Vastasyntynyt vauva ja miehen lapset

minusta oli ihana nuohota ja pesiä vauvan kanssa kahdestaan, tietysti oli mukavaa, että mies kantoi ruoat kaupasta kotiin, mutta muuten en kyllä miestä tarvinnut käytännössä mihinkään. Minä olen aina halunnut ensimmäiset pari viikkoa pesiä vauvan kanssa peiton alla, imettää ja nuuhkia vauvaa :D Toisen ja kolmannen aikana miehestä oli tietysti se hyöty, että sain tehdä tuota vauvan kanssa sillävälin, kun mies hoiti isommat ekan pari viikkoa..Sittenhän se menikin töihin, ja arki on alkanut.

jos olisi tuollainen tilanne. Kertoisin nuo ajatukset. On tärkeää isänkin tietää, mitä oma vaimo odottaa, miten hän voisi olla kaikille riittävä jne. Yksi viikko vauva-ajasta on kuitenkin tosi lyhyt aika ja sen selviää kyllä yksinkin jos miehesi on lastensa kanssa. Mutta sinulla on täysi oikeus saada kotiisi rauhaa ja siitä sun on juteltava miehesi kanssa.

- Ajattele mikä mahdollisuus vauvan isoveljillä on tutustua vauvaan ihan ekoina viikkoina. He muistavat varmasti loppuelämänsä kuinka pieni vauva oli aivan aluksi. Mikset antaisi sitä kokemusta heille?



- Miehen apu: pärjäät ilman vallan mainiosti ellei satu jotain kurjaa vaikeutta/ ongelmaa eteen synnytyksessä. Jos olet todella huonossa kunnosa, miehen lasten vierailua on varmasti pakko siirtää, mutta etukäteen asiaa ei voi mitenkään tietää puoleen eikä toiseen.



- 12 ja 15v osaavat auttaa ja olla aktiivisia kun uskallat ottaa heitä mukaan ja antaa luottamustehtäviä vaikka kaupassakäynti (yhdessä isän kanssa) tai yhdessä opettelette vaipanvaihtoa -toimii myös ehkäisyvalistuksena :)



- Moni on elämänsä kunnossa ekan vauvan synnyttyä, eivät kaikki ole rätti-puhki-poikki.



-Imetys ei välttämättä ole vaikeaa kuin ehkä vajaan viikon ( kunnes nännit tottuu ja pahin turvotus laskee) Imetys on myös täysin äidin ja vauvan välinen juttu, ei siinä oikeasti ole isällä mitään pakollista tehtävää.



- Jos muu ei auta, niin linnottatudu vierailuviikoksi omaan makuuhuoneeseenne ja pesi vauvan kanssa, niinkin voi tehdä.



Tsemppiä, kyllä se sujuu ja viikko on todella lyhyt aika!

että vointi on tosi huono. Vessa-asiat ym hyvgienianhoito ovat hankalia. Imetys takkuaa, itkettää, erilaisia eritteitä on ympäriinsä jne. silloin ei todellakaan halua vieraita murrosikäisiä kyläilemään. Toisaalta ajattelen, että se on hyvä tilanne saada pojat osallistumaan njormaalisti perheen arkeen. Käymään kaupassa, tiskaamaan, pyykkäämään jne normaaleihin tuon ikäisten kotitöihin.

tilanteessa ykkösasema miehesi edessä ko hetkellä: poika 1, poika 2, sinä ja vauva. Vaikka pojat ovat isoja, niin tapaavat isäänsä kyllä tosi harvoin ja heille hetki minusta olkoon juhla- eikä siivousreissu tai edes arkea.



Jos teidän vauva ei vielä silloin ole syntynyt, niin itse et ehkä kovin pääse reissaamaan, mutta et ehkä kaipaa seuraakaan (perustuu tasan omiin kokemuksiin). Olo on kuitenkin hyvä.



