Lue keskustelun säännöt.
Epäsiisti kyläpaikka vie mielen matalaksi, vaikea ymmärtää
03.06.2009 |
Käymme veljeni luona harvoin ja matkan lisäksi syynä on hänen perheensä kodin kamala sotkuisuus ja välinpitämättömyys vähän kaikkea kohtaan. Näin on ollut aina, rippumatta vaimosta tai tyttöystävistä. Jo pienestä pitäen minun on ollut vaikea ymmärtää (= sulattaa) veljeäni joissakin asioissa, vaikka monissa olemme samankaltaisia ja viihdymme keskenämme hyvin. Olen käynyt muissakin sotkuisissa kodeissa ja jossain määrin ymmärrän lapsiperheitä, joissa lelut ovat mylläkkänä ja tiskipöytä ei koko ajan tiptop - onhan meilläkin monta lasta ja touhua ja työtä riittää.
Eteisessä veljelläni on toisinaan kenkiä ja kamaa röykiöittäin niin, että on vaikea päästä sisään. Kaikki vanha roina, rikki mennytkin, pitää säästää ja mitään ei voi kierrättää. Hän toiveajattelee, että korjaa tai näkee hienoutta ja mielenkiintoa tavaroissa, jotka ovat loppuunkuluneita - varsinainen unelmoija siis :) Vanhoja peitteitä ja mitä tahansa on kasoissa jo oven suulta. Pyykinkäsittely tapahtuu röykkiöissä, joita on siellä täällä esim. makkarin sängyllä ja lipastojen päällä. Missään ei mahdu kunnolla kulkemaan, kun huonekaluja ja tavaraa on liikaa. Keittiön tasot ovat täynnä vanhoja jämiä ja roinaa. Kaikki hyllyt pullollaan mitä tahansa. Kerran meillä oli pieni katastrofi, joten tarvittiin suihkua - sinne ei mahtunut ollenkaan, joten en tiedä, missä he peseytyvät ja miten. Vesiboileri, kuten monet muutkin koneet ja tavarat, oli rikki, joten vettä keitettiin kattilalla ja pesu tehtiin pihamaalla. Juhlat eivät ole juhlia, melkein saa itse kattaa pöydän :P
Talossa asuu monta isompaa lasta ja pieni vauva, kaikki normaalikuntoisia ihmisiä. Kukaan ei tee paljon mitään, mitä nyt vähän töitä ja koulua käydään. Päivät kuluvat minun nähdäkseni nukkuessa ja istuskellessa kaiken maailman kotkotuksista puhuen. Varmasti hauskoja keskusteluja, sillä veljeni on hupaisa ja luova ihminen. Miksei se vaimokaan tee mitään sille sotkulle - en ymmärrä. Hiljainen ihminen, tyytyy vähään.
Meillä on aina aika siistiä, vaikka lapset saavat leikkiä pitkin taloa, rakennetaan majoja, askarrellaan ja lapsetkin saavat tehdä ruokaa. Koko perhe kerää leluja ja siivoaa. Tavarat pannaan paikoilleen aika ajoin, osa heti leikin loputtua. Pölyt meillä saavat laskeutua, mutta imuroidaan usein ja tavaroilla on omat paikkansa. Yritämme luopua turhasta, mutta on meilläkin ihan mahdottomat määrät kaikkea, tosin aika hyvässä järjestyksessä. Onhan kaikessa kova työ, mutta meillä on viihtyisää. Onneksi n kyläpaikkoja, joissa on yhtä mukavaa. Vessassa meillä on vieraspyyhe, käsipyyhe ja kaikilla tarpeen mukaan omat kasvopyyhkeet ja pyllypyyhkeet eli olisko 9 koukkua. Vanhemmillani samoin.
Vanhempani avustavat heitä antamalla lahjaksi rahaa ja tavaraa, esim. vauvan tarvikkeita tai kahvinkeittimen rikki menneen tilalle. Minä ahdistun aika pahasti joka vierailun jälkeen, vaikka olen hyvin valoisa ihminen. Puhumme asiasta paljon mieheni ja vanhempieni kanssa, mutta mikään ei muutu. Kerran siivosimme äitini kanssa veljeni talon viimisen päälle, kun lapsia oli vasta yksi ja hoidimme häntä päivittäin koko viikon. Pian tosi nätiksi muuttunut talo oli taas kaaoksessa.
