miksi lapset tehdään niin hiton myöhään nykyään?

mun ollessa 31v ja 34v? Seurustellut olen mieheni kanssa, kun täytin 17v.

Niin vai käy - ensin opiskellaan, sitten yritetään saada vakituinen työpaikka, työ voi olla innostavaa ja haastavaa, ei ehkä malteta tai voida jäädä moneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lasta kun pitää saada jalansijaa työelämässä. Ei uskalleta perustaa perhettä, koska elämä on nykyisin niin epävarmaa - yritetään löytää hetki, jolloin olisi turvallinen olo. Luulisin, että tuo turvallisuus on yksi keskeinen tekijä tai se, että on pakko pysähtyä (työttömyys vaikka), jolloin tilaa lapselle löytyykin. Ei sitä tajua, että kolmikymppisenä, kun vielä on elämänsä parhaassa iässä, pitää tehdä lapset, sitä luulee, että aikaa on vaikka kuinka - eikä sitten välttämättä olekaan.

voi olla ihan totta.. pelkäätte turhaan:D mä hankin koulutuksen ja sitten sain pirpanat ja sitten vasta menin oman alan työhön:) ehkä sitä nykyään pelätään liikaa että elämä jollain tavalla loppuu.. eimulla ainakaan..päinvastoin..mutta meitähän on moneen;)



ap

Esikoinen syntyi kun olin 28v ja toinen kun olin 31v.



Syynä lasten saamisen myöhäiseen ajankohtaan oli opinnot. Ensin luin itseni maisteriksi, sitten väittelin ja käväisin vielä ulkomaillakin. Kun palasin kotimaahan töihin, sitten saimme innostuksen yrittää lasta. Ja sehän tärppäsi aika nopeasti, ja 28-vuotiaana olin sitten äiti. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, ehdinpä saada uran mukavasti alkuun ennen lapsia. Meille hyvä näin.

koske oikeen suoraan sua.. ei niin kirjaimellisesti:D tarkoitin lähinnä kun jotkut venyttävät lastEN tekemisen ALOITTAMISEN turhaan liian myöhään.. ja on opinnot ihan hyvä syy ..en mä mikään jumala ole enkä luule että juuri MINÄ kerron mikä on oikea aika..lähinnä mielenkiinnolla kysyin;) ja jos asuitte eri maissa niin mun mielipiteen mukaan toihan on ihan selvä juttu että odotitte.. eipäs kiivastuta:D olen tätä mieltä vain koska olen minä..

Jokaiselle on omasta mielestään painavat syyt lapsenteon ajankohdan valintaan vaikka ne ulkopuolisesta (esim sinun silmissäsi) vaikuttavaisivat "itsekkäiltä". Miten pystyt arvioimaan muiden valintoja, jos et taustoja tunne?



Ikä ja kypsyys lisää monesti avarakatseisuutta, mutta ei kaikilla...

ei sun tartte mua alkaa haukkua:D kyllähän mä painotin myös että tää on vaan mun mielipide ja sanoin vielä että voihan sitä olla syitä miksi venyttää ja tää: "en mä mikään jumala ole enkä luule että juuri MINÄ kerron mikä on oikea aika..lähinnä mielenkiinnolla kysyin;)" etkö lukenut



toi sana "itsekästä" oli ehkä vähän väärä ja liian kova sanomaan sitä mitä oikeasti tarkoitin..joten otan takaisin..anteeksi siitä. olin lähonnä utelias että miksi.

samasta syystä kaikilla on nykyään lapset niin kauhen pienillä ikäeroilla, 3 v on jo paljon, ja meitä ihmetellään kun lapsille tulee 5 vuotta ikäeroa, että eihän ne ole "oikeita" sisarruksia sitten ollenkaan...Kuitenkin sitten samat kommentoijat ovat itse jo kolmannessa parisuhteessa ja usovat että nyt teini-iän kynnyksellä olevat lapset miehen edellisestä suhteesta toimivat isoveljinä syntiville lapsille ...

Miksi tehdä lapsia ennen omaa asuntoa (maksettua)?

Miksi tehdä lapset ennenkuin on kiertänyt maailman ympäri?

miksi tehdä lapset ennenkuin...?



Miksi vaivata päätään muiden perheasioilla???



[



i]enkä nyt tarkota että alkakaapas 14 vuotiaat tekemään muksuja:D



tarkoitan kun se hedelmällinen ikä kaikilla on tiedossa ja myös ne riskit yli n.30.v

tai eikös se ole vähän jopa itsekästä että kun minulle sopii että olen xxx.v niin otan kaikki riskit lapsen terveyden kustannuksella..

ja onhan niitä riskejä nuorilla pareillakin mutta miksi tuplata ne??



ja sen nyt vielä tajuaa että jos löytää oikean miehen siihen vasta iällä x tai ei jostain syystä OIKEASTI pysty siihen aikaisemmin.. ehkä joku sitten haluaa ottaa riskin syystä???



en itse ottaisi enää näin kohta nelikymppisenä kahden teini-ikäisen äitinä.. vaikka vauvakuume onkin..olisi se mun mielestä vähän itsekästä..

