Lue keskustelun säännöt.
Epäsiisti kyläpaikka vie mielen matalaksi, vaikea ymmärtää
03.06.2009 |
Käymme veljeni luona harvoin ja matkan lisäksi syynä on hänen perheensä kodin kamala sotkuisuus ja välinpitämättömyys vähän kaikkea kohtaan. Näin on ollut aina, rippumatta vaimosta tai tyttöystävistä. Jo pienestä pitäen minun on ollut vaikea ymmärtää (= sulattaa) veljeäni joissakin asioissa, vaikka monissa olemme samankaltaisia ja viihdymme keskenämme hyvin. Olen käynyt muissakin sotkuisissa kodeissa ja jossain määrin ymmärrän lapsiperheitä, joissa lelut ovat mylläkkänä ja tiskipöytä ei koko ajan tiptop - onhan meilläkin monta lasta ja touhua ja työtä riittää.
Eteisessä veljelläni on toisinaan kenkiä ja kamaa röykiöittäin niin, että on vaikea päästä sisään. Kaikki vanha roina, rikki mennytkin, pitää säästää ja mitään ei voi kierrättää. Hän toiveajattelee, että korjaa tai näkee hienoutta ja mielenkiintoa tavaroissa, jotka ovat loppuunkuluneita - varsinainen unelmoija siis :) Vanhoja peitteitä ja mitä tahansa on kasoissa jo oven suulta. Pyykinkäsittely tapahtuu röykkiöissä, joita on siellä täällä esim. makkarin sängyllä ja lipastojen päällä. Missään ei mahdu kunnolla kulkemaan, kun huonekaluja ja tavaraa on liikaa. Keittiön tasot ovat täynnä vanhoja jämiä ja roinaa. Kaikki hyllyt pullollaan mitä tahansa. Kerran meillä oli pieni katastrofi, joten tarvittiin suihkua - sinne ei mahtunut ollenkaan, joten en tiedä, missä he peseytyvät ja miten. Vesiboileri, kuten monet muutkin koneet ja tavarat, oli rikki, joten vettä keitettiin kattilalla ja pesu tehtiin pihamaalla. Juhlat eivät ole juhlia, melkein saa itse kattaa pöydän :P
Talossa asuu monta isompaa lasta ja pieni vauva, kaikki normaalikuntoisia ihmisiä. Kukaan ei tee paljon mitään, mitä nyt vähän töitä ja koulua käydään. Päivät kuluvat minun nähdäkseni nukkuessa ja istuskellessa kaiken maailman kotkotuksista puhuen. Varmasti hauskoja keskusteluja, sillä veljeni on hupaisa ja luova ihminen. Miksei se vaimokaan tee mitään sille sotkulle - en ymmärrä. Hiljainen ihminen, tyytyy vähään.
Meillä on aina aika siistiä, vaikka lapset saavat leikkiä pitkin taloa, rakennetaan majoja, askarrellaan ja lapsetkin saavat tehdä ruokaa. Koko perhe kerää leluja ja siivoaa. Tavarat pannaan paikoilleen aika ajoin, osa heti leikin loputtua. Pölyt meillä saavat laskeutua, mutta imuroidaan usein ja tavaroilla on omat paikkansa. Yritämme luopua turhasta, mutta on meilläkin ihan mahdottomat määrät kaikkea, tosin aika hyvässä järjestyksessä. Onhan kaikessa kova työ, mutta meillä on viihtyisää. Onneksi n kyläpaikkoja, joissa on yhtä mukavaa. Vessassa meillä on vieraspyyhe, käsipyyhe ja kaikilla tarpeen mukaan omat kasvopyyhkeet ja pyllypyyhkeet eli olisko 9 koukkua. Vanhemmillani samoin.