Taas puhuimme, että asia vain on näin ja surkuttelimme, miten huonon mallin lapset saavat. Ei ole meidän tehtävämme siivota heillä, vaikka äitini joskus vähän yrittääkin. Kyläillessä vanhempani saavat tehdä itse siellä ruuankin, ja mielellään tekevätkin, sillä silloin ainakin voi huolehtia hygieniasta samalla :) Veljeni on kai asosiaalinen tai mitä lie. Hänelle tärkeitä ovat vain omat asiat, joista juttua riittää. Kuulumisia ei kysele ja lapsiamme juurikaan muista, paitsi joskus. Hän hommaa koko ajan kyytejä muilta vaikka maailman ääriin, kyläilee kyselemättä, säilyttää tavaroitaan sukulaisten nurkissa haittona ym. Hän siis mielestäni käyttää muita hyväksi. Hän saattaa esim. tulla synttäreillemme nuhjuisissa arkivaatteissa ilman lahjaa tai sitten se on ostettu häthätää lähikaupasta. Ainakin kerran huomasin, että hänen antamansa lahja oli äitini hankkima, äitini siis pelasti tilanteen lapsemme saadessa nimen, kun veljeni oli kummina. Kummmiksi hänet pyysin vanhempieni pyynnöstä viimeiselle lapsellemme.
Usein häpeän häntä tuon epäsosiaalisuuden vuoksi. Vaikka hänen juttunsa usein leviävät ihan käsistä ja niitä on vaikea kuunnella, hän on myös hauska. Yllättäen myös joskus empaattinen, jos minulla on ollut suruja. Hän myös osaa lohduttaa ja ymmärtää ihmissuhde_sotkuja_ ;) Oma miehenikin pitää hänestä, mutta kauhistelee samoja asioita kuin minä.
Onko kenelläkään muulla tällaista sukulaista tai vaikkapa miestä?
Kommentit (52)
hohhoijaa. Kuulostatte ihan puoli aivoisilta näine juttuinenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin toisen sotku. Tämä näin lähtökohtaisesti. Uskoisin, että jos joku sellainen, joka ei pidä ap:sta, joutuu syömään ap:n lautasilta ja kokkaamaan tämän uunisa on sitä mieltä, että uuninritilä on sottainen ja eiköhän meistä kukin pese apartamentos-hotellissa koko lautaspatteriston ja aterimet, ennen kuin alamme syödä niistä; vaikka ne olisikin hotellin henkilökunnan juuri pestyt.
Me emme ole kaikki samalla tavalla siistejä, ja on helppo nähdä malka toisen silmässä. Varsinkin, jos on kyse sisar-veli -suhteesta. Tai oikeastaan ihan missä tahansa konstellaatiossa tuollainen toisen erilaiset arvot saattavat häiritä.
Ovatko veljesi lapset erityisen usein sairaita? Onko heillä paiseita, tulehduksia tai muuta sellaista? Vai onko kyse vain kosmeettisesta haitasta?
Kenties osa sukunne on itäistä heimoa ja osa vaikkapa romaneja? Idempänä on tapana olla suurpiirteisempi, mitä tulee siisteyteen ja taas Suomen romanit ovat hyvinkin tarkkoja hygieniasäännöksineen. Ehkä veljesi on saanut sukunne itä-geenit ja sinä mustalaisgeenit? Ken tietää.
Mutta jos et pidä veljesi sotkuista ja lapsesi kärsivät siitä - saavat esim täitä ja kirppuja itseensä tai sairastuvat, niin suojele ihmeessä lapsiasi ja pysyttele kaukana veljesi perheestä.
Jos veljesi perheineen on sinulle tärkeät ja kyse on pelkästä kasvatuksellisesta puolesta eli et halua lastesi saavan huonoa mallia, pyydä veljesi katraineen silloin mieluummin teille, niin ongelmasi on sillä ratkaistu.
Toinen asia on tietenkin, että ehkä lastesi on hyvä saada nähdä, että maailmassa on toisenlaisiakin arvoja, eli ihmiset voivat olla ihania, vaikkeivat nyt olekaan siisteysintoilijoita.
Ja lopuksi mietin vielä, että saattaa olla hyvinkin totta tuo vanha viisaus, että liian siistissä kodissa yleensä lakaistaan paljon suuremmat ongelmat maton alle - lienet kuullut tämän viisauden elämäsi varrella.
tuli mieleen kuvataiteilija, joka tekee noin maalatakseen niitä. Mutta että ihan kauneuden takia, jännää. Veljenikin näkee kauneutta siis kummallisissa paikoissa ja kaikkea kummallista tavallisissa esineissä. Muiden mielestä täysi romu on hirmuisen hieno, etenkin, jos se tuo muistuman lapsuudesta. Mutta ah iloista välinpitämättömyyttä, ah.
