Mies haluaa eron

Teidän suhde kuulostaa sellaiselta, jonka eteen kannattaisi vielä tehdä töitä. Lähtisikö miehesi johonkin perhekeskukseen (tai mitä niitä onkaan), voisitte saada apua?

Teidän suhde kuulostaa sellaiselta, jonka eteen kannattaisi vielä tehdä töitä. Lähtisikö miehesi johonkin perhekeskukseen (tai mitä niitä onkaan), voisitte saada apua?

Kyllä teillä vielä on toivoa. Miehesi saattaa myös esittää järkähtämätöntä, että tilanne olisi hänelle helpompi kestää.

me olemme mieheni kanssa päätyneet asumuseroon. Kesäloma ollaan yhdessä lasten kanssa koko perheenä, mutta syksyllä mies muuttaa (väliaikaisesti?) pois. Tämä on miehen tahto.



Toki olisin voinut väkisin vaatia häntä jäämään, mutta minusta se ei olisi järkevää suhteenkaan kannalta. Pakolla ei tule hyvää.



Minunkin mieheni hyvä ja osallistuva. Kaikinpuolin hyvä isä ja aviomies. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sen jälkeen olemme ajautuneet erillemme. Mieheni on muuttunut pitkäpinnaisesta rennosta tyypistä lyhytpinnaiseksi kiukuttelijaksi. Olen yrittänyt saada sitä läääkäriin, ei onnistu.



Pariterapiallekaan ei lämpene. Haluaa yrittää yksin ratkoa asiat. Huoh. Ja toivoo, että tämä etäisyyyden otto muuton kautta saa meidät näkemään toisemme taas paremmassa valossa ja arvostamaan parisuhdettamme enemmän.



Minäkin heräsin tähän etäisyyteen välillämme ja olen yrittänyt järjestää yhteistä aikaa, mutta vaikeaa se on jos toinen ei innostu mihinkään.



Itse olen hyvin sitoutunut ja ajattelen, että tämä on nyt se ylämäki, jossa pitää jaksaa tahtoa rakastaa toista. Että vielä tulee hyviä aikoja yhdessä. Mutta vaikka miehenikin on sitoutunut, sanojensa mukaan, niin silti tulevaisuus pelottaa kovasti.

ja sillä perustelua, että halutaan ero.



Jos kumpikin on halunnut lapsia ja rakentaa uuden talon, pitäisi tietää, että ei se aina ole kivaa. Hups, nyt ei saakaan nussia jatkuvasti ja olla kahdestaan ja makoilla sohvalla ja bilettää, ei oo kivaa, erotaan.



Av.n mukaan ero on heti sallittua jos elämässä tulee raskaampia aikoja ja kiireitä ja sitä "parisuhdetta ei ehdi hoitaa". Mitä ihmettä se parisuhteen hoito on? Elämä on elämää ja siihen kuuluu kausia, jolloin ollaan väsyneempiä ja kiireisempiä.



Nykyään tuntuu, että erotaan heti kun ei ole kivaa. Sitä se vain on.

Olette jo nyt hyvin onnellisia, etteä teillä voidaan keskustella, teillä on samat arvot ja hauskaa yhdessä. Voiko enempää toivoa. Toki siis se vanhempien välinen lämpö on tärkeä, mutta tuolta pohjalta se varmasti löytyy.

Kiitos. Ihanaa, että joku on tuota mieltä. :( Ja mies sanoo kyllä rakastavansa minua, mutta tämä tälläinen rakkaus ei riitä.

Nuo kommentit miehen roolin muuttumisesta osuvat kyllä meidän tapaukseen. Että minä naisena olen jättänyt mieheni tunteet huomioimatta, ja hän ei sitä kestä.

Ja minä idiootti olen ajatellut, että tottakai hän tätä kestää, koska on mies... :(

Saa ampua.

AP

kyllä parisuhdetta pitäisi sen verran "hoitaa", että jonkinlainen yhteys ihmiseen säilyy. Kyllä meilläkin ollaan yhdessä menty monta raskasta aikaa, vaikka "ei ole ollut kivaa".



asumuseroon päätynyt

ja sillä perustelua, että halutaan ero. Jos kumpikin on halunnut lapsia ja rakentaa uuden talon, pitäisi tietää, että ei se aina ole kivaa. Hups, nyt ei saakaan nussia jatkuvasti ja olla kahdestaan ja makoilla sohvalla ja bilettää, ei oo kivaa, erotaan. Av.n mukaan ero on heti sallittua jos elämässä tulee raskaampia aikoja ja kiireitä ja sitä "parisuhdetta ei ehdi hoitaa". Mitä ihmettä se parisuhteen hoito on? Elämä on elämää ja siihen kuuluu kausia, jolloin ollaan väsyneempiä ja kiireisempiä. Nykyään tuntuu, että erotaan heti kun ei ole kivaa. Sitä se vain on.

