Pitääkö olla äiti, jotta on luotettava puheterapeutti?

jos on omia lapsia. Tämä koskee myös opettajia, päiväkodin työntekijöitä, lääkäreitä, neuvolan terkkoja, MLL:n hoitajia jne. Valitan, näin se on.

Kyllä kaupankassa ja paperikoneen valvoja ovat parempia ammatissaan jos heillä on lapsi!



Itse luottaisin ammattitaitoon,jos näkisin pt:n olevan ammattitaitoinen, oli hänellä lapsia tai ei. Vaikka puheterapeutilla olisikin lapsia, ei se välttämättä tee hänestä kyvykästä toimimaan lasten parissa.



Miten muuten asiakkaasi tietävät perhesuhteistasi?

ja työskentelen vielä lasten kanssa. Ymmärrän, että en ehkä voi ymmärtää lapsia samalla tavalla kuin vanhemmat, mutta sitä en ymmärrä, että puheeni ja neuvoni sivuutetaan täysin, koska en ole vielä äiti. Tiedän kuitenkin todennäköisemmin paljon enemmän lasten kehityksestä ja neurologisista ongelmista kuin ne, joilla nyt vain sattuu olemaan lapsi.

toisenlaista kuin äidin, että en kyseenalaistaisi noin kokenutta puheterapeuttia sen takia, että ei ole vanhempi.



Itse opettajana koen, että vanhemmuus, varsinkin vähän isompien lapsien vanhemmuus, on kasvattanut minua myös opena, mutta se on minusta eri juttu, koska opella on myös kasvattajan rooli oppilaaseen, toisin kuin puheterapeutilla.

on käynyt pari vuotta puheterapeutilla jolla ei ole lapsia. Hänellä työkokemusta vasta muutama vuosi takana, mutta aivan loistava lasten kanssa. En ole asiaa edes ajatellut tuolta kannalta että pitäisi olla lapsia itsellä että voi työskennellä lasten kanssa. Meillä kaksi lasta on myös käynyt psykologilla, toinen koulukypsyystesteissä ja toinen kouluongelmien takia, eikä hänelläkään ollut omia lapsia. Etenkin isomman lapsen kohdalla ihailin psykologin kykyä saada hiljainen lapsemme avautumaan ja tekemään niitä tehtäviä. Että minä ainakin luotan täysin ihmisen ammattitaitoon riippumatta siitä onko hänellä omia lapsia.

Kehitysviiveisellä lapsellani on ollut suurena apuna pk- ryhmansä erityis-lto sekä puheterapeutti.

Molemmat lapsettomia.

Ei ole ikinä tullut edes mieleenkään, että pitäisin heidän ammattitaitoaan kyseenalaisena lapsettomuuden takia.

Miten muuten asiakkaasi tietävät perhesuhteistasi?

Osaa kysyy suoraan ja tietenkin vastaan niin kuin asia on. Jokin aika sitten kävi niin, että eräs asiakkaan omainen tokaisi minulle hyvin ikävästi lapsettomuudestani. En tiedä, mistä hän tietää asiasta. En ole Facebookissa tms. palveluissa, josta hän olisi voinut tiedon saada.

Tämä seikka harmittaa siksikin niin paljon, että olemme kauan toivoneet omaa lasta, mutta nyt olen jo niin vanha, että tuskin tulen enää raskaaksi.

ap

Omat lapset eivät automaattisesti takaa ammattiosaamista, mutta suuri apu heistä kieltämättä on. En ajattele, että olisi helpompaa tulla toimeen lasten kanssa kun on omia lapsia. Pikemminkin omien lasten kehityksen seuraaminen tuo uudella tavalla näkökulmaa asiakkaina olevien lasten taitojen seuraamiseen.



t. toinen puheterapeutti

Itse olen lastenneuvolan terveydenhoitaja, lapseton minäkin. Kyllä koulutuksessa ja työn kautta oppii tuntemaan lapsen normaalin kasvun ja kehityksen, riippumatta siitä onko omia lapsia vai ei. Kasvatusasioissa neuvoessa ehkä omat kokemukset auttaisivat, mutta niitäkin asioita lähestyy sitten enemmän teorian kautta ja toimintatapoja ehdotellen.

Osa kollegoista on sanonut, että lapsettomuus voi tuoda jopa etua työhön, koska tällöin ei ajattele asioita omien lasten kautta tyyliin "oppihan minunkin lapseni kynäotteen siinä ja siinä iässä" tai "minun lapsellani oli ankara vesirokko, kaikilla sen täytyy olla sellainen".

Voiko kenenkään ammattitaitoa arvoida pelkästään yhden henkilökohtaisen asian perusteella?

Siihen ei tarvita vanhemmuutta, että osaa kuntouttaa kielen ja puheen häiriöitä. Itse olen tehnyt puheterapeutin työtä ennen lapsia ja sitten äitinä.



Esimerkkinä nyt verrattakoon vaikka lentäjiä, jotka lentävät isoja koneita. Kenelläkään heistä ei ole kotona isoa lentokonetta, mutta uskon täysin heidän ammattitaitoonsa lentäjänä.