Vielä tuosta perhetyöntekijäajatuksesta. Ei siinä ole mitään järkeä, sillä perheessä on siis monta isoa lasta ja erinomaisessa kunnossa olevat vanhemmat, jotka kaikki kykenisivät vaikka mihin. Perhetyöntekijä tulisi tekemään hommat ja kuusi toimintakykyistä ihmistä istuskelisi sohvilla päivittelemässä maailman menoa tai nukkuisi... Pari pientä lasta leikkisi lattialla. Huoh. Meillä pieni ala-astelainen laittaa pyykkejä, tiskejä ja ruokaa ja ehtii vielä leikkimään kavereidenkin kanssa. Ja aivan pienetkin lappavat lelunsa koreihin, purkavat ostoksia ja kuljettavat tavaroita eri paikkoihin. Ja tuppaavat huomauttamaan, jos potta on tosi likainen yleisessä vessassa :P Pitää kuitenkin toisinaan viitata asialle kinttaalla ja toivoa, ettei lapsista kasva jomman kumman ääripään ihmisiä: ylihygieenisiä tai supersotkuisia. Toisinaan tuntuu liialliselta meilläkin tuo jatkuva peseminen, mutta kyllä meillä räkänokat ja kaakaoviikset pestään ja huomautellaan, jos sormi menee nenään tai kaupassa nuohotaan kaikki paikat.
Meidän lapsuudenkodissa siivottiin tosi hyvin, mutta tavaraa oli aika paljon. Ja edelleen paljon kaikkea tosi tarpeetonta löytyy ja liian suuria määriä tungokseksi asti. Ainakin tuo tavaranhamstraus on periytynyt meille molemmille, mutta minä saan pysymään romppeet suht koht järjellisissä paikoissa. Luova kaaos on kyllä toisinaan pakollinen, mutta pian taas siistitään pöytä. Tuo pyykkien vyörytys alas portaita oli kyllä hupaisa juttu :) Joissakin isoissa perheissä pyykit todellakin ovat röykkiöissä tyyliin puhtaat ja likaiset ja niitä pesee pari-kolme konetta. Ymmärrettävästi niitä ei kanneta omiin vaatekaappeihinkaan :) Naurattaakin se, että jotkut yhden tai kahden lapsen vanhemmat silittävät kaiken pyykkinsä, huhhuh! Meillä lähinnä vain juhlavaatteet, verhot ja liinat.
ap
Ärsyttää käydä esim. äidillä kylässä kun sillä on niin käsittämättömän epäsiisti wc! Lavuaari ja pönttö ovat likaiset, ja hyllyt ja lattiat täynnä roinaa.
Käsienpesu on arveluttavaa puuhaa kun ensin joutuisi koskemaan siihen likaiseen hanaan, törkyiseen saippuanpalaan, ja sitten kuivaamaan kätensä johonkin niistä naulassa roikkuvista pyyhkeistä joita hän ja miehensä ovat tod. näk. käyttäneet suihkusta tultuaan... Eli varsinaisia käsipyyhkeitä ei ole.
Muutenkin asunto on sekainen, ja täynnä vanhaa roinaa.
Siskolla taas on ongelmakohtana keittiö. En voi käsittää ettei syömisen jälkeen korjata astioita pois pöydästä! Kun menen päivällä kylään on aamiaisastiat edelleen pöydässä. Puoliksi syötyjä puuro- ja murolautasia, jugurttikipossa "pohjat" ja lusikka jäljellä. Kahvi- tee ja mehulaseja, leivänjämiä ym...
Ja oma koti tuntuu silloin niin siistiltä! Ilmeisesti kaikki eivät vain välitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylentää itsensä alentamalla veljensä. Oliko pointti veljestä kertominen vai oma erinomaisuus? On luovuutta ja älyä, käytännöntaitoa, lahjakkaat ja puuhakkaat lapset, viihtyisä koti plaa plaa. Hienoa, olen aidosti iloinen puolestasi. Mutta särähti korvaan ja pahasti, kuinka samassa asiayhteydessä arvostelet veljeäsi ja hänen perhettään. Ikäänkuin hänen ongelmansa tekisivät sinusta paremmin onnistuneen.
Välttele yhteydenpitoa, jos erilainen huushollinpito niin kovasti rassaa. Tai ainahan voit kutsua veljesi teille, sievään nukkekotiisi ja esitellä omaa toimintatarmoasi heille ;-D... Sehän on mahtavaa, jos veljeesi verraten voit aina kokea onnistumisen iloa ja elämänhallinnan riemua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista sotkua. Oikeasti, jossain mättää ja pahasti, jos ovesta ei meinaa päästä sisälle eikä suihkuun mahdu. Tulee mieleen jonkinlaiset mielenterveysongelmat, masennus tai ehkä jopa joku muu...
