Vastasyntynyt vauva ja miehen lapset

ei olisi ikinä tullut mieleenkään kieltää heitä tulemasta luoksemme, oli vauva sitten päivän tai vuoden vanha.



kolme yhteistä pikkuista olemme saaneet ja isoveljistä on tullut hyvin tärkeitä pikkulapsille vaikka harvoin näkevätkin.



miehen lapset kuuluvat perheeseenne vaikkeivat luonanne asukaan. älä edes mielti vierailun kiletämistä. kyllä sen vauvan kanssa selviää ihan vaikka yksinkin sen yhden viikon.



käy sääliksi miehesi lapsia kun äitipuoli on noin välinpitämötän.

miksi jokaisesta vastaajasta toisessa ketjussa oli itsestäänselvää, että synnyttänyt äiti saa päättää itse, koska ja kuka ydinperheen ulkopuolinen tulee kotiin vauvan syntymän jälkeen ja jopa omien vanhempien vierailuja useammankin viikon ajan pidetään täysin hyväksyttävänä.. Mutta miehen lapset pitää ottaa vastaan vaikka kotiutumispäivänä, vaikka heitä näkisi muuten vain pari viikkoa vuodessa. Äidillä on oikeuksia, äitipuolilla vain velvollisuuksia?

ja isällä lapsiinsa. Ei ne ole mitenkään sun velvollisuuksia.

viestin pointti on kuitenkin se. että isommat lapset ovat miehellesi yhtä tärkeitä kuin tämä syntyvä vauva. muista se ja elä sen mukaan.

mies itse ei halunnut isompia lapsiaan meille heti vauvan synnyttyä juuri sen vuoksi että tiesi ettei pysty keskittymään kumpaankaan kunnolla, ei isompiin eikä vauvaan. Jo sovittua tapaamista siirrettiin kuukaudella (kun vauva syntyi ennen aikojaan) ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Eivät isot lapsetkaan siitä rikki mene, jos jollain kertaa tulevatkin eri aikana kuin aina muulloin. Voisivat varmaan tulla teille esim. joululomalla?

älä kiellä vierailua tai aiheutat paljon hallaa lasten sisarussuhteelle

Mä ajattelisin niin, että älä tee ongelmaa asiasta, ainakaan ennen kuin olet tilanteessa.



Et voi tietää kuinka kauan olette jo ehtineet olla kotona ennen isompien sisaruksien tuloa. Jos olette jo parikin viikkoa olla, niin kyllä ne pahimmat alkukankeudet ovat jo ohitse.



Mä en tiedä ketään joka olisi ollut yli viikkoa tapaamatta vieraita. Tuleehan siinä itsekin hulluksi jos nyhjää kotona kuukauden päivät.



Suurimmalla osalla synnytykset ovat kuitenkin melko normaaleja, joista toipuu muutamassa päivässä.



sitten ihan detsku. Ei sitä vastasyntynyttä nyt tarvitse kylvettää kovin usein. Kerran viikossakin riittää ihan hyvin.

Miten paljon muut olette aluksi kaivanneet miehen tukea ja apua? En ole koskaan hoitanut pientä vauvaa, joten jo se jännittää. ap

Itsekään en ollut esikoisen synnyttyä vaihtanut edes vauvan vaippaa ja hyvin pärjäsin yksin vauvan kanssa. Mies ei pitänyt isyyslomaa, joten alusta asti hoidin vauvan pääasiassa itse.

Vauvan hoidosta onnistut kyllä, joka todennäköisesti nukkuu suurimman osan ajasta. Jätä muut kotityöt sitten miehelle ja keskityt itse vauvaan.

että missä eri asioissa kaipasitte miehen apua ensimmäisinä päivinä ja viikkoina (konkreettiset tai henkiset tuet ja avut) tai mitä jäitte itse kaipaamaan? Olen aiemmin täällä ymmärtänyt, että miehen täysi panos alkupäivinä on monelle ihan korvaamattoman tärkeää etenkin henkisesti ja myös äidin väsymyksen takia?



ap

minusta oli ihana nuohota ja pesiä vauvan kanssa kahdestaan, tietysti oli mukavaa, että mies kantoi ruoat kaupasta kotiin, mutta muuten en kyllä miestä tarvinnut käytännössä mihinkään. Minä olen aina halunnut ensimmäiset pari viikkoa pesiä vauvan kanssa peiton alla, imettää ja nuuhkia vauvaa :D



Toisen ja kolmannen aikana miehestä oli tietysti se hyöty, että sain tehdä tuota vauvan kanssa sillävälin, kun mies hoiti isommat ekan pari viikkoa..Sittenhän se menikin töihin, ja arki on alkanut.

(Ja ettei kukaan nyt vedä hernettä nenään, että olen isommat lapset täysin hyljännyt, niin en ole, olen hellinyt ja hoitanut myös heitä, vastasyntynyt nukkuu vielä paaaljon..)