Vanhempani avustavat heitä antamalla lahjaksi rahaa ja tavaraa, esim. vauvan tarvikkeita tai kahvinkeittimen rikki menneen tilalle. Minä ahdistun aika pahasti joka vierailun jälkeen, vaikka olen hyvin valoisa ihminen. Puhumme asiasta paljon mieheni ja vanhempieni kanssa, mutta mikään ei muutu. Kerran siivosimme äitini kanssa veljeni talon viimisen päälle, kun lapsia oli vasta yksi ja hoidimme häntä päivittäin koko viikon. Pian tosi nätiksi muuttunut talo oli taas kaaoksessa.
Taas puhuimme, että asia vain on näin ja surkuttelimme, miten huonon mallin lapset saavat. Ei ole meidän tehtävämme siivota heillä, vaikka äitini joskus vähän yrittääkin. Kyläillessä vanhempani saavat tehdä itse siellä ruuankin, ja mielellään tekevätkin, sillä silloin ainakin voi huolehtia hygieniasta samalla :) Veljeni on kai asosiaalinen tai mitä lie. Hänelle tärkeitä ovat vain omat asiat, joista juttua riittää. Kuulumisia ei kysele ja lapsiamme juurikaan muista, paitsi joskus. Hän hommaa koko ajan kyytejä muilta vaikka maailman ääriin, kyläilee kyselemättä, säilyttää tavaroitaan sukulaisten nurkissa haittona ym. Hän siis mielestäni käyttää muita hyväksi. Hän saattaa esim. tulla synttäreillemme nuhjuisissa arkivaatteissa ilman lahjaa tai sitten se on ostettu häthätää lähikaupasta. Ainakin kerran huomasin, että hänen antamansa lahja oli äitini hankkima, äitini siis pelasti tilanteen lapsemme saadessa nimen, kun veljeni oli kummina. Kummmiksi hänet pyysin vanhempieni pyynnöstä viimeiselle lapsellemme.
Usein häpeän häntä tuon epäsosiaalisuuden vuoksi. Vaikka hänen juttunsa usein leviävät ihan käsistä ja niitä on vaikea kuunnella, hän on myös hauska. Yllättäen myös joskus empaattinen, jos minulla on ollut suruja. Hän myös osaa lohduttaa ja ymmärtää ihmissuhde_sotkuja_ ;) Oma miehenikin pitää hänestä, mutta kauhistelee samoja asioita kuin minä.
Onko kenelläkään muulla tällaista sukulaista tai vaikkapa miestä?
Kommentit (52)
niin kuin joku tossa sanoi. Tai sitten vaan boheemeja. Mutta sotku on joka tapauksessa heidän asiansa, ei teidän.
Kuulostaa tutulta, meillä on vähän tollaista ja ollaan tosiaan ylirasittuneita ja mesentuneitakin. Mutta silti elämä sujuu jotenkuten jos ei yritäkään nipottaa siitä siivouksesta vaan käyttää aikansa johonkin hauskempaan. Silloin kyllä tsempataan ja siivotaan jos vieraita tulee, mutta siksi en meille kyläilijöitä toivo eikä niitä onneksi paljon olekaan. Tulee niin kamala stressi siitä siivouksesta ja tarjoilusta. Yllätysvieraat eivät ole tervetulleita ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin saavat perhetyöntekijän avuksi arkeen.
Ei ole sopivaa että lapset joutuu kahlaamaan paskassa.
Tulee hyvä fiilis kun voi ajatella, että MEILLÄ on siistimpää. Sit taas sellaisessa tiptop kunnossa olevassa kämpässä on masentavaa vierailla kun pitää koko ajan komentaa omia lapsia olemaan siivosti, keräillä leluja ja muutenkin juosta lasten perässä koko ajan. Ja lisäksi masentaa se, että kuinka jollain voi olla aikaa siivota koti niin moitteettomaan kuntoon.
minkälaisesta siivottomuuden asteesta ap kertoo. Pikku sotkuisuus ja kevyt boheemius on jotain aivan muuta kuin mitä ap kuvailee.
Minä valitettavasti voin kuvitella - sisareni huusholli on lähes yhtä paha kuin ap:n veljellä. Onneksi jotain ryhdinkeräystä on ollut viime aikoina havaittavissa.
Menee hirveästi aikaa siivoamiseen, kun on tällainen nipo. Olen oikeasti kateellinen veljellesi.