Siihen ei tarvita vanhemmuutta, että osaa kuntouttaa kielen ja puheen häiriöitä.

Todella ala-arvoista (etenkin) kollegoilta, jos arvostelee ammattitaitoa sen perusteella, onko pt äiti vai ei. Monessa ammatissa äitiydestä, niin kuin monenlaisista muistakin kokemuksista on hyötyä, mutta edellytys se ei liene minkään ammatin toteuttamiselle tai asiantuntijuudelle.

t. nro 9 (lapsettomana ja äitinä myös työskennellyt)

Tuttuni on lapseton suuhygienisti ja jotkut vanhemmat kyseenalaistavat hänen ohjeitaan tämän takia. Hällä kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten vaikeaa on pestä lasten hampaita. Vanhempien mielestä hän ei voi antaa neuvoja, koska ei voi tietää, miten vaikeaa niiden toteuttaminen on.



Älä huoli, olet varmasti osaava työssäsi. Itse olen käynyt muutaman kerran lapseni kanssa puheterapeutilla, eikä ole kyllä tullut mieleenkään miettiä, onko heillä lapsia.

Kummatkin on tosi hyviä. Vanhemmalla yksityinen puheterapeutti ja kuopuksella tarhassa puheterapeutti.

Puheterapeutin tehtävä on tuntea normaalin lapsen kehitys. Eikö se kuulu jo heidän koulutukseenkin.

Kummatkin on ammattitaitoisia, itseasiassa taitavia.

Vois ajatella myös niin päin, että lapsettomat ammattihenkilöt jaksavat paremmin lapsia työssään, kun niitä ei ole kotonakin hoidettavana.

eikä heihin ole käsikirjoja...



Meidän päiväkodissa hoitaja sanoi itse, että lapsi antoi ihan uutta tasoa osaamiselle. Ja sen kyllä näkee ihan joka päivä!



Meillä on kokemusta lapsettomista puheterapeuteista. Yleensä ongelmia tulee ihan siinä lapsen kanssa olemisessa ja lapselle puhumisessa. Ja jos lapsi poikkeaa jotenkin siitä "käsikirjasta", jonka mukaan he lasta käsittelevät, menee pakka ihan sekaisin. Meidän kuopus kieltäytyi sitten jo avaamasta suutaan lainkaan - ja sai sen takia sitten jo suunnilleen mutismi-diagnoosin.

lapsettomuuden takia. Ja kun tuollaisia mietit, olet varmasti hyvin empaattinen ja ammattitaitoinen ihminen. Mielelläni toisin omat lapseni asiakkaiksesi.



Minusta jotkut lapsettomat voivat lasten kanssa pärjätä paljon paremmin kuin ne, joilla on itsellään lapsia. Esim. itse en jaksa kovinkaan hyvin vieraita lapsia (itselläni on kaksi lasta ja kolmas tulossa), joillakin ystävilläni on suloisia lapsia, mutta täysin vieraat lapset ovat 95-prosenttisesti ärsyttäviä.

- lentokoneilla ei ole esimerkiksi omaa tahtoa, uhmaikää, ujoutta jne



Tapasimme sairaalassa fysioterapeutin, joka ihmetteli, kun silloin 3 v 9 kk ikäinen tyttäremme ei vielä osannut uida itsenäisesti eikä ajaa pyörällä ilman apupyöriä. Jos hänellä olisi ollut omia lapsia (kertoi siis itse, ettei ole), hän olisi luultavimminkin tiennyt, ettei noita yleisestikään tuon ikäiset osaa. Poikkeuksia toki löytyy aina.



Mutta ap:lle:



en epäilisi tietojasi tai taitojasi. Taito olla lasten kanssa on nimenomaan taito, siihen ei omia lapsia tarvitse. Joskus olen huomannut, että lapsettomat saattavat sortua jonkun lapsen tekemisten ruotimiseen ja/tai päivittelyyn("miksihän se Kalle nyt noin teki")- siis ilman, että asiassa olisi ollut jotakin ruodittavaa.

mutta ei se, että on omia lapsia, takaa mitään sosiaalisia taitoja. Jokaisessa ammattikunnassa on huonoja työntekijöitä, eikä se aina liity siihen, mikä tausta työntekijällä on. Ehkä puheterapeutti, joka ei osaa olla lapsen kanssa, ei osaa kuntouttaa vanhuksiakaan vaan on aivan väärällä alalla.

mutta jos on omia lapsia, on rutiinia olla lasten kanssa, vaikka olisi sosiaalisesti miten lahjaton tahansa. Siltä ei vaan voi välttyä.

Musta on paljon kiinni ihmisestä millä tavalla se ottaa kontaktin lapseen. Yleensä ihminen jolla on pieniä lapsia tai lapsia yleensä osaa ottaa lapsen jotenkin paremmin. Toki tätä ei voi yleistää..Meillä on lapsella puheterapeutti ja hänellä ei ilmeisesti ole lapsia mutta minusta hän taas osaa ottaa lapsen nii että terapia hetki onnistuu.