Pikkuisen höppänä tätini antoi meille häälahjaksi
5000e, en kehtaa kellekkään sukulaiselle kertoa. Jotenkin huono omatunto jos ei ole oikein tajunnut rahanarvoa. On kyllä varakas vanhapiika.
Kommentit (7)
Ensinnäkin tädin kanssa, että ymmärsikö todella paljonko antoi. Toisekseen vanhempieni, minusta tällaiset asiat eivät tule yllätyksenä perunkirjoituksen tmv. yhteydessä. En käyttäisi rahoja ennenkun olisin perusteellisesti keskustellut aiheesta.
vai osasikohan ajatella veroja. t.ap
sulle testamentti niin eipä tuossa mitään ihmettelemistä ole.
ja kiittää lahjasta joka tapauksesssa. Samalla voi varmistaa, että täti tiesi lahjoittavansa noin paljon ja vaikka sanoa, ettet ollut sellaista odottanut, vaikka hyvin kiitollinen oletkin, ja voit kyllä palauttaa sen, jos kyseessä oli joku erehdys.
Muulle suvulle asiasta ei ole tarpeen puhua. Ensinnäkin, niin kauan kuin täti ei ole holhouksessa, hänellä on oikeus tehdä rahoillaan mitä lystää. Lahjoittaa sulle tai löytökissakodille tai hassata sherryyn ja rattopoikiin. Ei kuulu muille. Toisekseen 5000 euroa voi olle iso raha tädille, mutta ei enää perinkunnalle jossa olisi ties kuinka monta jakajaa. Se ei voi olla perillisille mikään kynnys. Jos se on perinnössä isokin prosenttiosuus niin silloin perittävää ylipäänsä olisi niin vähän, ettei mitään väliä. 50 000 olisi jo jotain, mistä pitäisi puhua muillekin.
Periaatteessahan 5000 euron lahjoituksesta menee muuten lahjavero. (Tätisi olisi pitänyt tehdä 2 eri lahjoitusta sulle ja miehellesi verojen välttämiseksi) Siksikin olisin ihan hiljaa vaan - näitä käteissummia tai pieniä shekkejä ei mikään verottaja koskaan kysele, mutta mitä isompaa melua pidät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku huomauttaa asiasta.
normi määrä vielä