Mä olin tuollainen roinan keräilijä kun olin masentunut ja kun oli elämänhallinta hieman hukassa. Nykyään kun olen sinut itseni kanssa, heitän turhat roinat pois ja siivoilen tarpeen mukaan. Missään sikolätissä kenenkään ei tulisi elää! Usein tällaiset siivottomat ihmiset ovat myös hiukan masentuineita.
Olen aikoinaan sairastanut vuosikausia masennusta ja anoreksiaa ja silloin oli koti kyllä aina viimeisen päälle tip top. En sietänyt yhtään epäjärjestystä missään, nyt kun voin henkisesti paremmin, jatkuva siivoaminen ja järjestyksenpito ei ole enää niin tärkeää, kunhan jonkinlainen peruspuhtaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylentää itsensä alentamalla veljensä. Oliko pointti veljestä kertominen vai oma erinomaisuus? On luovuutta ja älyä, käytännöntaitoa, lahjakkaat ja puuhakkaat lapset, viihtyisä koti plaa plaa. Hienoa, olen aidosti iloinen puolestasi. Mutta särähti korvaan ja pahasti, kuinka samassa asiayhteydessä arvostelet veljeäsi ja hänen perhettään. Ikäänkuin hänen ongelmansa tekisivät sinusta paremmin onnistuneen.
Onkohan tämä se sama tyyppi, joka kertoi mökkireissusta veljen perheen kanssa..
joka on kuitenkin terve
nimim.veljeni halvaantui onnettomuudessa 17vuotiaana pahasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on kuitenkin terve nimim.veljeni halvaantui onnettomuudessa 17vuotiaana pahasti!
Ap: EI OLE NORMAALIA jos joku haluaa elää tuollaisessa sotkussa ja roinassa!!!
Mikä sä olet määräämään millainen veljesi koti kuuluu olla ja miten te kehtasitte äitisi kanssa puuttua toisen yksityismpään tilaan, kotiin, siivoamalla sen teidän mielen mukaiseksi ja kauniiksi?
Mitäs tykkäisit, jos veljesi perheineen seuraavalla visiitillä tempaisisivat teillä tavarat kaapista lattioille, että tuli kodikasta ja kliininen koti muuttuisi kauniiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin heti silmissäni isäni talon. Ei puhuta mistään pikkusotkusta, vaan kuvottavasta, tahmeasta töhnästä joka paikassa. PASKAA (enkä puhu kuvannollisesti) lattioilla, hiiret juoksee päivisinkin näkyvillä. Yhdessä huoneessa saatetaan pitää kananpoikia irrallaan... pesuhuoneessa ei pääse pyykin seassa kulkemaan, joten en todellakaan tiedä, miten se porukka peseytyy! Vessa on ihan oma juttunsa, lavuaari on halki, pöntö yltäpäältä ruskea (alunperin valkoinen), pyyhkeet on puhkikuluneita haisevia rättejä...
Siinä talossa on vaikea tietää, mihin uskaltaa koskea, ja kahvitarjoilujen syöminen on yhtä pelkokerrointa.
minkälaisesta siivottomuuden asteesta ap kertoo. Pikku sotkuisuus ja kevyt boheemius on jotain aivan muuta kuin mitä ap kuvailee.
Minä valitettavasti voin kuvitella - sisareni huusholli on lähes yhtä paha kuin ap:n veljellä. Onneksi jotain ryhdinkeräystä on ollut viime aikoina havaittavissa.
Jos sotkut ahdistaa niin älä tule käymään. Yksinkertaista.
Perhetyöntekijän funktio ei muuten ole siivota eikä tehdä hommia perheen puolesta.
Mä olin tuollainen roinan keräilijä kun olin masentunut ja kun oli elämänhallinta hieman hukassa. Nykyään kun olen sinut itseni kanssa, heitän turhat roinat pois ja siivoilen tarpeen mukaan. Missään sikolätissä kenenkään ei tulisi elää! Usein tällaiset siivottomat ihmiset ovat myös hiukan masentuineita.