Lue keskustelun säännöt.
äitiysvapaalle ja siskoni nauraa etten jaksa..
07.07.2009 |
kylläpä on turhauttavaa.
Jään äitiyslomalle, ennestään on nyt 2-vuotias. Siskoni nauraa että vaikeaa on kuvitella että olen seuraavat kolme vuotta kotona, tai edes paljon vähemmän.
Lapsellamme oli vähän hankala vaihe 1-vuotiaana, mutta oli vauvana helppo ja sitä on nytkin.
mua pelotellaan jollain et kotona on sitten ihan kaamosta ja hirveetä.
Itse olen niin iloisin mielin kun saan jäädä taas lapsemme kanssa kotiin ja odotamme ilolla syntyvää sisarusta.
Olen jo raskauden alkuajoista lähtien saanut kuulla sääliä..
Siskoni itse on myös kahden pienen äiti, mutta työssä miehen yrityksessä. Joten siinä perheessä ei voi hoitovapaalle jäädä kun töitä on tehtävä. Uskon tämän harmittavan siskoani, ja purkaa sen minuun..
Ja minä haluaisin olla kotona ainakin seuraavat kaksi vuotta.
On vaan tosi ärsyttävää, siskoni on kovin läheinen kuitenkin. Mielestäni jaksoin 1-vuotiaan kiukutteluvaiheen todella hyvin.. Ja enköhän oman lapseni tunne kaikista parhaiten!
Oletteko te muut törmänneet vastaavaan, jokin todella läheinen henkilö jaksaa tuollaista? Miten siitä pääsee yli. Tekisi mieli olla tapaamatta koko henkilöä ainakin hetkeen, mutta kun lähellä vielä asutaankin..
Siskoni on juuri sellainen tyyppi, joka vertailee jatkuvasti asioita toisiinsa, olivat ne sitten raskausmahoja, lapsia tai koiria..
Kommentit (7)
Siskosi taitaa kuulua paitsi pessimisteihin myös kateellisiin.
Tiedän taas erään ystäväni, joka ruikuttaa minulle, että miten sitovaa sen täytyykään olla, kun mulla on pieniä lapsia. Tiedän, että hän käy lapsettomuushoidoissa, joten se on vain hänen omaa terapiaansa levitellä negatiivissävytteisiä viestejä lapsiperhearjesta.
(En muuten koskaan ole tölväissyt, että "ethän sinä voi tätä tuntea, kun sinulla ei ole lapsia", kun olen ajatellut, että ikävät kommentit liittyvät juuri noihin hänen hoitoihin - ties mitä hormoneita nainen saa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja siskoni ovat tuollaisia. Minäkin olen pessimisti, mutta yritän kovasti opetella positiivisemmaksi. Meille syntyi juuri kolmas ja olen saanut kuulla päivittelyä jaksamisestani. Olen vastannut, että pakko on jaksaa kun ei ole vaihtoehtoja.
Huomaa, että olet raskaana ja hormonit vaikuttavat sinuun. Sitä ottaa itseensä herkemmin muiden sanomisia. Itseänikin suututtaa oma suku, mutta yritän ymmärtää heitä. Lisäksi kasvatan itselleni sisua näyttämällä että jaksankin!
On todella ärsyttävää huomata omassa siskossa ja äidissä, että he kuitenkin tuntevat minut aika hyvin. Siskoni näkee lävitseni ihan uskomattoman hyvin, paremmin kuin mieheni! Mutta ei hän silti voi olla aina oikeassa minusta.
Todellakin raskaana ollessa otan vielä herkemmin hänen sanomisensa. Turhauttavaa että uskon häntä edelleen aika paljon, johtuu juuri siitä, että hän näkee läpi ihan kaiken.
Mutta luulisin pienen eron olevan lapsessamme. Häntä hän ei voi tuntea koskaan niin hyvin kuin minua!
Ap
Äitini ja siskoni ovat tuollaisia. Minäkin olen pessimisti, mutta yritän kovasti opetella positiivisemmaksi. Meille syntyi juuri kolmas ja olen saanut kuulla päivittelyä jaksamisestani. Olen vastannut, että pakko on jaksaa kun ei ole vaihtoehtoja. Huomaa, että olet raskaana ja hormonit vaikuttavat sinuun. Sitä ottaa itseensä herkemmin muiden sanomisia. Itseänikin suututtaa oma suku, mutta yritän ymmärtää heitä. Lisäksi kasvatan itselleni sisua näyttämällä että jaksankin!
on eräs ystävä jolle syntyi lapsi reilu puoli vuotta ennen omaani. Nyt lapset ovat jo leikki-ikäisiä.
Siitä asti kun minä tulin raskaaksi olen kuullut niiiin tuhannet kerrat tätä "ootas kun.." ja nähnyt punaista. Kaikki on aina niin negatiivis-sävyistä. Esim. "ootas vaan kun sulle tulee loppuraskaudesta hirveet turvotukset" (ei muuten tullut), "ootas vaan kun sulle tulee kauheet raskaus-arvet" (ja kun niitä ei synnärille lähdettäessä vielä ollut sanoi hän silloinkin "Kyllä niitä ehtii vielä synnytyksenkin yhteydessä tulla", ei muuten tullut..),"ootas vaan kun ne supistukset alkaa, et oo ikinä kokenut mitään niin hirveää" (kiitos pelottelusta), "ootas vaan kun vauvalle tulee flunssa, se on yhtä helvettiä" (lapseni sairasti ensimmäisen kerran yli 1.v), "ootas vaan kun tulee hampaita se on yhtä kitiinää ja yövalvomista" (aijaa en tiennytkään). "Ootas, ootas, ootas..".