Jos vauva on syntynyt, niin olet ensin riittävän kauan synnärillä. Riippuen hyvin monesta asiasta, viihdyt siellä tai et, ja riippuen monesta asiasta, imetys sujuu taikka ei. Synnytyksen jälkeen olosi voi olla loistava taikka vähemmän loistava, itkettääkin voi, mutta ainakin omalla kohdalla se helpotti ennen kotiin lähtöä ekan synnytyksen jälkeen, toisen jälkeen olin elämäni kunnossa heti.



Jos mennään pahimman kaavan mukaan, niin siinä tapauksessa sinun tilanteessa voisi olla hyvä, jos sinulla olisi mahdollisuus saada apua äidiltäsi, siskoltasi, ystävättäreltä. Mies ei välttämättä ole se ainut, äkkiä sanoisin, että itse en edes haluaisi omaa miestä "hoitamaan", mutta täytyy samaan hengenvetoon todeta, että sairaalassa mies oli se ainut, joka itkuni näki.



Noin yleisesti en osaa veikata, millaista keskimäärin on, kun lapsi on syntynyt ja ollaan vaikka päästy kotiin. Omista tutuista kukaan ei ole asiasta erityisesti puhunut - tosin yksi kertoi aikanaan sairaskuneensa heti raskauden jälkeiseen masennukseen, mutta oman käsityksen mukaan se on poikkeuksellista ja ainakin hänen mittakaavassa.



Tosin minulla on henkilökohtaisesti kokemusta vain kahdesta "helposta" vauvasta.

Älä koe siitä syyllisyyttä, suurin osa raskaana olevista huolehtii kaikenlaisesta täysin turhastakin. Tekeekö miehesi tavallisesti kotitöitä? Kyselit, että missä kaipasin apua. No, en pystynyt istumaan pariin kuukauteen, ja muutenkin olin todella huonossa kunnossa, koska olin sairastellut vakavasti raskauden aikana niin exäni hoiti kaikki kotityöt ja lisäksi hoiti vauvaa yöt.



Muistathan, että vaikka sinä olet ensikertalainen, miehesi on jo konkari. Hän varmaankin osaa ihan pyytämättäkin tehdä asioita. Toisaalta hän varmaan ymmärtää, että vaikka ei yhteen viikkoon olisi kontaktissa vastasyntyneeseen, niin on mahdollista luoda erinomainen suhde. Äideillä vaan on tuossa tilanteessa tapana nähdä asiat niin kovin mustavalkoisena.



Onko teillä sukulaisia tai ystäviä lähellä? Voithan pyytää jotakuta heistä tulemaan auttamaan tarvittaessa joka päivä tuon viikon ajan. Tai palkatkaa apua edes pariksi tunniksi joka päivä.



Sinulla on täysin lupa tuntea miehesi lapset haitaksi tuossa tilanteessa.Jotkut äidit kokevat jopa omat rakkaat pienokaisensa rasitteeksi ja haitaksi vauvan tullessa taloon. Tunteet ovat omaa omaisuuttamme. Älä siis koe huonoa omaatuntoa tunteistasi.Mutta sinun ei silti tarvitse olla toivottamasta lapsia tervetulleiksi! ja ajattele, vauvasi on mahdollista saada heti pieni kosketus sisaruksiinsa!

Mielestäni on ikävää, että sait ihan asialliseen kysymykseesi useita erittäin hyökkääviä vastauksia. Vastaajat eivät tuntuneet lukevan kysymystäsi lainkaan - olettivat vaan automaattisesti, että olet perinteinen ilkeä äitipuoli.



Uskon, että löydätte juuri teidän perheellenne sopivan ratkaisun.



Onnea odotukseen! :)

Mielestäni ap:lla on hyvä asenne tilanteeseen. On hyvä pohtia asioita ennakkoon. Myös suhteesi poikiin tuntuu positiiviselta, vaikka harvoin näettekin.



Itse tarvitsin miehen apua lähinnä kaupassa käyntiin. Hän myös toi juotavaa esim. imettäessä (imetin pitkiä jaksoja kerrallaan).



