Vastasyntynyt vauva ja miehen lapset

vaan on pakko selvitä AINA yksin eikä vaan viikko, jolloinkin mies asuu samassa. Pääset ihan varmasti suihkuun ja syömää ym. yksin, joka esim. yksinhuoltajilla on mahdotonta!

Eiköhän miehesi sitten ole lomalla kyseisen viikon ja varmasti jää omilta lapsiltaan hieman aikaa sinulle ja vauvallekin. Voivat nuo isommat vaikka lähteä isän kanssa ulkoiluttamaan vauvaa ja sinä saat levätä rauhassa. Teillä on ainakin 1/2 vuotta siihen kunnes lapset seuraavan kerran näkevät isäänsä, joten et millään tekosyylläkään voi olla ottamatta heitä teille tutustumaan pikkusisareensa. Viikosta kyllä selviätte. usein tuossa vaiheessa isä ei olisi enää lainkaan auttamassa arkipäivisin, vaan olisi jo päivät töissä.



Mutta voit toki huoletta taloustyöt miehelle ja noin isot lapset joutaa jo tekemään myös osansa.

Elä nyt tuosta tee ongelmaa. Onko miehen lapset tyttöjä vai poikia, johan niistäkin on apua vauvan kanssa. Tosin jos oma vauvasi on vasta just syntynyt tuolloin, niin eihän se välttämättä tee muuta kuin nukkuu. Kyllä se mies siihen vauvanhoitoon ehtii oppia vaikka muutaman eka päivä menisikin isompien lasten kanssa.

Esikoiseni syntyy syksyllä, laskettu aika on kolme viikkoa ennen kuin miehen lapsilla on viikon syysloma. Jo monen vuoden ajan miehen lapset ovat AINA tulleet meille syyslomalla. Muuten lapset käyvät meillä vain kesällä ja joskus hiihtolomalla. Lapset ovat siis meillä ollessaan aina hiukan "vieraita" (tavat ovat hyvin erilaiset kummassakin perheessä) ja toisaalta isän jokainen valveillaolohetki menee lasten kanssa puuhaillessa, sillä haluavat tietysti kumpikin osapuoli ottaa kaiken irti yhteisestä ajasta. Lapset eivät siis tee itsekseen mitään, esim. lue tai ulkoile, vaan ovat koko ajan isän kanssa. He ovat 15 ja 12v. Luin keskustelua vastasynnyttäneistä äideistä ja vieraista tajusin, että lapsethan ovat meillä kun esikoiseni on ollut kotona noin viikon/ kun tulen hänen kanssaan sairaalasta kotiin/ kun olen ihan viimeisilläni. Mitä sinä ajattelisit tai tekisit tässä tilanteessa? Minulla ei ole uskoakseni mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, tulevatko lapset meille. Toisaalta en tiedä, haluaisinkokaan, etteivät lapset saa käsitystä, etteivät ole tervetulleita. Mutta hiukan hirvittää, miten paljon tuossa vastasynnyttäneenä kaipaan miehen tukea/ apua/ huomiota. En osaa yhtään etukäteen kuvitella sitä. Jos lapset ovat meillä, saan uskoakseni selvitä vauvanhoidosta itsekseni.

että aikaa ei riitä vauvan hoitoon isältä ollenkaan????

HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh

HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh

HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh

HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh

HEh heh heh heh heh heh heh ehh ehe heh heh ehhe heh

Kuten sanoin, en aiokaan ehdottaa, etteivät lapset tule meille.



Mietityttää vain, kun luin ihmisten kommentteja, miten eivät 2 viikkoon-2kuukauteen ole olleet siinä kunnossa että olisivat halunneet ketään kotiinsa. Minulle lapset ovat melko vieraita, koska näen heitä niin harvoin. Samoin kuin nykyään jo isälleenkin samasta syystä. Lapset eivät koskaan meillä tee mitään kotitöitä, astiat tosin jo nykyään vievät tiskipöydälle. Äidin luona heidän ei tarvitse tehdä kotitöitä ja mies ei ole raakinut vaatia sitä heiltä meilläkään, joten mies saa hoitaa sitten syyslomalla sekä kotityöt että isot lapset, jos itse olen vielä toipilas.



