jos oma lapsi kuolisi tapaturmaisesti, mitä sen jälkeen?

En usko, että se miettimällä paranee.

Olen osin samaa mieltä sinun kanssa mutta elämä jatkuu, eikä voi jäädä suremaan loppu elämäksi.

jonkun hirveän tapaturman sattuessa tappaisn itseni...

isä huolehtikoon muista....

Minulla ei ole miestä eikä ketään sukulaisiakaan jotka jäisivät kaipaamaan. Koen, että ei olisi syytä elää enää jos lapsi kuolisi. Tilanne tietenkin toinen, jos olisi useampi lapsi, silloin pitäisi jäädä ja selvitä muiden vuoksi.

Se olisi väärin lapsiasi kohtaan. Heillä tulee olemaan myöskin oma elämä eivätkä he taatusti halua että roikut heissä ikuisesti ja elät elämääsi vain heille.



Elämä on kuolemista ja kun lapsesi tänne syntyivät he myöskin kuolevat aikanaan. Kuolema voi olla tapaturmainen tai sairauden aiheuttama. Onko niissä suurikin ero vai ovatko ne yhtä epäoikeudenmukaisia? Kuolema on asia jota et voi muuttaa vaikka seisoisit päälläsi. Ja jos elät vanhaksi itse, on riski suuri että joudut kokemaan lastesi kuoleman elämäsi aikana.



Lapsen kuolema muuttaa elämän täysin eikä se koskaan ole enää samaa elämää kuin ennen kuolemaa, mutta siitä selviää on pakko selvitä.

Mutta jos kävisi, ei minulla olisi enää syytä(muita lapsia)jäädä tänne, ja lähtisin mieluiten hänen mukaansa, minne hän sitten meneekin.



Uskon, että hän on kerran jo käynyt luonani ennen syntymäänsä, toisessa hahmossa, ja tiedän, että meillä on sielujen side, jonka tarkoituksena on kasvattaa toisiamme, olla lähekkäin.

mien tukea perhettä? kamalaa meillekkin vaikka vain tuttavia ollaankin,

ja olkapäätä.



Tarjoudu vaikka lapsenvahdiksi, muille sisaruksille, jos tarvitsevat, ja vie vaikka tuoretta pullaa jos leivot, pienikin asia voi olla tosi suurta, kun on vaikeaa.

Kun osuu kohdalle on vaikea sanoa mitä kuka tekisi

Kun esikoiseni kuoli, yritin itsemurhaa kaksi kertaa.

Toisella kertaa läheiseni pelasti henkeni nippanappa.

Nyt miettisin toisin kun on lapsia tullut lisää.

En varmaankaan voisi enää yrittää itsaria kun muitakin lapsia on.

Ainakin uskon näin. Jos , jos kävisi jotakin näille lapsilleni.

" Jos lapseni kuolisi, tappaisin itseni" jne. Ette te voi tietää mitä siinä tilanteessa tekisitte! Joten kannattaisi olla hiljaa! Ja jos nyt mietitään niin hyvin harva lapsensa menettänyt vanhempi päätyy itsemurhaan.

Kyllä siitä yleensä selviää vielä jatkamaan elämäänsä, myös ne, joiden ainoa lapsi on kuollut.



Tällaiset lausunnot " lähtisin lapseni perässä, tappaisin itseni" antavat teistä kuvan, että lapsensa kuolemasta ilman itsemurhaa " selvinnyt" äiti on huono äiti, joka ei surrut lastaan vaan päätti jatkaa elämäänsä.