Lue keskustelun säännöt.
Epäsiisti kyläpaikka vie mielen matalaksi, vaikea ymmärtää
03.06.2009 |
Käymme veljeni luona harvoin ja matkan lisäksi syynä on hänen perheensä kodin kamala sotkuisuus ja välinpitämättömyys vähän kaikkea kohtaan. Näin on ollut aina, rippumatta vaimosta tai tyttöystävistä. Jo pienestä pitäen minun on ollut vaikea ymmärtää (= sulattaa) veljeäni joissakin asioissa, vaikka monissa olemme samankaltaisia ja viihdymme keskenämme hyvin. Olen käynyt muissakin sotkuisissa kodeissa ja jossain määrin ymmärrän lapsiperheitä, joissa lelut ovat mylläkkänä ja tiskipöytä ei koko ajan tiptop - onhan meilläkin monta lasta ja touhua ja työtä riittää.
Eteisessä veljelläni on toisinaan kenkiä ja kamaa röykiöittäin niin, että on vaikea päästä sisään. Kaikki vanha roina, rikki mennytkin, pitää säästää ja mitään ei voi kierrättää. Hän toiveajattelee, että korjaa tai näkee hienoutta ja mielenkiintoa tavaroissa, jotka ovat loppuunkuluneita - varsinainen unelmoija siis :) Vanhoja peitteitä ja mitä tahansa on kasoissa jo oven suulta. Pyykinkäsittely tapahtuu röykkiöissä, joita on siellä täällä esim. makkarin sängyllä ja lipastojen päällä. Missään ei mahdu kunnolla kulkemaan, kun huonekaluja ja tavaraa on liikaa. Keittiön tasot ovat täynnä vanhoja jämiä ja roinaa. Kaikki hyllyt pullollaan mitä tahansa. Kerran meillä oli pieni katastrofi, joten tarvittiin suihkua - sinne ei mahtunut ollenkaan, joten en tiedä, missä he peseytyvät ja miten. Vesiboileri, kuten monet muutkin koneet ja tavarat, oli rikki, joten vettä keitettiin kattilalla ja pesu tehtiin pihamaalla. Juhlat eivät ole juhlia, melkein saa itse kattaa pöydän :P
Talossa asuu monta isompaa lasta ja pieni vauva, kaikki normaalikuntoisia ihmisiä. Kukaan ei tee paljon mitään, mitä nyt vähän töitä ja koulua käydään. Päivät kuluvat minun nähdäkseni nukkuessa ja istuskellessa kaiken maailman kotkotuksista puhuen. Varmasti hauskoja keskusteluja, sillä veljeni on hupaisa ja luova ihminen. Miksei se vaimokaan tee mitään sille sotkulle - en ymmärrä. Hiljainen ihminen, tyytyy vähään.
Meillä on aina aika siistiä, vaikka lapset saavat leikkiä pitkin taloa, rakennetaan majoja, askarrellaan ja lapsetkin saavat tehdä ruokaa. Koko perhe kerää leluja ja siivoaa. Tavarat pannaan paikoilleen aika ajoin, osa heti leikin loputtua. Pölyt meillä saavat laskeutua, mutta imuroidaan usein ja tavaroilla on omat paikkansa. Yritämme luopua turhasta, mutta on meilläkin ihan mahdottomat määrät kaikkea, tosin aika hyvässä järjestyksessä. Onhan kaikessa kova työ, mutta meillä on viihtyisää. Onneksi n kyläpaikkoja, joissa on yhtä mukavaa. Vessassa meillä on vieraspyyhe, käsipyyhe ja kaikilla tarpeen mukaan omat kasvopyyhkeet ja pyllypyyhkeet eli olisko 9 koukkua. Vanhemmillani samoin.
Vanhempani avustavat heitä antamalla lahjaksi rahaa ja tavaraa, esim. vauvan tarvikkeita tai kahvinkeittimen rikki menneen tilalle. Minä ahdistun aika pahasti joka vierailun jälkeen, vaikka olen hyvin valoisa ihminen. Puhumme asiasta paljon mieheni ja vanhempieni kanssa, mutta mikään ei muutu. Kerran siivosimme äitini kanssa veljeni talon viimisen päälle, kun lapsia oli vasta yksi ja hoidimme häntä päivittäin koko viikon. Pian tosi nätiksi muuttunut talo oli taas kaaoksessa.