Jos vauva onkin ehtinyt olla jo joitain viikkoja kotona, kaikki menee varmasti hyvin. Minua mietityttääkin nimenomaan se, jos olen juuri vasta paria-muutamaa päivää aiemmin kotiutunut vauvan kanssa tai jos isot lapset ovat meillä, kun kotiudun vauvan kanssa sairaalasta. Miten paljon muut olette aluksi kaivanneet miehen tukea ja apua? En ole koskaan hoitanut pientä vauvaa, joten jo se jännittää. Ulkoilemaan ei noin pientä varmasti paljon voi marraskuussa viedä.



ap

mutta ei se yleensä saa koko maailmaa raiteiltaan. Moni äiti hoitaa pariviikkoisen vauvan lisäksi montaa isompaakin sisarusta ihan itsekseen, kun isä jo palaa töihin, eli kyllä sinäkin yhden vauvan kanssa pärjäät, vaikka isällä olisi juteltavaa muiden lastensa kanssa.



Ja todennäköisesti elämäsi on vaan helpompaa, kun on useampi syli, minne vauvan saa laitettua kun tarvetta on. Jos vaan et asiasta liikaa stressaa, se voi olla kuluttavampaa kuin itse asia.

ovat poikia. Luultavasti vauva tosiaan nukkuu paljon. Ja ei minua niinkään huoleta se, että mies ei ehdi tutustua vauvaan heti aluksi. Minua huolettaa se, kun olen lukenut, miten paljon äidit ovat kaivanneet miehen apua mm. imetyksen aloittamisen opettelussa, kylvetyksen opettelussa ym. Ja miten hormonimyrskyt ovat saaneet aikaan sen, ettei meinaa jaksaa edes omia tai appivanhempia parin tunnin kyläilyn ajan. Ja että synnytyksen jälkeen voi olla kovinkin kipeä.. Jännittää, miten raskasta on ottaa yksin viikon ajan vastuu uudesta vauvasta, jos on itse vielä kovin kipeä ja väsynyt. Minulla ei ole aiemmin mitään kokemusta vauvoista, joten kaikki on uutta.



ap

että tässä olisi tilaisuus muutokseen? Lapset ovat jo sen verran vanhoja, että heidän kanssaan voi ihan keskustella tästä asiasta. Selitätte heille tilanteen ja että nyt tavat muuttuvat. He ovat osa teidän perhettä teillä ollessaan ja näin ollen osallistuvat esim. kotitöihin jne. Ja tietenkin auttavat pikkuisen siskon/veljen hoidossa ja niin tutustuvat häneenkin. Luulisi että kaikille osapuolille olisi mukavampaa jos ette olisi niin vieraita toisillenne vaan yrittäisitte tietoisesti lähentyä.

vievät. Lapset (siis 12v ja 15v) käyvät meillä vain harvoin, koska asuvat ulkomailla (mieheni on suomalainen, äiti ei). Ottavat silloin tietysti kaiken irti isästään ja hänen kanssaan olemisesta. Ja mieehni tietysti haluaa olla koko valveillaoloaikansa lastensa kanssa, koska näkee heitä niin harvoin. He siis menevät nukkumaan vasta, kun miehenikin menee (12 maissa yöllä) ja ovat koko ajan mieheni kanssa. Juttelevat, pelaavat, ulkoilevat, käyvät kaupoilla tai uimassa tms. Lapsilla ei ole meillä mitään omaa (on oma huone ja omat sängyt mutta eivät koe niitä omikseen, koska tulevat niin harvoin), ei kavereita tms joten eivät myöskään viihdy itsekseen, eivätkä halua lähteä mihinkään yksin, vaan kaipaavat koko ajan viihdykettä ja isän seuraa (minunkin seurani on hyvin haluttua). Eivät myöskään viihdy kaksin, sillä ovat hyvin erilaisia keskenään. Mies taas tietysti haluaa, että lapsilla on mukavaa, joten onkin heidän kanssaan mielellään ihan koko ajan. Ja tähän asti se on tuntunut minusta oikealta ja luonnolliselta, nyt vain mietityttää tämä seuraava loma.



ap

Yksinhuoltajatkin pärjäävät itsekseen vauvan kanssa. Ja kyllä se mies sinua auttaa, minkä voi. Kylvetyksen ja imetyksen alkeet opit sairaalassa ja kyllä vaistokin äitiä neuvoo. Ei se vauvanhoito mitään salatiedettä ole.