[/quote]

on nuoriakin vanhempia aika paljon.. itse täytän kesällä 20 ja minulla on jo 2 lasta.. tosin omalla kohdallani tuntuu että muutaman vuoden odotus ei olisi mitään haitannut.. mutta olen onnellinen lapsistani enkä niitä pois antaisi mistään hinnasta

ja iloksemme me niitä lapsia teemme!



Jos aletaan oikeasti miettimään riskejä, joille alttiiksi lapsemme joutuvat, niin niitä on elämässä niin hirvittävän paljon, ettei riskien pelossa lapsia kannattaisi hankkia lainkaan. Jos halutaan varjella lapsi kaikilta mahdollisilta hyvinvoinnin riskeiltä, mitä voi äidin ja isän terveyden, elinolosuhteiden yms. perusteella ennustaa niin aika harva meistä ihmisistä pääsisi lisääntymään.

En tiedä KETÄÄN, jolla olisi ollut sellainen vakituinen mies 25 veenä, jonka kanssa he ovat edelleenkin... Eli Luojan kiitos, eivät tehneet lapsia vielä tuossa sinun hyväksymässäsi iässä, vaan vasta sen pysyvän partnerin löydyttyä 30 v tienoilla. Itse menin naimisiin 27 v (olin kaveripiirin eka), esikoisen sain 28 v, kakkonen 32 v ja nyt odotan kolmosta 35 v). Kyllä ihmisillä on aika painavia syitä lasten saannin ajoitukseen.

joka tekee uraa yhä...Ja lapset on 15, 11 ja 8 ja tein siis tosi "vanhana". Kyllä se vaan elämä vei, oli opiskelut, harrastukset ja työt, jotka yhä edelleen. Ja mieheni kanssa tavattiin jo opiskelupiiireissä 30 vuotta sitten, joten meitä on moneksi. Ja kaikki meidän ihanat lapset on terveitä ja hyvinvoivia (kun joku ketju täällä tota "vanhana" synnyttämistä paheksui). Maailma on muuttunut, lääketiede mennyt eteenpäin jne., ja me vanhuksetkin voidaan lapsia "turvallisemmin" hankkia. Jokainen taplaa tyylillään ja annetaaan kaikkien tehdä ihan oma päätös, kun on aika tärkeä sellainen...

ettei tarvitse sitten tukien ja sossun varassa elellä. Minusta se on lapsen parhaaksi.

voi käydä vaikka niin ettei löydä miestä. Sitten löysin 29- vuotiaana, sain lapsen 33- vuotiaana, erosimme vuonna 2006. Nyt olen tavannut ihanan miehen, johon olen rakastunut, Olen 39 ja mies 42, haluaisimme lapsen, mutta ympäristön paineet ovat aika kovat enkä taida enää uskaltaa tähän ryhytä, sillä meitä pidettäisiin tosi vanhana ja olisin riskisynnyttäjä. Hänellä on jo myös lapsi, joten ehkä hellimme näitä kahta ja toisiamme ;)

Ekan sain kesken yo-opintoja ja toisen ihan niiden lopulla. Sain kuulla varsinkin ekan kohdalla aika paljon siitä, kuinka en tule IKINÄ työllistymään, kun en nyt panosta opintoihin ja työkokemuksen hankintaan. Selän takana suputusta oli paljon. Toisaalta jotkut naispuoliset työ- ja opiskelukaverit tulivat sanomaan, että kunpa hekin uskaltaisivat, mutta ensin pitää saada maisterinpaperit, sitten pitää saada jalansijaa työelämässä, ja sitten jonkinlaista pesämunaa jne jne. Akateemisissa piireissä on hirveät paineet tehdä ensin kaikki muu ja sitten lapset, jos vielä ehtii...



He ovat nyt edelleen hankkimassa sitä tarpeellista statusta elämään, kun mun esikoinen lähentelee kouluikää, ja vaivalloinen pikkulapsiaika on molemmilta lapsilta ohi. Ikinä ei tunnu olevan joillekin tarpeeksi hyvä hetki lapsen tekoon.

odotan vasta esikoista syntyväksi:

1. raskaus v.-91 abortti(opinnot pahasti kesken)

2. " -2008 keskenmeno vkolla 11

3. nyt vko 22



Välissä siis vuosia lapsentekoikää.No olin 10 v. avioliitossa miehen kanssa, joka ei voinut saada lapsia(selvis myöhemmin).koko aikana ei mulla ollut ehkäisyä.



Nyt siis nykyisen aviomiehen kanssa tulin raskaaksi tällä iällä (hänellä 1 lapsi) eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

meidän esikoinen syntyi klo6.40, musta se oli aika varhain

Itsekkyys-pointtikin on tässä aika kummallinen. Kaikki mitä tekee, on jollain tavalla itsekästä. Maailmanparantaminenkin voi olla itsekästä.

Jos olisin tehnyt niin taatusti olisin yh. Puistattaa ajatellakin nuoruuden "rakkautta" lasten isänä :)