Taas puhuimme, että asia vain on näin ja surkuttelimme, miten huonon mallin lapset saavat. Ei ole meidän tehtävämme siivota heillä, vaikka äitini joskus vähän yrittääkin. Kyläillessä vanhempani saavat tehdä itse siellä ruuankin, ja mielellään tekevätkin, sillä silloin ainakin voi huolehtia hygieniasta samalla :) Veljeni on kai asosiaalinen tai mitä lie. Hänelle tärkeitä ovat vain omat asiat, joista juttua riittää. Kuulumisia ei kysele ja lapsiamme juurikaan muista, paitsi joskus. Hän hommaa koko ajan kyytejä muilta vaikka maailman ääriin, kyläilee kyselemättä, säilyttää tavaroitaan sukulaisten nurkissa haittona ym. Hän siis mielestäni käyttää muita hyväksi. Hän saattaa esim. tulla synttäreillemme nuhjuisissa arkivaatteissa ilman lahjaa tai sitten se on ostettu häthätää lähikaupasta. Ainakin kerran huomasin, että hänen antamansa lahja oli äitini hankkima, äitini siis pelasti tilanteen lapsemme saadessa nimen, kun veljeni oli kummina. Kummmiksi hänet pyysin vanhempieni pyynnöstä viimeiselle lapsellemme.
Usein häpeän häntä tuon epäsosiaalisuuden vuoksi. Vaikka hänen juttunsa usein leviävät ihan käsistä ja niitä on vaikea kuunnella, hän on myös hauska. Yllättäen myös joskus empaattinen, jos minulla on ollut suruja. Hän myös osaa lohduttaa ja ymmärtää ihmissuhde_sotkuja_ ;) Oma miehenikin pitää hänestä, mutta kauhistelee samoja asioita kuin minä.
Onko kenelläkään muulla tällaista sukulaista tai vaikkapa miestä?
Kommentit (52)
eli se että edes yksi suihku toimii ja ei ole täynnä roinaa.
Joten kyllä ap:n veljen perheessä elämänhallintaa on menetetty sen verran pahasti että minusta kuulostaa jonkinlaisten mielenterveysongelmien merkiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee korvista ulos ap:n omahyväisyysYlentää itsensä alentamalla veljensä. Oliko pointti veljestä kertominen vai oma erinomaisuus? On luovuutta ja älyä, käytännöntaitoa, lahjakkaat ja puuhakkaat lapset, viihtyisä koti plaa plaa. Hienoa, olen aidosti iloinen puolestasi. Mutta särähti korvaan ja pahasti, kuinka samassa asiayhteydessä arvostelet veljeäsi ja hänen perhettään. Ikäänkuin hänen ongelmansa tekisivät sinusta paremmin onnistuneen.
Tuli jo mieleen että onko tämä provo.
veljen ongelmista vai ap:n toimintatarmosta ja erinomaisuudesta?
apua jos henkilöt eivät ole millään lailla kiinnostuneet kotinsa siiteydestä. Ap:han kertoi kuinka koti oli siivottu puhtaaksi heidän puolestaan ja taas on samannäköinen.
En ymmärrä lainkaan näitä ihmisiä jotka hyökkäävät ap:n kimppuun tässä asiassa. Kyllä normisiisteys pitäisi jokaisen tajuta pitää.
Ehkä jaksan huomenna siivota. Mulla pari tuttua, joiden kodit ovat vastaavassa kunnossa. Sieltä tuntuani siivoan viikon hysteerisesti omaa kotia, että se ei vain alkaisi näyttää samalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä että itse haluaisin asua tai kyläillä sikalassa, mutta antaisihan se mahdollisuuden vertailla säädyllistä pyyhkeiden ja pyyhekoukkujen määrää.