WC-käynnit ja muut pystyy kyllä hoitamaan asiallisesti. Ei kenenkään tarvitse verta valuvana muissa huoneissa asustella. Itselläni oli melko pitkään vuotoa, tikatut repeämät ja pahimpana erittäin kivuliaat peräpukamat. Kävin alapääsuihkussa jokaisen wc-käynnin jälkeen (vaikka oli vieraita) ja tämä ei ollut mikään ongelma. Kyllä vauvan voi antaa joko miehelle, jättää nukkumaan sänkyynsä tai vaikka ottaa vessaan mukaan sängyssään.



Imetykseen tarvitset omaa rauhaa jonkin verran (jos et halua poikien läsnäollessa imettää), mutta miehesi varmasti auttaa, mikäli apua tarvitset.

Olen itse viimeisilläni raskaana, laskettu aika oli jo 12.7. Miehelläni on myös kaksi lasta aiemmasta liitosta, 7- ja 10 -vuotiaat, jotka käyvät meillä ainoastaan muutaman kerran vuodessa myös siitä syystä, että asuvat kaukana.



Tänä kesänä ainut aika, joka saatiin sovitettua vierailulle on juuri nyt. Lapset ovat meillä noin 3 viikkoa eli tulevat olemaan silloinkin, kun heidän veljensä tai siskonsa syntyy. Senpä takia sovimme, että lasten lisäksi meille tuli kyläilemään myös lasten äiti eli mieheni entinen vaimo. Tämä siksi, että emme halunneet laittaa lapsia vieraassa paikassa vieraan ihmisen (esim. minun vanhempieni) hoitoon sillä aikaa, kun olemme sairaalassa hakemassa uutta perheenjäsentä kotiin. Mahdollista on, että ex-rouva lähtee sitten kun olemme kotiutuneet vauvan kanssa, mutta katsomme sitten tilanteen mukaan.



Kuvio voi kuulostaa oudolta. En tunne mieheni lapsia saati sitten ex-vaimoa mitenkään hyvin. Olemme myös hänen kanssaan jollain tapaa eri aaltopituudella, mutta kunnioitamme toisiamme. Olen tehnyt itselleni selväksi, että hän on kuitenkin mieheni lasten äiti, joten tulee aina olemaan mukana meidän elämässä. Samoin luulen hänen ajattelevan samoin, että minun mieheni on hänen lastensa isä ja hän haluaa olla kanssamme tekemisissä, jollei muuten, niin lastensa takia.



Minulle oli koko ajan selvää, että en missään nimessä halua ottaa mieheltäni tai hänen lapsiltaan pois sitä aikaa, jonka he voivat olla yhdessä. He eivät tosiaan näe mitenkään liian usein, jolloin minusta on tärkeää, että aika, jonka he voivat viettää yhdessä, he voivat tehdä sen omien toiveittensa mukaan eikä niin, että minä olen vaatimassa huomiota tai järjestelemässä ohjelmaa oman mieleni mukaan. Nyt onkin käynyt usein niin, että mieheni puuhailee ja liikkuu lastensa kanssa, ja minä hengailen ex-vaimon kanssa kotona tai sitten kuljemme omia polkujamme.



Toisaalta on myös hienoa nähdä mieheni ja hänen ex-vaimonsa keskinäistä kanssa käymistä, sillä he eivät ole toisilleen katkeria ja hoitavat lastensa asiat hienosti yhdessä tuumin. Ex-vaimo pitää myös hyvin huolta siitä, että isä kestää mukana lasten elämässä ja sen eri vaiheissa välimatkasta huolimatta. Isä on lapsille hirvittävän tärkeä. Samoin lapset miehelleni.



Itse en näe mitään syytä, miksi tekisin ongelman näistä kolmesta viikosta, syntyipä vauva minä päivänä tahansa. Kolme viikkoa on kuitenkin niin kovin lyhyt aika elämässä, mutta elintärkeä miehelleni ja hänen lapsilleen, koska yhteistä aikaa on niin harvoin.