Kertokaa onko tämä jotain kolmen kympin kriisiä.......

Kun eräs eri, sukupuolta oleva ihminen, jonka olen tuntenut muutaman vuoden. Joka ei ole minun tyyppiä, eikä edes mielestäni komea.Molemmat olemme tahoillamme naimisissa. Meidän lapset leikkii keskenään jne. Tapaamme useasti viikossa harrastuksen merkeissä. Kirjoittelemme useasti sähköpostia, liittyen harrastukseen tai joihinkin projekteihin. Kun näemme sitten noissa mainitsemissani harrastuksissa, hän ei sano edes terve, jos minä en sano ensin....Tässä tällaista "perus" tietoa, en tiedä liittyykö edes mitenkään asiaan.



No niin sitten itse asia:



Eräänä päivänä kirjoitin hänelle viestin, liittyen lapseeni, asia siis kuului hänelle, (mutta en halua tarkasti selittää, ettei joku tunnista). Niin hän kirjoitti todella kauniisti lapsestani, paino sana todella. Olin siis tehnyt päätöksen eräässä asiassa liittyen lapseeni, hän pyysi tekemään eri päätöksen ja selitti tosi kauniisti ja selkeästi miksi jne... Siis melkein itku tuli ja kylmät väreet, hänen viestistä. Sen viestin jälkeen, olen miettinyt paljon sitä viestiä ja enemmän hakeutumaan hänen (viestin kirjoittajan) seuraan, siis niissä paikoissa missä muutenkin nähdään. Sydämessä tuntuu omituiselta ja mahassa kihelmöi. Mitä hel...... tämä on. En osaa selittää, enkä toivo, että joku sanoo, sä toivot, että on ihastunut sinuun tai jotain..Täytän kohta kolmekymmentä. Olen ollut 11v naimisissa ja monen lapsen äiti. Mikä saa minut ajattelemaan tätä ihmistä, josta en ole oikeasti kiinnostunut millään lailla...



Tajuaakohan kukaan mitä kirjoitan.....