Meillä on aina aika siistiä, vaikka lapset saavat leikkiä pitkin taloa, rakennetaan majoja, askarrellaan ja lapsetkin saavat tehdä ruokaa. Koko perhe kerää leluja ja siivoaa. Tavarat pannaan paikoilleen aika ajoin, osa heti leikin loputtua. Pölyt meillä saavat laskeutua, mutta imuroidaan usein ja tavaroilla on omat paikkansa. Yritämme luopua turhasta, mutta on meilläkin ihan mahdottomat määrät kaikkea, tosin aika hyvässä järjestyksessä. Onhan kaikessa kova työ, mutta meillä on viihtyisää. Onneksi n kyläpaikkoja, joissa on yhtä mukavaa. Vessassa meillä on vieraspyyhe, käsipyyhe ja kaikilla tarpeen mukaan omat kasvopyyhkeet ja pyllypyyhkeet eli olisko 9 koukkua. Vanhemmillani samoin.
Minkäkokoisissa kodeissa asutte jotka vertaatte huushollejanne? Meillä on vain 80 m2 ja minun veljeni perheellä 350 m2. Meillä ei ole edes vaatehuonetta, joten meiltä kyllä löytyy sotkua. Olisi minustakin hulppeeta asua isossa asunnossa, varmasti saisin tavarani järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain astetta pahemmalta. Mehän emme ole kovin pahoja siisteysintoilijoita, kun käymme kuitenkin näissä paikoissa kylässä :) Mäkin olen monissa asioissa hyvin avarakatseinen, mutta tämä siisteysasia vähän tökkii :P
#23 ja #24: Omahyväinen, ilman muuta! Piti kertoa, että meillä pyritään todellakin monessa hyvään, kun joku epäili muuta. Ja päinvastoin: tuntisin itse olevani paremmin onnistunut ihminen, jos ei tarvitsisi hävetä veljeäni ja hänen huusholliaan :( Tapasin äskettäin uuden ihmisen, joka tulee olemaan lähipiirissäni jatkossa pitkään, ja selvisi, että hän on veljeni tuttava. Ajattelin, mahtaako hän ajatella minun olevan samanmoinen eli minua nolottaa. Vaikka eihän niin tarvitse ajatella: minä olen minä.
Veljelläni ja minulla on hyvät välit, vaikkemme ole paljon tekemisissä. Meillä on mukavaa, kun hän käy kylässä. Ei meillä nukkekotia ole, ihan tavallinen koti monine remonttihuolineen - kyse oli sietämättömän sotkuisesta sukulaispaikasta, minkä jotkut ymmärsivätkin :D Ei veljeäni siis haitannut meidän siivoamisemme yhtään - hän on hyvin suvaitsevainen ja välinpitämätön. Aika pakko oli siivota, sillä asuimme talossa viikon. Ja luulimme tekevämme hyvän työn. Sittemmin olemme jo ymmärtäneet, että ei kannata laisinkaan.
Veljestä onnellinen, tottakai :D Paljon mukavia lapsuusmuistoja, opetti minut aikuisena uimaan, siitä suuri kiitos. Tarjosi minulle katon pään päälle, kun kokeilin omia siipiäni aivan nuuorena. Hyvää seuraa, leikkii lasteni kanssa kivoja. Mutta se koti.
Veljelläni ja minulla on hyvät välit, vaikkemme ole paljon tekemisissä. Meillä on mukavaa, kun hän käy kylässä. Ei veljeäni siis haitannut meidän siivoamisemme yhtään - hän on hyvin suvaitsevainen ja välinpitämätön. Aika pakko oli siivota, sillä asuimme talossa viikon. Ja luulimme tekevämme hyvän työn. Sittemmin olemme jo ymmärtäneet, että ei kannata laisinkaan.
Veljestä onnellinen, tottakai :D Paljon mukavia lapsuusmuistoja, opetti minut aikuisena uimaan, siitä suuri kiitos. Tarjosi minulle katon pään päälle, kun kokeilin omia siipiäni aivan nuuorena. Hyvää seuraa, leikkii lasteni kanssa kivoja. Mutta se koti.
Ööö. Hämmennyin hieman. Aloitusviestissä kuitenkin annoit ymmärtää, että veli olisi jotenkin sosiaalisesti kykenemätön ja jotain olisi tosissaan vialla. Oliko kyse siis vain siitä, että se on epäsovinnainen eikä hallitse sosiaalisia koodistoja? Plus toi huushollausvaje, joka ei ilmeisesti perhettä itseään haittaa. Eli vaan "hieman" eri arvostukset elämässä?
