Lue keskustelun säännöt.
Isin tyttö
12.07.2009 |
Meillä tyttö noin 1v9kk ja on viime parin viikon aikana muuttunut aika lailla mitä tulee äiti- ja isä-suhteisiin. Aikaisemmin iskä on aina ollut se hauska tyyppi jonka kanssa peuhataan, ja minä olen enemmän ollut se jolta haetaan lohtua ja turvaa. Nyt viimeiset viikot äiti ei enää kelpaa mihinkään :( Jos satuttaa itsensä ja nostan syliin niin rupeaa huutamaan isää. Sama yöllä jos herää painajaisiin niin huutaa isää, meni jopa niin pitkälle että kun isä oli poissa ja kysyin että tulisiko äidin kanssa nukkumaan niin pyysi vielä kerran isää, ja lopulta meni takaisiin omaan sänkyyn. Toisaalta minun pitäisi varmaan olla iloinen koska olemme aina puhuneet mieheni kanssa että emme halua että lapsesta tulee sellainen äidissä kiinni oleva, että molempien vanhempien pitää kelvata kun on kyse lohdusta ja turvasta. Mutta nyt asiat onkin ihan toisinpäin ja äidin sydän itkee :-( En oikein tiedä mitä olen tehnyt väärin, rakastan niin suunnattomasti ja annan niin paljon haleja ja pusuja kuin vain sielu sietää, joten ei voi olla sitä että tyttö jotenkin tuntisi etten rakasta. Olen ehkä vähän tiukempi kuin mieheni kasvatuksen suhteen koska tyttö on hyvin temperamenttinen joten tiedän että jos meillä ei ole selkeät rajat nyt niin meillä on ongelmia tulevaisuudessa, kun taas mieheni usein sanoo "mutta sehän on ihan vauva vielä" (ei tosin tee vasten minun opetuksiani mutta sanoo näin minulle). Onko jollakin muulla kokemusta tällaisesta? Onko se joku vaihe joka menee ohi vai pitääkö mun nyt valmistautua siihen että tulen aina olemaan kakkos-sijalla? Kuulostaa varmaan tosi lapselliselta mun teksti, mutta oikeesti sydäntä raastaa kun pieni ei edes painajaisiin huoli äitiä, vaan valitsee oman sängyn ja nallen mielummin kuin äitiä jos isää ei ole saatavilla :-(
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä myös ensimmäinen (tttö hänkin) oli juuri tuon ikäisenä oikea isin tyttö, äiti ei kelvannut mihinkään. ja mä myös itkin verta sen vuoksi... no, tänä päivänä en enää itke, ainakaan sen vuoksi. tyttö on nyt 3v 9kk, ja tilanne on aivan päinvastoin - nyt ei kukaan muu koskaan kelpaa mihinkään, äiti vain. tyttö jopa on itse joskus sanonut että "mulle ei kelpaa muut kuin äiti" :D tämän on tosin ehkä saattanut kopioida joko multa tai mieheltäni, meillä kun on joskus tapana naureskella tytölle että hassu oot, kun ei sulle kelpaa kuin äiti. mut eiköhän se tästäkin taas helpota ja muutu, kohtahan se on murrosiässä eikä voi sietää kumpaakaan meistä vanhemmista ;)
Se on vaihe joka mnee ohi, älä ole huolissaas ja älä loukkaannu.Se tuntuu pahalta, tiedän mutta usko pois se menee ohi. Mun tytöllä se kesti muutamia kuukausia. Tyttöl nyt 4 v ja molemmat vanhemmat yhtä tärkeät...
ennakolta, että osaan itse varautua. Kotona on 3 kk vanha tyttövauva. Ja isä on todella ihana. Luulen, että äiti jää aika pian tissistä irrottautumsen jälkeen ihan huomiotta.
tuo alkoi siinä 1v9kk iässä ja nyt tyttö tulee jo 3v ja ei ole tilanne muuttunut. Koetan viettää kahden keskistä laatuaikaa tytön kanssa niin usein kuin mahdollista, mutta siltikin isin tyttö on. Kyllä äitikin kelpaa pahemman puutteessa. Meillä varmasti vaikutti kuopuksen syntyminen ja sektiosta johtuva kantamisen kyvyttömyys tytön isän suosimiseen. Harmi vain kun vieläkin jatkuu, mutta nykyään nauttii varsinkin "naisten jutuista", mitä siis kahdestaan vietetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemuksista. Lohduttavaa kuulla että ainakin osalla kyseessä on ollut ohimenevä vaihe :-)
mutta omasta kyvystäsi päästää irti ja rakastaa ehdoitta riippuu paljon.
Jos lähdet kilpailemaan tai märehtimään huonouttasi, lapsi kyllä huomaa sen.
Olet oma itsesi, annat lapsen tulla sinun luoksesi, kyllä se siitä.