heidän kannaltaan paras vaihtoehto. Viihdyn kotona ja olen ihan tyytyväinen, harmittaa vaan tuo kun äitini mielestä siskoni tarvitsee ja ansaitsee loman mutta minä vissiin en?! En odota isovanhemmilta lastenhoitoapua, ehkä yhtenä iltana olisin pyytänyt vahtimaan nukkuvia poikia että voisimme käydä miehen kanssa kahdestaan syömässä. Mutta nyt en kyllä tule sitä pyytämään.
Ikävää tässä on se, että mummo ensin kutsui meidät mukaan, mutta nyt kun matkat on maksettu jne. hän on alkanut puhumaan tuollaisia, tosi ikävä fiilis lähteä reissuun kun tuntuu että ollaan ylimääräisiä siellä...
Kommentit (14)
tuo hänen asenteensa ja suhtautumisensa. Voit myös mainita että siskosi tuntuu olevan ihan innoissaan että te lähdette mukaan joten mummo taitaa tässä olla ainut vastahankainen. Kuulostaa ettei äitisi kuitenkaan mikään luonnehäiriöinen tmes ole joten luulisi että ymmärtää suakin kun vähän asiaa valaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne on toisinpäin. Äitini huolehtii vain siitä ettei isosisko vaan koe jäävänsä missään huonomaksi tai vähemmälle :o
Itse on kärsinyt lapsena siitä että pikkuveljeään suosittiin ja on kostanut tämän minulle (nuoremmalle tyttärelleen) ja nyt myös nuoremmalle lapselleni.
Mm. hyysää vanhempaa lastani ja nuoremman (3v) jutuille vaan hymähtelee tympeästi. Minuakin vaatii suosimaan esikoista ja jättämään nuoremman syrjään, ettei esikoselle vaan tulisi paha mieli.
Äitini vaatimuksista en piittaa mutta harmittaa tuommoinen että aina jotakin pitäisi suosia ja toinen jättää huomiotta :(
Itse opin lapsena hyvin sen ettei minun tarpeillani ja tunteillani ole merkitystä. Jos halusin esim. jonkun tietyn lelun piti minun lahjoa ensin isosisko sanomaan äidilleen että hän haluaa sen, siskoni kun sai kaiken mitä hoksasi pyytää... antoi sitten minulle ylimääräisiä.
pitäisi puhua tästä suoraan äidilleni. pelkään vaan että hän kieltäisi epäilykseni kohteliaasti eikä tämä ongelma siitä korjaantuisi.
muuten vanhempani ovat kohdelleet meitä siskoksia aina tasapuolisesti, nyt vain tuntuisivat viihtyvän paremmin siskoni perheen kanssa, ovat läheisempiä heidän kanssaan... minkäs sillekään voi. minun mieheni ei ole vanhemmilleni mikään unelmavävy (sukunsa takia), minua rakastaa ja kohtelee ihanasti minkä luulisin oleva tärkeämpää mutta ei vissiin. siskon miehellä on oikea sukunimi joten ei se mitään vaikka hän on vähän hulivili. minun pikani ovat "virtasen" (tuohon paikalle miehebi sukunimi) pojat ja siskon vauva niin ihana pieni prinsessa... joka muistuttaa niin paljon siskoani pienenä. aivan tasapuolisia eivät kyllä ole lastenlastenkaan suhteen mutta luulen että se ei ole tahallista. enhän voi pakottaa tai vaatia rakastamaan meitä yhtä paljon tai varmaan he rakastavatkin mutta jotenkin vaan meidän perhe ei ole ollenkaan niin ihana kuin siskoni... :(
Ei hän sinun tunteitasi voi kieltää.
pitäisi puhua tästä suoraan äidilleni. pelkään vaan että hän kieltäisi epäilykseni kohteliaasti eikä tämä ongelma siitä korjaantuisi.(
myös siskosi kanssa. Teillä on ilmeisesti välit kuitenkin ihan ok? Pääsisit vähän kärryille siitäkin, mitä sisko lomalta odottaa ja mitä äitinne on hänelle puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin siskosi mies, on sellainen asia mikä sinun kannattaa kertoa heille.
Meilla on monessa mielessä samanlainen tilanne kuin sinulla ja minä olen kertonut omista tuntemuksistani äidilleni, ja hän on selkeästi yrittänyt petrata omaa käytöstään.
Ja vaikka äitisi kieltäisikin epäilyksesi, niin onhan hänen saatava tietää että tällaiselta hänen käytöksensä tuntuu sinuun päin. Sinun tuntemuksesi ovat todellisia vaikka äitisi ei tarkoituksella toimisikaan näin.
Tsemppiä!
t: 2
Hoh hoi. Oikein joulupainajaiselta kuulostaa. Sukujoulu menettelee niin, että anoppi käy aattona syömässä ja joulupukin katsomassa. Ja loppujoulu ollaan sitten pyjamasillaan kotosalla, syödään suklaata ja levätään ihan oman perheen kesken.
Tapanina on jo joulukebabapin aika. Se siitä perfektionismista.