Ps. Hoi te pelokkaat, kasvoin itse paskan keskellä [kirjaimellisesti: sitä tuli oravista, rotista (en ole tosin tähän päivään mennessä varma, mutta epäilen vahvasti) ja veljen kilpparista :)] ja kävin iloisesti suihkussa rämän lautasantennin tms ylläreiden kanssa pentuna. Nyt omassa kodissani siisteystaso on ihan ok (tai en mä teidän mittapuilla tiedä, meillä on vain neljä pyyhekoukkua, joista osa tyhjiä ja osassa monta), olen täysin terve ja allergiaton - kuten myös veli ja molemmat siskoni - ja sairastin viimeksi 2007, kun sain flunssan puolimaratonilla. Ainoa vamma on se, että en osaa oikein olla kovin siisteissä kodeissa. Tiskit tiskaamatta rentouttaa heti. Enkä tykkää käyttää sukkia sisällä, kun on sellainen olo, että ne tulee tahmeiksi kumminkin, ja paljaat jalat on helpompi pestä...
Pointti oli, että relatkaa, jos siellä ei oikeasti ole muuta häikkää kuin törky, kyllä niistä mukuloista ihmisiä kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka elää kuvaamassasi läävässä? Mitä tekisit? Katsoisitko vierestä vai ottaisitko yhteyttä jonnekin?
SIIS: jos kyseessä olisi jonkun muun kuin rakkaan veljesi perhe, tekisitkö heistä lastensuojeluilmoituksen?
Mieti tätä.
EN tarkoita että tässä olisi ilmoituksen paikka, lastens. on AINA vähän arpapeliä, lopputulos voi olla katastrofi eikä apu, mutta jos vaimokin käy kuin hidastetussa filmissä, saattaa taustalla on pitkään jatkunut masennus.
Mulla tulee mieleen että perhe tarvitsisi / äiti tarvitsisi apua arkeensa, joka pv.
sillä itselläni oli vähän samanlainen tilanne. Olin aina se tyhmempi, rumempi, aina se, joka oli helppo leimata syntipukiksi perheessä. Sisareni osasi käyttää etuoikeusasemaansa hyväksi ja nautti siitä, että kaikki "loka heitettiin pikkusiskon päälle".
Kaipa siitä syntyi tietynlainen protestimieliala - kun kerran pidätte minua saamattomana, niin ollaan sitten.
Sisareni alkoi aina järjestellä esineitä ja salaa pyyhkiä tasoja meille tullessamme ja nautti jälleen kerran siitä, että heillä oli niin paljon paremmin asiat, lapset siistimmät, koti isompi ja siistimpi ja aina edustuskunnossa. Ja muisti aina varoittaa, etten nyt suinkaan kutsu ketään merkittävää ihmistä kylään, ettei HÄN joudu häpeämään silmiään päästä.
No, vuodet kuluivat ja lapsemme kasvoivat sotkuisessa mutta rakkaudentäyteisessä kodissamme.
Myös sisareni lapset, joilla oli edessään loistava tulevaisuus. Paitsi että he eivät koskaan tule pärjäämään elämässään itsenäisinä, sillä kumpikin sairastui psyyken sairauksiin. Siellä sisareni istuu siistissä kodissaan ihmettelemäss, mikä meni pieleen.
Ja minä omassa, nyttemmin ihan siedettävän kuntoisessa kolhiintuneessa ja rakkaassa kodissamme mieheni kanssa nauttimassa lastemme menestyksestä niin opinnoissa kuin työelämässä ja talomme on taas täynnä elämän ääniä - ensimmäinen lapsenlapsi kun "joutuu" taas pyörimään tässä villakoirien ja ei-sävy-sävyyn rakennetun kodin keskellä.