Kysymys on varmaan enemmänkin siitä että:

- kun lapset tulevat vaimosta tulee pelkkä äiti

- hän ei ole kiinnostunut miehestään edes silloin kuin voisi (lapset mielessä kokoajan)

- lopetetaan normaalielämä kokonaan lasten vuoksi (eihän me missään voida käydä edes lasten kanssa kun se on niiiiin vaikeaa ja oikeastaan ei edes huvitakaan)

- ei haluta antaa lasta hetkeksikään hoitoon vaikka se olisi mahdollista (enkä nyt tarkoita mitään monen yön hoitosessiota vaan vaikkapa 2h kuukauden välein) ja silloin vain olla miehen kanssa

- mies muuttuu pelkäksi lastenhoidonapulaiseksi eikä häntä oteta mukaan tasavertaisena lapsensa hoitajana

- jne jne

Tottakai elämä muuttuu kun lapset syntyvät. Ja siihen kuuluu kausia jolloin ollaan väsyneempiä ja kiireisempiä. Mutta eivät nämä kaudet voi kestää vuositolkulla. Kyllä jossain välissä pitää muistaa olla myös puoliso - ei pelkkä vanhempi.

kysymys on siitä, että mies ei ole aikuistunut. Minusta hän nimenomaan on aikuistunut, kun ottaa vastuun itsestään ja perheensä hyvinvoinnista toimimalla näin sen perinteisen suomalaisen mallin sijasta.



Tätä on tosin ehkä hieman vaikea ymmärtää, jos on lukkiutunut perinteisiin roolimalleihin.



Minulla on ystäväpiirissäni paljonkin kuvatun kaltaista ongelmaa, ja kysymys on modernista ja sivistyneestä kansanosasta. Ne ajattelevat ja osallistuvat miehet kun eivät tyydy olemaan pelkkiä statisteja elämässään.



Ja huomio, huomio. JOKAINEN tuntemani tapaus on päätynyt siihen, että lapsia hoidetaan 50-50, joten kysymys ei TODELLAKAAN ole siitä, että mies ei halua kantaa vastuuta, ja haluaa kenties bilettää ja paneskella ympäriinsä.

Jotenki oletetaan, että kaikki on naisen syytä, kun ei ole jaksanut huomioida miestä tarpeeksi. Eiköhän se parisuhteen hoito kuulu molemmille osapuolille. Teistäkö on ok, että mies vaan ilmoittaa haluavansa eron, kun ei jaksa enää. Naisen ilmeisesti pitäisi aina kestää kaikki tilanteet.

mistä on kysymys.

Jotenki oletetaan, että kaikki on naisen syytä, kun ei ole jaksanut huomioida miestä tarpeeksi. Eiköhän se parisuhteen hoito kuulu molemmille osapuolille. Teistäkö on ok, että mies vaan ilmoittaa haluavansa eron, kun ei jaksa enää. Naisen ilmeisesti pitäisi aina kestää kaikki tilanteet.

Usein vain on niin että mies koittaa ehdottaa ties mitä yhteistä tekemistä mutta vaimo ei halua/ole kiinnostunut kun on niin äitimoodissa.

Kyse ei ole useinkaan siitä että mies ei jaksa. Kyse on siitä että mies ei halua olla pelkkä äidin pikku apulainen vaan myös aviomies.

sen, että kun vauva syntyy, äiti voi olla väsynyt kun imettää yöllä.

Herranjestas sentään. Jos mies ehdottaa vaikka mitä ja nainen sanoo, että haluaisi mieluummin nukkua univelkojaan pois, onkin naisen vastuulla kun on liikaa äiti ja ei huomioi miestään.

Aika paljon laitetaan naisen vastuulle. Hoida koti ja lapset ja ota joka hetki huomioon mieskin. Aivan kuin mies olisi joku aivoton otus, joka ei pysty itse ajattelemaan. Jos nainen ei repeydy joka suuntaan niin se on naisen vika jos mies jättää.

Jotenki oletetaan, että kaikki on naisen syytä, kun ei ole jaksanut huomioida miestä tarpeeksi. Eiköhän se parisuhteen hoito kuulu molemmille osapuolille. Teistäkö on ok, että mies vaan ilmoittaa haluavansa eron, kun ei jaksa enää. Naisen ilmeisesti pitäisi aina kestää kaikki tilanteet.

Usein vain on niin että mies koittaa ehdottaa ties mitä yhteistä tekemistä mutta vaimo ei halua/ole kiinnostunut kun on niin äitimoodissa.