Älä revi turhaa stressiä, mutta ymmärrän kyllä, että hormoonit sun muut saa mielen myllertämään. Hyvällä tuurillahan vauva on ko n. 3viikkoa, ja olette eka viikot kerenneet ihan rauhassa nauttia.



Ja toisaalta, vaikka olisi miten ulkomailta, ja harvoin isäänsä nähnyt, ym muuta mitä kerroit, kyllä 12v ja 15v tilanteessa jossa talossa on vastasyntynyt vauva, täytyy osata käyttäytyä sen mukaan.

ei syntyvän vauvan omista isoista sisaruksista, joten tietysti kyse on aivan eri asioista.



Ja lapset tulevat aina ennen aikuista, vaikka aikuinen olisi kuinka väsynyt.



Minusta ap nyt kuvittelet vauva-ajan paljon vaikeammaksi kuin se oikeasti on, vastasyntynyt on yleensä äärettömän helppohoitoinen, se nukkuu noin 20 h/vrk, ja loput ajasta se on rinnalla (ja nukkuukin siinä osan tuosta uniajastaan), ei siinä isällä hirveästi ole hommaa.



Kiva on, jos isä ehtii laittamaan ruokia ja siivoilemaan ihan ekoina päivinä, niin että äiti saa olla se vauva rinnoillaan niin paljon kuin on tarvetta, mutta ei tuollaiset isot lapset sitä estä. Kylvettäminen ei ole tarpeen joka päivä, joten eiköhän sekin onnistu, vaikka olisi isän homma (niinkuin monessa vauvaperheessä se on se isän oma juttu).

En todellakaan haluaisi ketään vieraita asumaan luoksemme vauvan ensipäivinä. Toivottavasti vauva on edes pari-kolmeviikkoinen, kun miehesi lapset tulevat.



Tsemppiä.

Muistaakseni myöskin marrasvauvan saaneena huomasin, että miehen kauppareissut olivat korvaamattomia pakkasella. Suostuipa ensimmäisen kerran 10 vuoden aikana tuomaan kaupasta siteitäkin :D



Muuten en huomannut, että erityisesti kaipaisin muuta tukea. Opettelin yksinäni vauvan hoitoa ja olin iloinen, että sain vihdoinkin nukkua kunnolla, kun mahan kanssa se oli loppuajasta melko tukalaa.

Ruuanlaitossa ja siisteyden ylläpitämisessä, koska en olisi itse jaksanut. Huonosti nukkuva vauvan kanniskelemisessa ja hyssyttelemisessä pitkin yötä, että itse sain nukkua edes pari tuntia imetysten välissä. Imetysasennoissa ja maidon lypsämisessä käsikäyttöisellä rintapumpulla maidon tuotannon lisäämiseksi (usean minuutin raivokas pumppaus tuotti pari milliä maitoa...).Vauvan hörpyyttämisessä, koska emme halunneet antaa pakollista lisämaitoa heti pullosta.



Kiitos rakas mieheni! Olet edelleenkin korvaamaton!

Eli kai nyt mies voi heidän kanssaan käydä kaupassa jne. Eikä sitä välttämättä ole synnytyksen jälkeen pikkuvauvan kanssa missään kamalan huonossa kunnossa ja väsynytkään. Meillä on kotona tällä hetkellä kahden kouluikäisen lisäksi alle kaksiviikkoinen vauva, jota imetän. Olen käynyt joka päivä kaupassa itse ja lenkilläkin olen käynyt jo monena päivänä. Ruokaa laitan myös päivittäin ja siivonnutkin olen jo pari kertaa. Mies on kyllä kotona ja hoitaa vauvaa innokkaasti ja kävisi kaupassa ja siivoaisikin, jos minä en jaksaisi.

Eihän ap ole lapsia mihinkään ajamassakaan, hän vain miettii jaksamistaan ensikertalaisena. On tosiasia, että välillä synnytykset ovat rankkoja ja ensimmäise päivät kotona myös. Itsellä on kokemusta erityyppisistä synnytyksistä ja kotiutumisista. Jos kaikki menee hyvin, ok. Jos vauva nukkuu ja syö ja imee, ei mikään ole vaikeaa. Jos synnytyksen takia joutuu valvomaan kaksi vuorokautta putkeen, aivan oikeasti ilman unenripettäkään, alapää on niin kipeä, ettei liikkeelle pääse, lapsi ei ime kunnolla, rinnat valuvat maitoa ja synnytyshaava verta, lapsi on itkuinen KUKAAN EI HALUA OLLA VIERAIDEN KATSELTAVANA.



Ei äitipuoli voi kävellä vieraiden teinien edessä vertavaluvana, ilman paitaa, rinnat vuotavina. Useimmat kotonaan kuitenkin synnytktsen jälkeen näin tekevät.



