G: Millaisia tunteita sinussa herätti se kun päätitte että lapsiluku on täysi?

helpottunut olo! Rakastan vauvoja, mutta ne kasvavat liian nopeasti. Yksi vuotiaalla on mielestäni liian usein "rasittava vaihe päällä".



Minä tein meillä päätöksen viimeisestä, kun odotin tuota nuorinta. Raskaudet eivät ole lähteneet helposti alkuunsa, alkuvaikeudet, myöhemmät vaikeudet....



Hyvä näin nyt nautitaan kauniista pienestämme, hän on "jo" 1-vuotias.

Jos mies olisi voinut synnyttää, imettää yms. olisin voinut harkita useampiakin lapsia ;-)

Meillä on neljä lasta. Koko viimeisen raskauden ajan tunsin haikeutta viimeisestä raskaudesta. Samoja tunteita koin vauva-aikana. Haikeutta, suruakin. Nyt olen päässyt asiasta "yli". Lapsi on kolme. En siis itsekään halunnut enempää lapsia.

Ja päätös oli hyvä. Lapsi on samaa mieltä. Nytkin tuolla pyörii kavereita. Niistä ei ole koskaan ole ollut pulaa. Varsinkins erkku on kuin puolisisar.

Odotan kuopustamme ja olo on haikea, kun ajattelee kokevansa tämän viimeistä kertaa.

että mies päätti ettei enempää tipu. Vaikka oltiin "sovittu" ihan muuta ja lapsiakin on vain yksi.Harmittaa ihan perkeleesti.

meillä päätettiin,että 2 on tarpeeksi, mutta luonto päätti toisin. Eli ehkäisystä huolimatta tuli 3.

kolmannen jälkeen mietittiin, että no tehdään sille kaveri ja niin meillä oli 4.



Sitten tuli päätös että se on tässä eikä enempää tule hyvä määrä 2 poikaa 2 tyttöä. no Sitten isännälle tuli vauvakuume ja puhui minua ympäri 1,5 vuotta... ja suostuin tekemään sen viidennen tuohon väliin tuli ikäeroa 5 vuotta.. sitten piti tehdä sille viidennellekkin kaveri.. no sen jälkeen päätettiin että se on siinä.



Ja nyt sitten kun nuorin täyttää 6vuotta olen raskaana ja odotan meidän seitsemättä...

Mutta eiköhän se ole sitten siiä meidän lapsilukumme. Tosin itse en enää sano ikinä, ei ikinä, koska tuppaa mieli muuttumaan ja ehkäisykin toisinaan pettämään.



Eiköhän se haikeus sitten tule tämän seitsemännen myötä, kun miettii imetyksiä pieneksi jääneitä vaatteita jne.

Meillä on neljä lasta ja koen, että vaikka vielä vauvaa kaipailen hitusen, luulen että pystymme tarjoamaan enemmän ihan omaa aikuisen huomiota ja aikaa ja hoivaa näille nykyisille, kun tähän tulee toppi ja sekin on tärkeää. Että monenlaisia tunteita kyllä on. Toisaalta ja toisaalta. Mies on sanonut, että meidän vauvat oli nyt tässä että myy vaan kaikki vauvakama kirppiksellä. Se on miehelle jotenkin paljon helpomman tuntuinen päätös kuin minulle näköjään. Se tuntuu vaikealta, ettei ole ketään siis omaa miestä, jonka kanssa asiaa vatvoisi, kun miehen mielestä asia on selvä kuin pläkki.

Ja joku jännä tunne siitä, että nyt elämä pääsee taas kehittymään eteenpäin.

haikeuttakin joskus kyllä, enemmän kuitenkin hyvää tunnetta siitä että meidän perhe on nyt valmis :) Ja myös tuo jonkun mainitsema "ihanaa kun elämä menee eteenpäin".

Usein mietin, et nyt täytyy nauttia, kun tuo on vielä edes noin pieni :)



Ja kai toivoisin vielä yhtä lasta, mutta tiedän järjellä ajateltuna, ettei meille enää. Mies ei halua enää yhtään lasta ja mulla on ikää jo lähes 40v, eli ei ole lisää oikeasti tulossa.



Ja toisaalta nyt jo välillä mietin, kuinka helppoa on, kun kuopuskin vähän kasvaa. Voidaan kaikki yhdessä harrastaa esim. laskettelua. Nyt kuopus jä usein kotiin mummin kans, kun muut lähtee laskettelemaan. Isommat lapset 10v ja 9v.

on päättänyt, että lapsilukumme on täysi. Itse en ole sitä mieltä. Eli katkeruus, kaipaus, suru....... tunteinani.