Mitä luulette/arvelette....kuinka monta lapsi-etävanhempi suhdetta kaatuu siihen,

sitten tapaamaan lastaan, käyttää tuota (tosi ontuvana) tekosyynä tapaamisten harvenemiseen/loppumiseen?



Hemmettiäkö vastuullista ja rakastavaa etää pitäisi mustasukkaisen lähivanhemman venkoilut kiinnostaa? Eihän niitä ole edes pakko kuunnella.



Etällä on oikeus tavata lastaan, eikä niihin tapaamisiin liity lähivanhempi. Jos etä antaa lähivanhemman mahdollisen mustasukkaisuuden tai muun ikävän käytöksen vaikuttaa tapaamistiheyteen (tai jopa siihe, että tapaamiset loppuvat), lähettää hän lapselleen aika selkeän viestin siitä, että hänen rakkautensa ja kiinnostuksensa lasta kohtaan ovat manipuloitavissa ja loppuvat heti, jos tapaamiset eivät suju kaikin puolin mukavasti ja kivuttomasti.

Aika hanurista!



Etävanhempi joutuu kohtaamaan nähdäkseni lähivanhemman n. puolen minuutin ajan hakiessaan lapsia. Ja toisen puoli minuuttia tai pari minuuttia palauttaessaan heitä. Kuinka moni teistä äideistä hylkäisitte lapsenne, jos joku hankaloittaisi teidän suhdettanne muutaman minuutin ajan säännöllisesti? Olisiko se teistä liian vaikeaa? Mieluummin jättäisitte lapsenne, ettekä koskaan näkisi häntä?

Tuskin.

Omalta exältäni olen aikoinani kuullut lauseita "En tule hakemaan lasta ollenkaan kun olet tollanen mulkku" ja siis meillä oli riitaa josatin ihan muusta kuin lapsesta/tapaamisista. Tai "en tule ollenkaan jos et lopeta jankuttamista", kysyin siis useaan otteeseen että monelta on tulossa lasta tapaamaan jotta osaan varautua.

Äijä lopetti myös tapaamiset pariksi vuodeksi kun ilmoitin että lasta voi tavata mutta ei meidän (siis minun ja lapsen kotona) kotona, koska en halua omaan kotiini miestä haastamaan riitaa. Enkä myöskään halunnut jättää miestä lapsen kanssa kahdestaan minun kotiini koska en tiennyt mitä se siellä tekee poissa ollessani. Sanoin että lasta voi tavata niin usein kuin haluaa mutta minä en kuulu siihen pakettiin eli joutuu silloin olemaan lapsen kanssa kaksin jossain muualla kuin minun kotona. Eipä kiinnostanut lapsi enää sen jälkeen. Ja tietenkin syy oli minussa, ei voinut tavata lasta koska minä olen niin yhteistyökyvytön.



Että eiköhän se ole etävanhemmassakin vikaa (välillä paljonkin) jos tapaamiset loppuvat.

tästä asiasta. Mun exällä on meinaan lapsia vähän siellä ja täällä, ja ainakin yhden on hylännyt sillä verukkeella, että muut ihmiset hankaloittivat tapaamisia. Hah, exä ei itse ole koskaan pitänyt aktiivisesti yhteyttä tähän lapseen, ja säännölliset tapaamisetkin hoituivat vasta sitten, kun sen piti koettaa tehdä minuun vaikutus helvetin erinomaisella isyydellään.



No, kaikki tämä kirkastui liian myöhään ja yhteisiä lapsia ehti syntyä meillekin. Nyt vaan odottelen, että milloin exä keksii ettei voi siitä ja siitä syystä enää tavata meidän yhteisiä lapsiaan. Tuntuu keksivän kaiken aikaa temppuja (mm. ei maksa elareita), joilla voisi minua ärsyttää ja saisi minut hankaloittamaan tapaamisia,että voisi sitten pistää mun syyksi lasten hylkäämisen.

Että etävanhemman uusi puoliso ei voi sietää lasta ja hankaloittaa tapaamisia.

Kukaan vastuullinen ja rakastava, todellinen, vanhempi ei lakkaa tapaamasta lastaan vain, koska joku toinen tykkää kyttyrää!!!



Ja kukaan järjellinen ihminen ei nyt ainakaan ota uudeksi puolisoksi ihmistä, joka ei hyväksy hänen lastaan ja tapaamisia lapsen kanssa! Exää ei enää voi vaihtaa, mutta uuden voi valita elämäänsä sopivan.



Kyllä se vastuu suhteesta omaan lapseensa on pääsääntöisesti sillä tapaavalla vanhemmalla. Ja jotain helvetinmoista mätää on ihmisessä, joka hylkää lapsensa. Oli sitten muut ihmiset tapaamisista mitä tahansa mieltä!