Tiedän siis tasan tarkkaan, kenen luona minä vierailisin mieluummin, joten istu sinä vain iloisena siisteine kuppeinesi suremassa veljesi menoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veljelleni kuin meille :D Meillä saa juomaa puhtaasta lasista ja joka paikassa ei ole hiuksia ja kissankarvoja, ei joudu väistelemään sotkuja lattialla ja varomaan tavararöykkiöden kaatumisia. Wc-istuin on kunnossa, suihkuun pääsee ja ruokaa uskaltaa syödä... Sekä veljeni että mieheni ja minä teemme töiksemme ja harrastukseksemme luovia juttuja - se on meille yhdistävä tekijä myös veljeni kanssa - ja lisäksi saamme kasvatettua lapsemme hyvin ja hoidettua asiamme. Sehän se on veljellänikin, että hän on erittäin monipuolinen ihminen, kuten minäkin. Minä siis sekä nipotan, että vedän stand-uppia. Veljeltäni puuttuu tuo nipotustaipumus täydellisesti :(
Meillä kasvatetaan tiukasti, mutta rennosti - onhan niitä niitäkin koteja, joissa ei lapset saa tuoda leluja olohuoneeseen tai rakentaa sinne majaa. Tai sitten kaikki pitää aina kerätä pois, mikä on suuri vääryys. Leikinhän pitää saada jatkua joskus myös seuraavana päivänä. Minusta tuntuu, että pieni lapsi ei saa veljelläni virikkeitä ja isommat saavat oppia tosi huonoa mallin.
Kiva, kun jollakulla oli samanlainen veli :)
Elämänhallinta, se juuri. Ja masennus, siitä en tiedä, mutta ainakin vaimo käy kuin hidastettu elokuva. Kovin hiljainen ja tehoton. Veljeni saattaa yhtäkkiä ihmeesti tempaista aikaiseksi jotain, mutta ei taatusti ole hiljainen. Tunnen muutaman masennusihmisen ja yhden vakavan burnoutin kokeneen, ja tiedän, millaista sellainen voi olla. Sanon aina, etten voisi itse mitenkään masentua, sillä löydän elämästä hyvin paljon riemuja! Toki joskus itkettää rankemman kautta, mutta pian innostun jostakin tai nauran taas! Toimintatarmoa löytyy. Käyn välillä tietysti mieheni hermoille, sillä olen kova työstämään ja kyllä tapahtuu, kun idea ja suunnitelma on valmis. Mutta kyllä se iloitseekin mun työn jäljistä ja ideoista, kuten minäkin hänen. Mutta osataan me relatakin! Mikäs rentoutuessa, kun takana on hyvin hoidettu päivä, tyytyväiset lapset ja itseäkin naurattaa mukavan miehen kainalossa :)
Terveyshaittoja joku mainitsi - niistä en tiedä, mutta luulisi olevan. Kyllä tuollaisessa kodissa voi asua mitä vaan ja vauvakin jo söi kissanruokaa. Sillä Siisti -jengi, hyvä idea muuten, mutta sotku palaa jo viikossa. Eli ei se auta, että tarjoutuisin avuksi. Mähän rakastan järjestämistä ja siivoamista ja olisi todella mukava siivota se koko talo upeaksi. Kivoja tavaroita on siellä seassa ja itse talo nätti.
Vanhemmille raskasta tuo poikansa meininki. Kohtelevat silti aika tasapuolisesti, vaikka antavat rahaa sinne veljelleni. Äiti sanoi kerran merkitsevänsä kaiken ylös ja niin tekeekin. Kismittää vain, ettei aikuinen mies ole ikinä oikein seisonut omilla jaloillaan (useimmiten työtön). Mulla tulee toisinaan mieleen, että jokin kirpputorille tai kierrätykseen ajattelemani tavara oli tarpeellinen heille, esim. pyykkikori tai sängynpääty. Sinne ei kuitenkaan kannata viedä mitään, sillä kori päätyisi jonkun rojuläjän alle ja pääty ei sopisi paikalleen :( Harmillista, että voisin siis auttaa, mutta ei kannata! Veljeni on tottunut jotenkin siihen, että sotkussa eletään ja joku ehkä tekee puolesta, kun aikansa odottaa :P
ystävälläni on tuollainen kaaoseläjä-sisko ja se on aika kauheaa. Asunnon kaikki pinnat on käytännössä pilalla, eli koko kämpän arvo on ihan mitätön kun remonttiin menisi valtavasti rahaa. Mihinkään ei voi koskea eikä siellä voi mitään tehdä, kaikki on pistettu paskaksi ihan kirjaimellisesti. EIhän noille valitettavasti mitään voi tehdä, jokainen asuu niinkuin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä oli seitsemän lasta, ja äiti ja isä varsin boheemeja. Isä kylläkin säntillisempi, mutta äiti taiteellinen. He kyllä kummatkin säästävät mitä kummallisimpia tavaroita yhäkin nurkissaan, niinkuin puolikkaita posliininukenpäitä tai vanhoja filmiprojektoreita. Ja äiti esimerkiksi tykkää kuivattaa hedelmiä, tai ehkä enemmän mädättää.. :D Se on hänen mielestään esteettistä.
