Toinen lapsi vai ei?

Toinen lapsi tuli ja ei enää kyllä ole yhtään tyhjä :D

aina itsestäänselvyys että kaksi lasta, mies on ainoa lapsi, samoin paras ystäväni ja molemmat olivat sitä mieltä että kaksin parempi kuin yksin.

mut lähinnä sen kannalta, että miten jaksaisin kahden kanssa - meniskö elämä säätämiseksi. Toisaalta töitä ei nyt ole näköpiirissä, joten ois kaikkein järkevintä hankkia toinen lapsi nyt, ja ikäeroakin tulis kivasti kolme vuotta.

Esikoisen vauva-aika oli kamala, kun hän oli neljä sain vihdoinkin hengähtää. Sitten tuli surua ja kuolemaa lähipiirissä ja tajusin, että sisarus voisi olla lapselle itselleen tärkeä juttu. Jätin ehkäisyn, kun mieskin suostui ja tulin saman tien raskaaksi. Lapsille tuli ikäeroa tasan 5 vee. Pikkusisarus oli heti syntymästä tosi tärkeä juttu isomalle.

Annettiin tulla, ja luojan kiitos annettiinkin. Esikoisen vauva-aika oli meilläkin kamala, mutta kakkosen kanssa on ollut alusta asti helpompaa. Nyt kakkosen kanssa mä olen kokenut sellaisia onnen tunteita, ettei tosikaan - vasta tässä yhtenä iltana märehdin sohvalla, kun elämänpiirini on näin kotona ollessa niin pieni, eikä kukaan kavereista tai sukulaisista tunnu kaipaavan mua. Siinä valitin miehelle, että "kun kukaan ei missään kaipaa mua", ja kuopus nousi seisomaan sohvaa vasten, kyykähti vähän ja sanoi hymyillen "ämh-ähm", ikään kuin olisi sanonut, että "minä kaipaan". Meinasin itkuun purskahtaa, kun se oli siinä niin suloinen, meinaa itku tulla nytkin :)

Ei siis koskaan käynyt edes mielessä ettei tulisi toista. Ja jos en itse olisi saanut, olisin adoptoinut, ottanut sijaislapsia tms., mutta halusin taloon enemmän kuin yhden lapsen. Toinen meni helposti mieskin halusi toisen, ja ikäeroa lapsilla on reilu 1v.



Kahden lapsen jälkeenkin mulla oli todella kova kaipuu kolmannesta lapsesta. Mies ei ollut kovin innostunut, mutta suostui lopulta ja kovin rakas on tuo kuopus meille kaikille (muut lapset jo isompia.) Mä olisin jäänyt todella kovin kaipaamaan, jos en olisi kolmatta saanut. Mä olisin voinut haluta vielä neljännenkin (mies ei), mutta pärjään ilmankin. Ilman kolmatta olisin voinut katkeroitua, kun kaipuu oli niin kova.

Haluan ehdottomasti vielä toisen lapsen! Nyt siis meillä vasta yksi ja hänkin vasta 3kk. Elämän alku ei pienokaisellamme ole ollut helpoin, mutta tahdomme silti mieheni kanssa toisen aikanaan..ehkä parin kolmen vuoden kuluttua. Jotenkin tuntuu itsestään selvältä:) Kolmas on sitten jo eri asia, on joskus puhuttu ja todettu että se jää sitten nähtäväksi.

Halusin monta, ja monta sain :-)

Itsekin sanoin esikoisen vauva aikana hyvin varmasti että ei yhtään enää. Mutta nyt menee kivasti ja kyllä alan siihen tulokseen kallistua että olisihan se sisarus ihan kiva, vaikkakin ikäeroa todennäköisesti tulisi yli 5 vuotta. Mitenkähän sen vielä miehelle selittäisi? ;)



ap

Olen itse kolmas lapsi enkä voinut kuvitellakaan eläväni vain yhden lapsen kanssa. Joten vaikka vauva-aika oli aika raskas, alettiin yrittää puolen vuoden päästä ekan synnytyksestä. Ikäeroksi tuli kuitenkin 1v9kk. Nyt kolmas on jo 2v. Sen suhteen olin epäröivä. Tulin melkein eka yrittämästä raskaaksi, mutta se meni heti kesken. Sitten iski niin kova vauvakuume, että ikävä oli puoli vuotta odottaa ennen onnistuneen raskauden alkua. Tiesin siis menetyksen myötä sitä todella haluavani.Se on vaan antauduttava asialla. Lapsi on ihana vaikka olisi hankalakin ja raskastakin voi olla, mutta se on yksi suunta elämässä.

Mä olen kokenut oman lapseni alusta asiti todella helpoksi lapseksi, enkä ole missään vaiheessa ollut väsynyt, kuten monet vaativampien lasten vanhemmat.



Mut mua mietityttää kaikkein eniten rahatilanne. Joudumme miehen kanssa opiskelemaan molemmat uuden ammatin. Mies opiskelee jo, minä aloitan nyt avoimessa iltaopinnot ja tavoite on, että kun mies valmistuu 2012 mulla ois jo niin paljon opareita kasassa että saan uuden tutkinnon lyhyehköllä täysipäiväisellä opiskelulla. Mut olen huolissani, miten me saadaan kahdelle lapselle kaikki tarpeellinen, jos taas on työttömyyttä/opiskeluaika edessä? Nyt pärjäillään kun säästöjä on ja mies käy lisäksi töissä, mut toisen lapsen kohdalla säästöjä ei sit enää ole, jollen tässä välissä saa töitä (haen koko ajan, huonolta näyttää).



Paljonko menot lisääntyy toisen lapsen kanssa? Yhden kanssa me pärjätään aina, isovanhemmatkin on luvanneet ostaa vaatetta yms. Mut kaksi kasvavaa lasta tuntuu vähän riskipeliltä.

Mies on perheensä ainoa lapsi ja on jotenkin surullista, ettei lapsellani ole hänen puoletaan setiä tai tätejä puhumattakaan serkuista. Itselläni on kaksi sisarusta, joten serkkujakin tulee olemaan todella vähän. Surullista. En halua omalle lapselleni samaa kohtaloa.