Jos vauva huutaa paljon, niin sehän on vaan hyvää seksivalistusta teineille;)



Ja sun mahdollisiin kipuihin auttaa Burana.

on kokemusta pienistä vauvoista ja lisäksi he voivat omien lastensa seurassa olla miten lystäävät.. Minua jännittävät nimenomaan ne ensimmäiset päivät ja ensimmäiset viikot, sillä en ole koskaan hoitanut pientä vauvaa. Ja jännitän hiukan niitä hormonimyllerryksiäkin. Isot lapset kertovat suunnilleen kaiken meillä tapahtuneen äidilleen ja ottavat paljon valokuvia äitiä varten, joten jännitän vähän sitäkin, miten jaksan ja osaan olla lasten aikana mahdollisimman normaali ja sellainen, että heillä on mukava olla meillä- ja kuvissa sen näköinen, että ei tarvitse hävetä silmiään päästään, kun äiti näyttää kuvia ystävilleen ;) ...



ap

ajatuksia. Olemme koettaneet aiemminkin miehen kanssa ottaa lapsia mukaan esim. kotitöiden tekemiseen, mutta siitä on tullut niin iso show (vastustus) että mieheni päätti, että ei käytä harvoja lomapäiviä tappeluun. Olemme koettaneet myös saada lapsia meille useammin mutta eivät halua tulla, kun äidin luona on kaverit ym. Siksikin haluamme, että lapsilla olisi mukavaa meillä- että haluaisivat edes tulla..



ap

Kiitos asiallisista neuvoista. Seksivalistusta ei kylläkään tarvita, sillä lapsesta on maksettu suuret summat klinikalle ;) .



ap

miksi jokaisesta vastaajasta toisessa ketjussa oli itsestäänselvää, että synnyttänyt äiti saa päättää itse, koska ja kuka ydinperheen ulkopuolinen tulee kotiin vauvan syntymän jälkeen ja jopa omien vanhempien vierailuja useammankin viikon ajan pidetään täysin hyväksyttävänä.. Mutta miehen lapset pitää ottaa vastaan vaikka kotiutumispäivänä, vaikka heitä näkisi muuten vain pari viikkoa vuodessa. Äidillä on oikeuksia, äitipuolilla vain velvollisuuksia?

Ei siitä isästä ole mitään apua imetyksen opettamisessa. Pyydä sairaalassa apua niin että pääset alkuun. Vaipanvaihdot yms. samoin oppii siellä. Toisaalta teillä isällä on jo hieman kokemustakin pienistä lapsista, sillä melko varmaan on kuitenkin ainakin vanhempaa hoidellut kun toinen on 3 vuotta nuorempi.



Itsellä on 3 lasta, synnytykset ei mitään oppikirjatapauksia, vaan kaikki on koettu. Mutta kun pääsin sairaalasta kotiin ja nukkumaan omaan sänkyyn, nukuttiin sitten vauvan kanssa molemmat väsymystä pois. Ja meillä on varsinkin nuorimmaisen synnyttyä ravannut vieraita melkein jonotusnumeron kera. Onneksi miehellä oli silloin 5 viikon kesäloma + isyysloma. Ehti keitellä kahvia, vieraat yleensä toi pullia tullessaan ja saahan sitä kaupasta. En mä itse olisi 2 kuukautta halunnut homehtua kotona ja vatvoa vaan synnytyksiä. Ekat vieraat on tulleet samana päivänä kun ollaan kotiuduttu.