Kyse ei ole useinkaan siitä että mies ei jaksa. Kyse on siitä että mies ei halua olla pelkkä äidin pikku apulainen vaan myös aviomies.

ovat hanakoimpia syyttämään vaimoa siitä, ettei huomioi miestään. Mies itkusilmässä märisee, ettei vaimo ymmärrä ja hän on niin yksin.



Siihen on sitten helppo "ymmärtää" ja luvata, että jos minä saisin sinun kanssa lapsen niin se olisi ihan toisenlaista.



Kun arki iskee päälle niin tilanne onkin toinen. Alkaa kamala sättiminen, että sen ex-ämmän kakara tulee ja pilaa meidän elämän ja mua väsyttää ja en jaksais mitään ja mieskään ei auta tarpeeksi.

Kyse ei ole mistään panemisesta. APkin yllä sanoi, että hänellä on ihana ja osallistuva mies, ja näin on myös jokaisessa tapauksessa, jonka tunnen.

Lukisit joskus ketjun enne kuin kommentoit. Tässä on kyse nimenomaan sukupuoliroolien muutoksesta, ja silloin on hiukkasen turha vetää esiin tuota "kun minä olen niin väsy kun hoidan kodin ja lapset" -korttia.

Tuntemistani kolmesta tapauksesta kahdessa mies on esimerkiksi pitänyt pitkää isyysvapaata, joten eivätköhän nuo tiedä mitä se kotona oleminen on.

sen, että kun vauva syntyy, äiti voi olla väsynyt kun imettää yöllä.

Herranjestas sentään. Jos mies ehdottaa vaikka mitä ja nainen sanoo, että haluaisi mieluummin nukkua univelkojaan pois, onkin naisen vastuulla kun on liikaa äiti ja ei huomioi miestään.

Aika paljon laitetaan naisen vastuulle. Hoida koti ja lapset ja ota joka hetki huomioon mieskin. Aivan kuin mies olisi joku aivoton otus, joka ei pysty itse ajattelemaan. Jos nainen ei repeydy joka suuntaan niin se on naisen vika jos mies jättää.

Jotenki oletetaan, että kaikki on naisen syytä, kun ei ole jaksanut huomioida miestä tarpeeksi. Eiköhän se parisuhteen hoito kuulu molemmille osapuolille. Teistäkö on ok, että mies vaan ilmoittaa haluavansa eron, kun ei jaksa enää. Naisen ilmeisesti pitäisi aina kestää kaikki tilanteet.

Usein vain on niin että mies koittaa ehdottaa ties mitä yhteistä tekemistä mutta vaimo ei halua/ole kiinnostunut kun on niin äitimoodissa.

Kyse ei ole useinkaan siitä että mies ei jaksa. Kyse on siitä että mies ei halua olla pelkkä äidin pikku apulainen vaan myös aviomies.

Kun kyse ei ole ollut nyt mistään vauvavuoden imetysrumbasta vaan pitempiaikaisesta asiasta.

ovat hanakoimpia syyttämään vaimoa siitä, ettei huomioi miestään. Mies itkusilmässä märisee, ettei vaimo ymmärrä ja hän on niin yksin.

Siihen on sitten helppo "ymmärtää" ja luvata, että jos minä saisin sinun kanssa lapsen niin se olisi ihan toisenlaista.

Kun arki iskee päälle niin tilanne onkin toinen. Alkaa kamala sättiminen, että sen ex-ämmän kakara tulee ja pilaa meidän elämän ja mua väsyttää ja en jaksais mitään ja mieskään ei auta tarpeeksi.

meillä oli vastaava tilanne, ja miehellä jo asunto paperit kourassa.



Pariterapiaan matka meni ja aloitettiin treffailu uudestaan, eli lapset hoitoon ja treffeille. Sovittiin tekstareilla , kirjeillä lappusilla ym. treffejä millon leffaan millon syömään jne.

Ja se löytyi uudestaan se kipinä :)

Ja nyt ollaan oltu kaikenkaikkiaan 20v yhdessä ja 7 lapsi tulossa ;)



Joten tsemppiä kyllä sen voi löytää uudestaan.



(kauneinkaan kukka ei kuki, jos sitä ei kastele)

Olen samaa mieltä. Ap, miehesi kuullostaa pikkuisen lapselliselle, jokainen parisuhde muuttuu jossain vaiheessa arjeksi ja jos siihen on sitoutunut, niin ei siitä ihan kevyin perustein pois hypätä.

En osta tätä arkijuttua, tämä on se, jolla minun kokemukseni mukaan naiset perustelevat aina sen, että kaikki heidän elämässään lössähtää parisuhteesta kampaukseen.

Parisuhde "loppunut" lasten myötä ja mies ei enään halunnut jatkaa. Lopultahan sitten selvisi toinen nainen :(