Miksi teen näin?? Haalin tavaraa vaikken tarvitse jne.

Hän on aivan uskomaton. Ostaa, ostaa, säästää ja varastoi. Koti on kaatopaikka. Hän ostaa kengätkin niin, että sovittaa kengän jalkaansa, ei ota askeltakaan kaupassa, riittää että jalka seistessä istuu kenkään. Ostopäätökseksi riittää se, että jalka istuu jalkaan, sillä ei ole merkitystä, onko hänellä tilaisuutta, missä niitä voisi käyttää.



Olen monesti ihmetellyt, miksi tavaraa pitää kerätä. Onko se sen osoitus, että on menestynyt ja on varaa ostaa? Vai luoko tavara turvallisuutta?

masentunut? Tai elämässäsi ei muuten ole oikein sisältöä?

Itse ainakin huomaan ostelevani kaikkea kun ahdistaa enkä halua ajatella ikäviä asioita, lievä masennuskin on ja ostelu muka piristää.

Itsetutkiskelun jälkeen, olen huomannut sen omalla kohdallani olevan tiettyä täydellisyyden tavoittelua ja elämän hallintaa ostamalla.

Yritän siis rakentaa omaa elämää "paremmaksi" ostamalla sitä pala, palalta...

Monesti ostaessani ajattelen, että mitä muut ajattelevat kun näkevät tämän vaatteen päälläni tai esineen kodissani/käytössäni.

Rakennan siis omaa imagoani???



Toisaalta se on lapsuudenkodista opittu tapa.



Isäni aina sanoi/opetti: "Jos et osaa päättää, ota molemmat"!

Ja mitä taas hintoihin tulee: "Kyllä ne siellä kassalla sitten hinnan tietää"...eli monesti en edes katso hintaa, ennenkuin meen kassalle....:(



Mutta ennenkaikkea, ostaminen on jonkun sisäisen tarpeen täyttämistä. En tunne itseäni eheäksi.

pieni vauva kotona jne..

Haluaisin vaan kaiken olevan kaunista ja kaupat on pullollaan kaikkea kivaa. Mutta en enää osaa hillitä itseäni juuri ollenkaan :(

ap

sama ongelma täällä. Löysin aiemmista vastauksista paljon sellaista, mikä osuu kohdalleen. Miten saisin tämän vain loppumaan. Aina jonkun tavaran kohdalla tuntuu, että no TÄMÄN minä vielä mukamas tarvitsen, ja sitten en enää. Ja aina tulee uutta. Harmi kyllä tykkään vielä tietyistä merkeistä, jotka eivät ole ihan halpoja. Jotain turvapesää kai rakennan maailman kolhuja vastaan. Asia ahdistaa suunnattomasti, ja kai se on oravanpyörä sekin.

Ostaa ja ostaa ja ostaa aina vaan lisää ja se on kerran jos toisenkin ajanut raha-ongelmiin... Olen päätellyt äitini yrittävän nostaa omaa itsetuntoaan jotenkin tällä omistamisella (ei nimittäin suostu luopumaan mistään, ja roinaa on jo yhdessä ladossa, 25m varastossa ja 100 neliön kämppä on ääriään myöten täynnä... Ilmeisesti kokee olevansa huonompi, jos joku sanoo jotain ostaneensa ja silloin hänen pitää päästä olemaan parempi.



Hänen muuttaessaan jopa pelkästään perus T-paitoja oli 6 isoa pahvilaatikollista ja kolme jätesäkillistä. Suurinta osaa vaatteista ei ole koskaan pitänyt, laput roikkuvat kiinni.



Kirpputoreilta ostaa vaikkapa vauvan vaatteita ja leluja (vaikkei vauvaa ole lähimaillakaan) jos joku myy "todella hyvää liian halvalla, niin ostaa pois ettei kukaan trokari vie".



Huonon itsetunnon lisäksi äitini on kilpailuhenkinen ja kateellinen ihminen. Vaikea ihminen, jolla ostoholismi. Jotkut syö, toiset juo ja joku ostaa. Sairaus mikä sairaus, holisti.

Roinasta eroon ja ei turhaa tilalle. Nytkin kun menen töihin, vaatteiden ostaminen on ollut tuskaa. Ihanaa olisi muuttaa takahikiälle, jossa voisi pukeutua villapaitaan ja verkkareihin aina vaan

Kuulostipa tutulta tosiaankin! Ja aika monella naisella on varmaankin samantyyppinen shoppailuvimma, kun joku ihana vaate on saatava, vaikka ei edes sopisi päälle, sitä on muka kotona kiva sitten hypistellä... vauvanvaatteet on nykyään varsinkin niiiin suloisia että niistä on vaikea kieltäytyä.



Itse olen onnekseni päässyt eroon siitä hallitsemattomasta ostelusta, jolla lopulta yritin vain tyydyttää sellaista yleisinhimillistä ahneutta (kamala sana, mutten parempaakaan löydä). Olin nimittäin jonkin aikaa vailla minkäänlaisia tuloja ja mietin muutenkin elämääni uusiksi. Oma vinkkini sille joka tahtoo elämänsä ja lompakkonsa takaisin hallintaansa on se, että kääntää kulutuskriittisyyden ja ostoksista kieltäytymisen positiiviseksi! Itse ajattelin että nyt olen tosi ekosankari kun en pariin viikkoon ostele mitään uutta. Ja sankari noin niinkuin luonteenlujuuttakin ajatellen =) Alussa oli samanlaisia vaikeuksia kuin esim. tupakointia lopettaessa mutta kaikki helpottaa ajan myötä =)



Todella vähällä materialla voi olla todella onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ai niin, toinen vinkki: kokeile jotain koukuttavaa tekemistä joka ei vaadi shoppailua, esim. lukeminen tai käsityöt (omat suosikit!)

päästä eroon turhanpäiväisen rojun hamstraamisesta. Asiaa voi ajatella vaikka luonnon kannalta niin kuin 10 edellä mainitsi. Kaikenlaisen turhan tavaran ostaminen on luonnon kannalta järjetöntä tuhlausta. Jos ympäristön ajatteleminen tuntuu vaikealta niin voithan ajatella asiaa itsesi kannalta vaikka niin että mitä vähemmän rojua on nurkissa pyörimässä niin sen helpompi on pitää järjestystä yllä. Säilytystilaa riittää eikä tarvitse tuskailla jatkuvan kaaoksen keskellä.