Ymmärrän täysin ap sinua ap. Sinulla on oikeus pohtia asiaa. kannattaa ehkä jutella asiasta rehellisesti miehelle. Todennäköisesti kaikki kuitenkin menee hyvin.



Vähimmäsivaatimus on, että mies puhuu teineille tilanteesta ja siitä, että saatat olla itkuinen, tarvitset apua jne..

Jos vauva on jo syntynyt, niin pääasiassa terve vastasyntynyt vain syö ja nukkuu. Ja jos itkee, niin sille ei voi sitten mitään. Vauvan näkeminen noin pienenä sitoo varmasti lapset myös enemmän isän uuteen perheeseen. Anna vauva aina lapsille syliin kun haluavat. Siis lapsi sohvalle istumaan ja vauva syliin esim. tyynyn päällä/huovan sisässä jne. Siis tietenkin niin ettei vauvan nukkuminensyöminen häiriinny. Voi sanoa, että saa syliin kun olet syöttänyt tms.

Jollei ihan hurjaa pakkasta ole niin hyvin jo viikon ikäinen voi vaunuissa ulkoilla. Kauppakeskuksiin tms. ei ihan pientä pidä viedä.

kaikki on kiinni sun asenteesta.

Kuten sanoin, en aiokaan ehdottaa, etteivät lapset tule meille. Mietityttää vain, kun luin ihmisten kommentteja, miten eivät 2 viikkoon-2kuukauteen ole olleet siinä kunnossa että olisivat halunneet ketään kotiinsa. Ulkoilemaan ei noin pientä varmasti paljon voi marraskuussa viedä. ap

että sinuna tosiaan puhuisin rauhallisesti miehelle tuntemuksistasi. Voisitte miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Kyllä nuoret varmasti voivat tulla, mutta heitä on hyvä valmistaa asiaan jollain tavoin. heille voi kertoa, että äiti on herkässä mielentilassa, tarvitsee ehkä rauhaa ja lepoa, sekä ehdottomasti apua kotitöissä. Se ON äidin oikeus.



Itse tarvitsin miehen apua kauppakassien kantamisesta peruskotitöihin. Eniten kuitenkin tarvitsin häntä henkiseksi tueksi.

mahdollisuus lähentää välejänne joka suuntaan. Jospa juttelisit miehesi kanssa, että hän kehottaisi poikia ottamaan vauvan huomioon. Te voisitte yhdessä tehdä kaikenlaista kivaa kotona(vauvan ehdoilla tietenkin).

sain esikoisen ja miehelläni oli kaksi lasta ennestään.



Itse toivuin fyysisesti synnytyksestä nopeasti. Imettämisen alkutaival oli kamala... hammasta purren imetin kaksi ekaa viikkoa, kun rinnanpäät olivat niin rikki... päätin että imetän kuukauden ja jos ei ala sujumaan niin lopetan. No, helpotti siis kahdessa viikossa ja sujui loistavasti sen jälkeen.



Itse miehen työstä johtuen hoidin vauvan käytännössä yksin. Mies hoiti kylvetyksen kerran viikossa.



Mihin olisin kaivannut tukea... toisten vastikään vauvan saaneiden tuki oli korvaamatonta... puhelin oli hieno apu ja nenäkkäin tapasin oman harrastuksen parissa heitä jo kun vauva oli kaksiviikkoinen eli vauva mukaan ja menoksi.



Hmm... en osannut juurikaan kaivata miehen apua, kun sitä ei juurikaan ollut. Kun univelkaa kertyi, olisi ollut ihanaa, kun joku muu olisi hoitanut lasta että olisin voinut nukkua, mutta tällaiseksi univelka tuli vasta kuukausien päästä.

Kun lapsi itki vatsavaivojaan ja kanniskelin lasta...silloin olisi jonkun muun apu ollut tarpeen kun itku sattui syvälle sydämeen.

Niin... ja hoitelin kaiken keskellä koko huushollin joka välillä olikin aika pommin jäljiltä kun olin niin väsynyt.



Oman kokemukseni perusteella pärjäät kyllä lasten vierailusta mainiosti, jos mies hoitaa esim. kauppaostokset ja pyörittää huushollia ja sinun ei tarvitse keskittyä kuin vauvaan

ja äitipuolet hyväksyivät sen miehen ristikseen ottaessaan. Ja samma på svenska isäpuolista.

miksi jokaisesta vastaajasta toisessa ketjussa oli itsestäänselvää, että synnyttänyt äiti saa päättää itse, koska ja kuka ydinperheen ulkopuolinen tulee kotiin vauvan syntymän jälkeen ja jopa omien vanhempien vierailuja useammankin viikon ajan pidetään täysin hyväksyttävänä.. Mutta miehen lapset pitää ottaa vastaan vaikka kotiutumispäivänä, vaikka heitä näkisi muuten vain pari viikkoa vuodessa. Äidillä on oikeuksia, äitipuolilla vain velvollisuuksia?