Suurin osa vauvoista todellakin nukkuu ja syö ekat viikot, meillä kaksi osui tosi helppoja, keskimmäinen sairastui jo sairaalassa keuhokoputkentulehdukseen ja oli hieman raskaampi hoidettava. Jos huutaa kovasti kysy neuvolasta apua, millä esim. vatsavaivoja saa helpotettua.

miksi jokaisesta vastaajasta toisessa ketjussa oli itsestäänselvää, että synnyttänyt äiti saa päättää itse, koska ja kuka ydinperheen ulkopuolinen tulee kotiin vauvan syntymän jälkeen ja jopa omien vanhempien vierailuja useammankin viikon ajan pidetään täysin hyväksyttävänä.. Mutta miehen lapset pitää ottaa vastaan vaikka kotiutumispäivänä, vaikka heitä näkisi muuten vain pari viikkoa vuodessa. Äidillä on oikeuksia, äitipuolilla vain velvollisuuksia?

Nuo miehen lapset eivät kovin usein käy, eivätkä ilmeisesti pääse sitten taas pitkään aikaan käymään. Olisi moukkamaista perua heidän vierailunsa, haluavat nähdä isäänsä ja varmasti myös vauvan. Mitä luulet että miten vauvan tulo vaikuttaisi isän ja lapsien suhteisiin jos vierailu peruttaisiin vauvan takia? Tuossa toisessa ketjussa olettamus on varmasti se että vieraat asuvat suht lähellä ja pääsevät käymään melkein koska vaan.

Kiitos asiallisista neuvoista. Seksivalistusta ei kylläkään tarvita, sillä lapsesta on maksettu suuret summat klinikalle ;) .

ap

Tiesit kyllä että miehellä on lapsia , jotka harvoin tapaa isäänsä.



Mutta nyt hormoonihöyryissäsi ja mitä täältä lukee, myös jatkossa, ei miehen lapset olekaan enää toivottuja ehkä?



Oikeasti kuvitteletko miehesi heivaavan isommat lapsensa hevonkuuseen ja keskittyvän vain sun synnyttämään lapseen.



Jos miehellä on halua ja järkeä tavata isoja lapsiaan kuten on sovittu aikaisemmin, älä uhraa edes ajatustakaan asettavasi kapuloita rattaisiin.



Sun lapsesi ei ole yhtään parempi kuin toiset.

Tiesit mihin pääsi laitoit kun nait miehen kellä oli jo lapsia.



Ole iloinen, että on käsiä ympärillä. Ja Varmasti tulee hyvä suhde isoilla lapsilla vauvaan kun saavat olla mukana , heti alusta alkaen.



Laita pojat auttamaan ja sylittämään vauvaa. Sehän on heidän sisaruksensa. eikös niin?



Mutta älä helvetissä valita ja stressaa tollaisesta, äläkä missään nimessä yritä estää lasten tuloa. Sillä teet hallaa kaikille.

Kyllä se sun miehes sua auttaa vauvan hoidossa takuulla, vaikka isommat siinä oisikin mukana.





Älä nyt ainakaan ryhdy samanlaiseksi kusipääksi kuin useimmat äitipuolet on täällä miehensä lapsia kohtaan.



Asiat menee hyvin jos ajattelet positiivisesti, etkä märehdi itsesäälissä.

Ja noin isoista voi olla jopa jonkin verran apuakin. Minä olisin sinuna vain iloinen siitä, että vierailu sattuu noin sopivaa ajankohtaan.

miksi jokaisesta vastaajasta toisessa ketjussa oli itsestäänselvää, että synnyttänyt äiti saa päättää itse, koska ja kuka ydinperheen ulkopuolinen tulee kotiin vauvan syntymän jälkeen ja jopa omien vanhempien vierailuja useammankin viikon ajan pidetään täysin hyväksyttävänä.. Mutta miehen lapset pitää ottaa vastaan vaikka kotiutumispäivänä, vaikka heitä näkisi muuten vain pari viikkoa vuodessa. Äidillä on oikeuksia, äitipuolilla vain velvollisuuksia?