No kyllä heillä nykyään kuitenkin pistetään astiat tiskiin ja pestään vaatteitakin kohtuudella. Mutta lapsena kaikki tavarat oliva röykkiöinä ja pyykit kasoina. Tavaroita oli hujan hajan. Joka perjantai vietiin kyllä matot pihalle ja pestiin lattiat, mutta ei se paljoa auttanut seitsemän lapsen myllerryksessä.
Mutta ihan tavallisen siisti oma kotini on. En ole kovin nipotarkka siivoamisesta, mutta imuroidaan vähintään viikoittain kahden kissan karvat kodista ja muutenkin ihan tavallisen siistiä meillä on. Vieraillessani vanhemmilla minua joskus vähän ällöttää esimerkiksi heidän vessansa tai tiskialtaansa, mutta se on heidän asiansa. Usein sitten pesen pytyn ja altaan, ja pesen myös kahvipannun jos keitän kahvia.
Ja kun silmä välttää, heitän äidin kuivatut mandariinit roskiin.. :D
Että eipä muuten ole allergioista tietoakaan kenelläkään meidän seitsemästä sisaruksesta. :)
Joka perjantai vietiin kyllä matot pihalle ja pestiin lattiat, mutta ei se paljoa auttanut seitsemän lapsen myllerryksessä.
ei ole koskaan mattojen pihalle vientiä nähneetkään eikä talouksissa ola mitään millä pestä lattiat. Tuo teidän touhu kuulostaa boheemilta mutta ei niin kauhealta... ;)
pyykit esimerkiksi rullattiin kerran viikossa yläkerrasta pesutupaan, portaissa kävi tömps tömps tömps kun jättikasa kieri. :D Ja kylillä kuulemma puhuttiin meidän kodin likaisuudesta.. mutta en sitten tiedä. Isosiskojen kaverit kuulemma kammosivat. Ei se todella mikään siisteyskoti ollut, mutta varsin lystikäs silti, semmoinen muumitalomainen. Ja pihallahan me suurin osa ajasta kuitenkin muksuna vietettiin.
Ja siinä lattioiden pesussa kun oli touhussa lapset, niin sen jälki nyt oli vähän mitä oli.
Mutta enpä vaihtaisi lapsuutta muuhun. Enkä niitä sottaisia vanhempiakaan, äitiä kuivahedelmineen.
Anoppini on tuollainen ns. romunkerääjä ja yksi ystäväni heittää kaikki roskat lattialle jos roskia ei ole käden ulottuvilla :O. Molempien vessat ovat kamalassa kunnossa, keittiöistä nyt puhumattakaan- ja minulle hygienia nimenomaan noissa paikoissa on tärkeämpää kuin tavararöykkiöt muissa huoneissa.
toisessa aiheessa käsketään naisenkin olla siivoamatta jos mies ei siivoa, ja täällä ollaan jo tekemässä lastensuojeluilmoituksia.
Eli siis jonkun on siivottava vaikka mies ei siivoaisi. Turha enää haukkua siivoavia naisia marttyyreiksi.
Ei muuta kuin apua kehiin. Ihan oikeesti, muutkin ovat ehdottaneet, Sillä Siisti -ohjelmaan ilmoita heidät. Olisi hyvä että he pääsisivät ihan yleisesti ulkopuolisen ihmisen eteen ja heille sanottaisiin täällä on sotkuista ja tässä ei ole terveellistä elää.
Jos veljesi ei ala jossain vaiheessa näyttämään lapsilleen mallia, heidän omissa kodeissaan on samanlaista.
Kerääjä mäkin olin, nyt vasta olen pääsemässä siitä. Välillä pimahtaa, mutta pieniä lipsahduksia välillä voikin tehdä.
Jos he ei pääse ohjelmaan, käy äitisi kanssa siivoamassa. Kyllä se joskus menee jakeluun, usko pois .