Muuten joulukrääsä on jo kaupoissa, kiireesti ostoksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa harrastaa anoppi, joka siis suosii miehen siskon perhettä ja lapsia. Meidän omat "menee siinä sivussa, kun ovat niin helppoja". Ja ne serkut taas vaativia, joten miehen sisko tarvii tukea ja apua.
Oliskohan kysymyksessä se, että meidän omille on pidetty kuria ja heidät on kasvatettu, mitään ei olla ilmaiseksi saatu. Siis ihan mielellään ollaan kasvatettu, mutta kyllähän se mehuja vie!
Miehen siskon lapset taas on aina saanut elää kuten pellossa, syödä sormin jne, eivät siis tottele mitään. No ei kai, kun ei ole kasvatettu...
No joo. Ota asia joskus puheeksi, kun äitisi mainitsee, että siskosi on saatava levätä. Silloin ilmoitat, että vaikka olet mielelläsi lastesi kanssa, kyllä sekin voimia melkoisesti vie, että ehkä sellainen lepohotki tulisi tarpeeseen myös sinulle.
pitäisi puhua tästä suoraan äidilleni. pelkään vaan että hän kieltäisi epäilykseni kohteliaasti eikä tämä ongelma siitä korjaantuisi.
muuten vanhempani ovat kohdelleet meitä siskoksia aina tasapuolisesti, nyt vain tuntuisivat viihtyvän paremmin siskoni perheen kanssa, ovat läheisempiä heidän kanssaan... minkäs sillekään voi. minun mieheni ei ole vanhemmilleni mikään unelmavävy (sukunsa takia), minua rakastaa ja kohtelee ihanasti minkä luulisin oleva tärkeämpää mutta ei vissiin. siskon miehellä on oikea sukunimi joten ei se mitään vaikka hän on vähän hulivili. minun pikani ovat "virtasen" (tuohon paikalle miehebi sukunimi) pojat ja siskon vauva niin ihana pieni prinsessa... joka muistuttaa niin paljon siskoani pienenä. aivan tasapuolisia eivät kyllä ole lastenlastenkaan suhteen mutta luulen että se ei ole tahallista. enhän voi pakottaa tai vaatia rakastamaan meitä yhtä paljon tai varmaan he rakastavatkin mutta jotenkin vaan meidän perhe ei ole ollenkaan niin ihana kuin siskoni... :(
voit puhua asiasta äidillesi, mutta siitä ei varmasti ole mitään hyötyä, saattaa vain loukkaantua ja tilanne pahenee.
Jos kerta vanhempasi kohtelevat teitä tasapuolisesti ja lapsenlapsissa ollaan kohtuuden rajoissa hieman epätasapuolisia, anna olla. Opettele elämään sen kanssa.
Huoh! En edes jaksa kirjoittaa millaista epätasapuolisuutta meidän suvussa harjoitetaan (no, esim. vanhemmat vuokraavat ison hiihtomökin, minne systerin perhe tulee täyshoidolla viikoksi + että yleensäkin apua annetaan moninkertainen määrä). me joudumme vuokraamaan itse. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen asiasta vihjaillut, mutta mielipiteet sivuutetaan taitavasti ja jopa rahaa jaetaan systerin perheelle meille kertomatta.
kerran päätin, että nyt selvitetään: kirjoitin paperille asiat missä ollaan oltu epätasapuolisia ja ajattelin, että vanhemmat kyllä kestävät ja heräävät. He tyrmistyivät ja kielsivät kaiken. Myöhemmin (kun oli pari pv. aikaa miettiä) oli tarinat valmiina, kuinka itseasiassa mitään ei ollut autettu sen kummemmin kuin meitäkään. Meni kyllä välit vähäksi aikaa, mut nyt on ok.
et ihan oikeasti, kestä vaan ja ole ylpeä, että itse pärjäätte, se on paras itsetunnon ylläpitäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhemmilla on niin vahvat defenssit, ettei niitä mikään murra. kaikelle löytyy selitys.
Oliko ap niin, että mummi itse lapsena oli tullut veljensä sivuuttamaksi? Ehkä nyt mummi siskosi tyttövauvaa hoitaessaan ikäänkuin samaistu vauvaan ja "hoitaa" siten itseään, korvaa aikaisempia traumojaan lapsen avulla? Tyttöä hoitaessaan hän parantaa omia vaillejäämisiään ja hän saa siitä omalle psyykeelleen sitä kautta tukea.
No joo, tämä nyt oli vain yksi näkökulma eikä välttämättä millään tavalla relevantti.
Syyt mummin asenteeseen voi olla vaikka mitä.
siinä mielessä että käytös muuttuisi, mutta itse ajattelen sen niin että minulle henkilökohtaisesti on parempi saada sanotuksi mitä ajattelen, niin en katkeroidu jauhaessani asiaa itsekseni. Lisäksi on ollut hyvä tehdä selväksi isovanhemmille, että jos perheellämme ei ole hyvä olla heidän kanssaan, vähennämme radikaalisti aikaa, jonka vietämme heidän kanssaan. Meidän tapauksessamme sillä on ollut merkitystä. Ja jos ei olisi ollut, niin sitten olisimme vetäneet asiaankuuluvat johtopäätökset, ja suunnitelleet ajankäyttömme siten, että itse olemme tyytyväisiä.
