Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
Silloin kerroin siskoni asberger-pojasta. Ja edelleen tuli paljon samanlaisia asioita kirjoituksessasi kuin mitä siskon pojassakin on.
Pojan kohdalla on myös yliherkkyyttä kosketuksen suhteen. Tietynlaiset vaattet vain kelpaavat, ei liian kireät, ei uudet, ei liian leveät jne. Pienempänä poika saia paljon enemmän noita "raivareita", mutta nyt kun on jo ekalla luokalla (8v), niin on paljon rauhallisempi. Muistan hyvin, etä pidimme aluksi poikaa vain hyvin tempperamenttisena, kunnes siskoni oli sitä mieltä, ettei kaikki ole ihan ok.
Sain suuren vaivan kautta pojan tutkimuksiin ja sitä kautta asiat alkoivat helpottamaan. Vanhemmat saivat hyviä ohjeita tilanteiden käsittelyyn. Monesti vanhempien oma suhtautuminen asioihin vain pahensi pojan raivoa ja oloa.
Myös toimintaterapiat ja pienryhmäterapia auttoivat poikaa hyvin paljon ja pustyi aloittamaan ihan tavallisella luokalla koulunkäynnin.
Voihan olla, että miestäsi pelottaa se, mitä lääkäri sanoo. Siskoni myös sanoi, että häntä pelotti sekin, että hänet syyllistettäisiin pojan käytöksestä. Mutta hyvin nopeasti lääkäri selvitti, että mikä on asberger ja mistä se voi johtua.
Käykää jossakin juttelemassa, ette mitään menetä.
Toisaalta tiedän parikin lasta (toinen oma tyttöni ja toinen kummipoikani), jotka ovat myös hyvin tempperamenttisia ja ehdottomia. Jos jotain tekee, niin eivät siedä minkäänlaisia pettymyksiä ja kaikki pitää onnistua heti. Ihan samalla tavalla meillä on pyöräilykypärät, kengät, sukat lentäneet ja pyörää on potkittu. Ja ihan samanlaista sukkien ja kenkien asettelua on taas ollut kummipojan kohdalla. Molemmilla on suhtautumistapa muuttunut kun on ikää tullut vähän enemmän.
Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen vilkaissut noita palstoja mutten ole ehtinyt perehtymaan viela sen tarkemmin. Minusta tytto ei kuitenkaan vaikuta aspergerilta. Ehka jotain as-oireita voisi loytya mutta uskoisin etta enemmankin tytolla voisi olla yliherkkyytta.
Tyton luokalla on yksi asperger poika ja en tieda minka asteisena hanella se on, mutta han on taas tosi rauhallinen, silmat tuijottaa yleensa tyhjaa, on hidasliikkeinen ja katselee muita vaan suu auki (taysin tyttoni vastakohta), tuon pojan siskollakin on asperger, ilmeisen voimakkaana.
Sensorisen integraation hairiosta loytyi googlaamalla tama mika kuvaa todella hyvin tyttoa:
Children can be born hypersensitive or hyposensitive to varying degrees and may have trouble in one sensory modality, a few, or all of them. Hypersensitivity is also known as sensory defensiveness. Examples of hypersensitivity include feeling pain from clothing rubbing against skin, an inability to tolerate normal lighting in a room, a dislike of being touched (especially light touch) and discomfort when one looks directly into the eyes of another person.
Valon aristamista en ole huomannut mutta 3 muuta oiretta hanella on.
Vaatteet arsyttavat, kosketus tietyissa tilanteissa, seka ei halua katsoa aikuisia silmiin, tuntemattomia, tai kun muuten vain ujostelee, tuttujakin.
Taytyy hommata tuo 'Tulistuva lapsi' kirja kasiini, voisi olla mielenkiintoista luettavaa...
ap
Laakari on huomen aamulla.
Rankemmaksi vain kay olo tuon tyton kanssa...
Tulen huomenna kertomaan lisaa.
ap
Paljon tsemppiä ap! Lapsenne on varmasti ihana tyttö parhaimmillaan, jospa teille oikeanlainen apu löytyy!
vain niin kauan kuin leikki sujuu hänen ehdoillaan?
- asseille on myös hyvin tavallista, että oman sisaruksen kanssakaan ei leikit suju kovin hyvin... sekä juuri tuo selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus esim. just opettajille) on autismin (aspergerin) kanssa painivien ongelmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Eikä siis anna meidän kokeilla lääkitystä. Hänen mielestään tyttö on todella kiltti keskittyvä ja rauhallinen. Korostan ettei tää ongelma ole meidän päissä, koska kaikki muut tahot ovat lääkityksen kannalla. Tätä yhtä lääkäriä emme voi vaihtaa, emme ole yksityisellä sektorilla asiakkaina, vaan seuranta tehdään isossa sairaalassa.
kuuleppas kun ne lääkkeet ei ole mitään namuja, mitä kokeillaan ihan mutu tuntumalla.ne saattaa aiheuttaa aikapahaa vahinkoa terveellä lapsella. oletteko olleet neurologisissa tutkimuksissa? neuropsygologilla? pitkä tie edettävänä pelkistä arveluista diagnoosista, ennen lääkkeiden "kokeilua"
Laakari lupasi antaa lahetteen lapselle, muttei ollut varma kumpi paikka olisi hanelle sopivampi, lastenlaakari, joka voisi tutkia fysiologisia ongelmia vai "Lapset ja perhe"-palvelu, jossa keskitytaan psykologisiin ja kayttaytymisongelmiin (siksi eparoi koska ei ollut varma kuinka nuoresta tuohon jalkimmaiseen lapset otetaan). Han ilmoittaa kumpaan tai mihin tytto saa lahetteen. En tieda kuinka pitkat jonot ovat, mutta voisin kuvitella kestavan jonkun aikaa.