Ja aina tämä sävy on jotenkin ikäänkuin vahingoniloinen. Aivan kuin tämä kaveri yrittäisi siirtää omat vaikeutensa minuun ja melkeinpä toivoisi kaikkia noita asioita! Itse olen tästä ainakin oppinut että kiinnitän huomiota omiin sanomisiini raskaanaolevien ja muiden vanhempien kohdalla.. Ketä tuollainen manailu hyödyttää?
on eräs ystävä jolle syntyi lapsi reilu puoli vuotta ennen omaani. Nyt lapset ovat jo leikki-ikäisiä. Siitä asti kun minä tulin raskaaksi olen kuullut niiiin tuhannet kerrat tätä "ootas kun.." ja nähnyt punaista. Kaikki on aina niin negatiivis-sävyistä. Esim. "ootas vaan kun sulle tulee loppuraskaudesta hirveet turvotukset" (ei muuten tullut), "ootas vaan kun sulle tulee kauheet raskaus-arvet" (ja kun niitä ei synnärille lähdettäessä vielä ollut sanoi hän silloinkin "Kyllä niitä ehtii vielä synnytyksenkin yhteydessä tulla", ei muuten tullut..),"ootas vaan kun ne supistukset alkaa, et oo ikinä kokenut mitään niin hirveää" (kiitos pelottelusta), "ootas vaan kun vauvalle tulee flunssa, se on yhtä helvettiä" (lapseni sairasti ensimmäisen kerran yli 1.v), "ootas vaan kun tulee hampaita se on yhtä kitiinää ja yövalvomista" (aijaa en tiennytkään). "Ootas, ootas, ootas..". Ja aina tämä sävy on jotenkin ikäänkuin vahingoniloinen. Aivan kuin tämä kaveri yrittäisi siirtää omat vaikeutensa minuun ja melkeinpä toivoisi kaikkia noita asioita! Itse olen tästä ainakin oppinut että kiinnitän huomiota omiin sanomisiini raskaanaolevien ja muiden vanhempien kohdalla.. Ketä tuollainen manailu hyödyttää?
Niinpä, hyödyttääkö se yhtään ketään.
Siskoni on nyt viimeisen puoli vuotta aloittanut keskustelun: "sitten kun/ymmärrät kun sulla on kaks lasta..."
Hän on päättänyt että heidän lapsilukunsa on täynnä. Jotenkin hänellä on olettamus että niin on muuten meilläkin tämän syntymän jälkeen. En ole sanonut siihen mitään. Ei me olla sellaista päätetty suuntaan eikä toiseen..
Jos meille tulee joskus kolmas lapsi, pitäisikö munkin sitten aloittaa hänen kanssaan keskustelu tyyliin "tietäisit jos sulla olisi kolme lasta" tai "siis kolmen lapsen kanssa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surku tuota on kuunneella, mutta olen itse kokemuksesta oppinut, että toista ei voi muuttaa eli siskosi ruikuttaa ja on luoteeltaan kuvilemasi, mutta itse voit siirtää niitä positiivisia asioita keskustelun tasolle. Usein tällaisten ihmisten kanssa ei tule sanottua mitään kun vain nyökyteltyä ja myhäiltyä. Pessimistit saavat tuulta purjeisiin ja luulevat että ajattelet samoin (ja tietty nauttivat ajatuksesta, että pahoitat hiukan mielesi). Kerrot vain omia hyviä kokemuksiasi ääneen ja rohkeasti otat kantaa! Sinusta on ihana jäädä kotiin ja tulevasta ei tiedä. Nautit elämästäsi ja et todellakaan kaadu muutamasta vastoinkäymisestä. Et kai muuten lapsia hankkisi,jos kuvittelisit elämän olevan aina ruusuilla tanssimista. YM: YM: Nautinnollista odotusta ja lapsiperheen elämästä nauttimisesta. Annetaan kakkien kukkien kukkia, mutta optimmistien tulee muistaa myös nostaa päätään eikä aina vain kuunnella tuota ainasita ruikutusta ja valittamista.
Siskosi taitaa kuulua paitsi pessimisteihin myös kateellisiin.
Tiedän taas erään ystäväni, joka ruikuttaa minulle, että miten sitovaa sen täytyykään olla, kun mulla on pieniä lapsia. Tiedän, että hän käy lapsettomuushoidoissa, joten se on vain hänen omaa terapiaansa levitellä negatiivissävytteisiä viestejä lapsiperhearjesta.
(En muuten koskaan ole tölväissyt, että "ethän sinä voi tätä tuntea, kun sinulla ei ole lapsia", kun olen ajatellut, että ikävät kommentit liittyvät juuri noihin hänen hoitoihin - ties mitä hormoneita nainen saa).