T: 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää siis vaan uskaltaa ottaa asia puheeksi sekä siskon että äidin kanssa.
Uskon että siskokin on asian huomannut. Joskus hän on jopa alkanut vaivihkaa jotenkin kehua jompaa kumpaa poikaamme kun mummo hössöttää häidän vauvastaan jotain. Se tuntuu hyvältä että sisko huomioi asian ja haluaa myös tasapuolisuutta. :)
Ehkä tässä kirjoittaessa kärjistyy liikaa nämä esimerkit, kun kyse on enemmänkin pienistä sävyeroista ja uskon tosiaan ettei äitini tee sitä tahallaan. Hän ei varmaan edes huomaa tekevänsä niin.
Miehelleni hän on aina ystävällinen, juttelee luontevasti, vitsailee jne, eikä mieheni ole ikinä valittanut. Aistin vain sen ettei äitini ole oikein luonteva olla mieheni seurassa.
Äitini on myös ilmaissut olevansa tyytyväinen siihen miten laitan lapset kaiken muun edelle, eli ei ole kyse siitä että hän jotenkin olisi tyytymätön minuun tai ei minusta siltä tunnu. Enkä koe että minun täytyisi tehdä hänen tahtonsa mukaan, teen omat päätökseni ja hän on kyllä kunnioittanut niitäkin jotka ei hänelle niin mieleisiä ole (miehen ja asuinpaikan valinta on ainakin sellaisia). Samalla tavalla siskoni on tehnyt asoita jotka äitiä miellyttää ja myös asioita jotka eivät miellytä.
Ehkä heillä pariskuntina (mummo&vaari + sisko &miehensä) vaan kemiat kohtaa paremmin. Kyse on siis ehkä pohjimmiltaan miehestäni, koska ongelmaa ei niinkään ole kun olemme äitini kanssa kaksi tai siskon ja äidin kanssa kolmisin. Paitsi lastemme suhteen hän ei tosiaan ole ihan tasapuolinen. Varsinkin nuorempi poikani muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran minua, mm. minun ja siskoni mielestä, mutta mummo ainaa kieltää sen. "minusta ei yhtään kyllä ole sinun näköä". Molemmat poikani hän on jo vastasyntyneinä todennut ihan isänsä ja pappansa näköisiksi ja hän sanoo siitä usein sekä pojille itselleen että muille. Oman sukunsa piirtetä hän ei suostu pojissa näkemään vaikka niitäkin selvästi on.
Syy voi olla yksinkertaisesti sukupuoli koska mummolla on itsellään vain kaksi tyttöä ja omassa lapsuuden perheessään oli kolme siskosta. Ennen lastemme syntymää mummo on sanonut jopa inhoavansa pikkupoikia. Odotusaikana ja poikien synnyttyä ei tietenkään meille mitään sellaista sanoisi, kohtelias hän on aina eikä tahallaan pahoittaisi kenenkään mieltä. Vaatteita hän ostaa aina siskon vauvalle kun tytöille on NIIN ihania vaatteita ja ei pojille ole mitään kivaa. Poikien kanssa hän leikkii kyllä ja pitää sylissä, halailee jne. Mutta ei puhu ollenkaan niin ihastuneeseen sävyyn heistä. Poikani ovat varmaankin isänsä miniatyyrejä äitini silmään kun taas siskon tyttö muistuttaa äitiään ja minua eli on äidillemme hyvin tutun oloinen lapsi.
Ehkä hän voisi muuttaa käytöstään jos juttelisin hänelle. mutta meneekö loma pilalle jos otan asian puheeksi ennen lomaa? toisaalta en halua alkaa ainakaan lomalla vatvomaan tätä...
kovin hyökkäävään ja syyttävään sävyyn ota asiaa esille. Loma voi kyllä mennä pilalle jos siellä vatvot itseksesi tätä asiaa.
Ei se muuten voi ymmärtää (itsellä kokemusta vähän samasta) - eikä ehkä välttämättä sittenkään, mutta saat ainakin sen pois mieltäsi vaivaamasta. Mieti myös mitä SINÄ äidiltäsi odotat, lomalla ja muutenkin, ja kerro se hänelle. Ja sano että odotat tasapuolista kohtelua (vaikkakaan ei välttämattä samaa kuin siskosi, koska teillä tuntuisi olevan erilaiset tarpeet). Tee myös selväksi, että et varmastikaan tulevaisuudessa tule viettämään yhtä paljon aikaa heidän kanssaan (saati lähtemään lomille), jos siitä seuraa sinulle ja perheellesi pahaa mieltä. Luulisi tämän herättämän mummon ajattelemaan, koska todennäkösesti ainakin lapsenlapsistaan välittää?