Muuten ei oikein osannut sanoa juuta eika jaata. Kiinnitti huomiota eniten siihen etta tytto haluaa olla poika. Sanoi etta voi olla etta jo tuossa iassa lapsi voi kokea olevansa erilainen ja ehdotti siis etta jos on syntynyt vaaraan sukupuoleen...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitti huomiota eniten siihen etta tytto haluaa olla poika. Sanoi etta voi olla etta jo tuossa iassa lapsi voi kokea olevansa erilainen ja ehdotti siis etta jos on syntynyt vaaraan sukupuoleen...
yksistään tuokin tilanne aiheuttaisi taatusti kaikenlaisia käyttäytymisongelmia, joten ei kai se aivan mahdotonkaan oletus ole.
Lapsella on selvästi aistiyliherkkyyksiä. Hyvä, että selvittelette niiden alkuperää lääkärin kanssa. Tuo kirja voi auttaa arjen ongelmiin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekevät kivempiä juttuja?
Varsinkin jos on aistiyliherkkyyttä tai esin kineettistä aliherkkyyttä, niin voi olla, että lapsi hakeutuu voimakkaasti liikkeellisempiin juttuihin. Poikien kosketuskaan ei ole hipsuttelua, vaan voimakkaampaa, joka voi tuntua paremmalta.
mutta ehka hyva niinkin. Ehka jos paasisi oikeiden asiantuntijoiden luokse niin saisi enemman selvyytta mista tyton kaytos johtuu.
Olen lukenut noita eri palstoja ja muutenkin etsinyt tietoa eri aihealueilta ja vaikka aspergerin oireita tytolta kylla loytyy jonkin verran, en jotenkin usko etta hanella sita on. Enemmankin kaikki viittaa tuohon sensorisen integraation hairioon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekevät kivempiä juttuja?
Varsinkin jos on aistiyliherkkyyttä tai esin kineettistä aliherkkyyttä, niin voi olla, että lapsi hakeutuu voimakkaasti liikkeellisempiin juttuihin. Poikien kosketuskaan ei ole hipsuttelua, vaan voimakkaampaa, joka voi tuntua paremmalta.
ja jutuista yms. mutta sitten kun sai esim. joululahjaksi poikien leluja niin ei ole oikeastaan niilla leikkinyt ollenkaan ja on vahan niinkuin hukassa niiden tekemisiensa kanssa.
Ja tietaa siis etta ON tytto. Joskus kuitenkin kyseli etta onko hanella koskaan ollut pippelia, oliko hanella edes syntyessaan pippelia? Mutta olen kuullut naita kyselevan muutkin lapset! ;o)
Eli kovasti toivoo etta olisi poika, mutta on varsin onnellinen kun saa pukeutua pojaksi. Uskoisin etta pitaa sellaisesta rankemmasta leikista ja on erittain liikunnallinen joten voihan se olla siksikin nama poikien leikit hanta viehattavat?
ap
Ne, joiden mielestä tämä on ihan ok ja kuuluu ikään tai herkkyyteen tai mihin vaan, niin miltä TEISTÄ tuntuisi saada raivokohtauksia koko ajan, olla pinna kireällä ja hysteerinen jatkuvasti, ja elää koko ajan niin ,että ahdistaa ja on vaikea olo ja mikään ei ole hyvä? Ne, joiden mielestä tuo on normaalia, voivat yrittää asettua sen toisen, lapsen asemaan, ja ajatella kuinka hirveää ja stressaavaa olisi saada raivari 5 kertaa päivässä?
Ei ole normaalia, vaikea Asperger tulee mullekin mieleen, tai jokin muu samantyyppinen fyysinen häiriö. NYT SINNE LÄÄKÄRIIN, ja vie vaikka tämä kirjoittamasi teksti sille lekurille maan kielelle käännettynä, anna lukea se ja sano, että koko perheen elämä on helvettiä, nyt on tutkittava! SE auttaa lasta, ei hyssyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika, 5v. Sukat lähtee aina kotiin tullessa ensimmäisenä jalasta, vaatteet eivät kaikki kelpaa päälle, vain ne lempparit ja uusien vaatteiden kanssa on taistelu, että ne saadaan ensimmäisen kerran päälle. Sen jälkeen ne ovatkin kivoja. Raivoaa ja kiukkuaa kun jokin ei onnistu, pelkää nimen kirjoitus liian pienellä syntympäiväkorttiin saa hermostumaan.
Mä olen ottanut tavaksi, että kaikesta tekemisestä kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen, jotta pojalla on aikaa siihen asennoitua. Samoin kauheasti ei viipoteta paikasta toiseen, lapsi tarvitsee rauhaa ja lepoa enemmän kuin veljensä. Hoidossa ei ole ongelmia, kotona ajoittain kyllä. Poika kuitenkin kehittynyt muuten normaalisti, itsehillintää vaan saadaan opetella urakalla, myös äiti ja isä...
tai ja +pakko-neuroosi oireyhtymältä
Tarvii vaan selkeitä sääntöjä ja johdonmukaisuutta. Joillekin lapsille pitää vaan sanoa EI , ilman neuvotteluja ja vaihtoehtoja.
Jaksuja teille. Meillä samanlainen himassa ;))
t. ope
Ihanaa, kotipsykiatrit vaudissa, diagnooseja satelee ja toimintaohjeita. Ehkä kuitenkin oman mielenterveyden kannalta olisi parasta, että jätät nämä viestit omaan arvoonsa ja kuuntelet mitä mieltä lääkäri on.
Tumman lapsen äitinä tiedät, että energiaa on paljon enemmän kuin valko-ihoisen lapsella, se on normaalia. Kummityttöni, joka asui lapsena tukholmassa, pesi ikäisensä valkoiset pojat voiman ja nopeuden osalta vielä 10-vuotiaana. Toki tyttönä ei ihan niin päätöntä menoa kuin pojilla.
Eli rauhoitu hetki, en ala muiden psykiatri-linjalle, neuroosi noista sukista ilmeisesti on tulossa. Raivokohtaukset kotona, tjaa, niille on löydettävä pian ratkaisu, koska jos hän ei lapsena opi noita hillitsemään, kasvaessaan saa vahinkoa ympäristölleen ja siitä lastenkoti-ym kierre on valmis.
Suomessakin suurin osa puukkotapoista kun on raivonpuuskassa tehtyjä, harva suunnittelee pistävänsä toisen hengiltä. Älä ota pelotteluna, mutta nyt lapsena tuohon on ratkaisumalli löydyttävä, jolla oppii näitä tilanteita hallitsemaan, aikuisena tulee todella pahaa jälkeä.
Mikä taho teilläpäin sitten hoitaa näitä asioita.
Karsittava pois asperger, add, adhd, sekä lapsella selkeä kosketusherkkyys.
Adhd lääke voisi auttaa tyttöäsi tai risperdal, kunhan diagnoosi saadaan.
Muista se että kosketusherkkyys on kauheaa lapselle ja viimeksi sanoinkin, että anna tytön itse valita vaatteet kaupasta. Auttaa paljon siihen psyykkiseen puoleen.
Tiedän sen omasta kokemuksestani poikani kanssa. Vaateasiat ei saa tuhota teidän arkea.
Oikeasti tällaiset lapset valitsee parhaiten itse vaatteensa.
Lapsi kuulostaa adhd lapselta ja moni adhd lapsi selvii kahdenkeskisistä tilanteista hyvin. Ärsyke on se tekijä: Ääni, tavarat ja iso ihmismäärä.
Monella kehityksessä viivettä.
sillä kyllä tuo minun korvaani pikkuisen epätavalliselta kuulostaa. Meillä kolme lasta, jolla vanhimmalla aina ollu haastava luonne ja kaikenmaailman kiukkukohtauksia, mutta ei ehkä ihan noin rajuja. Samalla tavalla olen ajatellut, että miten sitä sitten samalla kasvatuksella voi tulla niin erilaisia "tuloksia". Olemme nyt tämän vuoden aikana hakeneet yksityiseltä lastenneurologilta apua. Hän oli aivan ihana lääkäri, kuunteli ja kyseli tarkkaan, hänellä oli meille aikaa. Hän oli sitä mieltä, että jotakin pientä neurologista häiriötä saattaa olla ja ohjasi meidät edelleen neuropsykologille, jossa nyt käynnit kesken. Toivon, että voisimme saada jotakin helpotusta arjen haastaviin tilanteisiin. Siitä olimme lääkärinkin kanssa samaa mieltä, että mitään diagnoosia emme niinkään tarvitse. Poika pärjää koulussa hyvin, mutta kotona tulee päivittäin purkauksia, hän on juuri ns. tulistuva lapsi, ja tuo samanniminen kirja onkin ollut avartavaa luettevaa. Haluaisin korostaa, että nimenomaan tällaiset lapset saattavat pinnistellä ja tsempata koulussa, kotiin tullessa sitten jännitys purkautuu kiukutteluun ja raivoon. Tämän meille kertoi myös neuropsykologi. Lapsella voi siis olla pientä neurologista häiriötä, mutta kykenee sen kanssa ihmisten ilmoilla yleensä "pärjäämään", vanhemmille sitten näyttäytyy tämä haastavampi puoli. Häiriöitä on paljon erilaisia ja eritasoisia. Suosittelen tuota Ross W Greenen kirjaa Tulistuva lapsi.