Lapsiluku ei ole selitys sotkuisuudelle. On paljon koteja, jotka ovat siistejä isosta lapsimäärästä huolimatta, ja joissa vähänkin isommat lapset tekevät jo oman osansa kotitöistä.
Enkä nyt tarkoita mitään ääri-siistiä, vaan sellaista normaalia perussiistetyttä ja jonkinlaista järjestystä.
sosiaalisesti kykenemätön ja ei hallitse sosiaalisia koodistoja. Tai ei halua hallita, ei välitä, ei arvosta, mitä lie. Veljeni siis esimerkiksi saattaa ottaa vaikka pullaa ja vieraat ihmettelevät, eikö heille tarjota myös, tai venytellä kaupan kassalla, kun nyt sattui tarvitsemaan venyttelyä ja oli luppoaikaa :) Tai hän saattaa kertoa loputtoman pitkästi omista asioistaan, niin, ettei kuulija jaksa enää lainkaan kuunnella sivulauseiden sivulauseita, lopuksi hän ei kysy ollenkaan toisen kuulumisia. Minullakin on ollut aikuisena kova opetteleminen monissa sosiaalisissa asioissa, sillä perheemme vietti aikamoista erakkoelämää lapsuudessamme.
Nimenomaan eri arvostukset elämässä. Esimerkiksi lukeminen on hänelle hyvin tärkeää - ei siinä aina tule käytyä niin justiinsa suihkussa, kun on hyvä kirja kesken :) Mäkin luen, mutten niin paljon.
Hassua, kun monet heti kärjistävät, että meillä on ylisiistiä, vaikka niin ei ole. Moni toki ymmärsikin tuon kuvailemani kaaoksen laadun ja kuvaili itsekin samanmoisia. Tiedän talouksia, joissa lapset eivät edes saa mennä edustussohvalle tai tuoda leluja olohuoneeseen. Meillä tiskit kertyvät, pölyjä ei ole pyyhitty kunnolla moneen viikkoon (ennätys syntymässä, mikä on tervettä :), ikkunat on pesemättä, eteiset peilit on pyyhitty viimeksi jouluksi, joten 70 sentissä on sormenjälkiboordi, hanat eivät kiillä, tuossa kattolampussa on yhä kolme viimekesäistä kärpästä ja keittiön kangastuoleissa on paljon tahroja. Ennen meillä oli siistimpää, mutta nyt on enemmän pieniä lapsia ja monenmoista kivaa puuhaa. Jos alkaa oikein siivota, sitä voi kyllä tehdä koko ajan, mutta oleellisempaa on elää ja nauttia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan :) Tunnen muutaman tällaisen muunkin perheen, mielenkiintoisia ihmisiä hekin. Hoitavat lapsensa miten tykkäävät, mutta mitään laiminlyöntiä tai kaltoinkohtelua en ole nähnyt. Yhdessä tutussa perheessä on aina ihan mahtava meininki ja lapsilla taatusti seikkailurikas ja antoisa lapsuus. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan: hiukan hullun siivoamiselle kinttaalla viittavan äidin lapsista voi tulla luovia suuruuksia ja siisteyshullun isän lapsesta taitava kirurgi.
Tuo avuntarve - eivät itse kaipaa ja oikeasti tarvitse: talohan on täynnä nuoria, jotka voisivat hoitaa kaiken. Epäilemättä muuten onnellisia nuoria, mitä olen jututtanut.
Romanit sentään pesevät alusvaatteet erikseen ja heillä on puhdasta ja vesipuhdasta - meillä alkkarit saavat pyöriä miten mielivät. Ja romanit heittävät kahvelinsa roskiin, jos se on pudonnut lattialle - me voimme ostaa kirpputorilta ties missää maanneen vanhan Hackmanin... Ruokakassit makaavat eteisessä tovin ennen keittiöön vientiä ja lakanatkin ovat sängyssä miten päin sattuu eli jalkopäätä ei ole merkattu. Sitä minä en tiedä, miten romaninaiset pitävät hameensa puhtaina - kangastahan on valtavasti ja vieläpä vaikeasti pestävän näköistä. Minä ainakin riisuisin sen heti pois kotiuduttani ja vaihtaisin päälleni jotain puhdasta.
En pidä sotkuista eli tulee moneksi päiväksi harmillinen olo kylässä käytyä. Usein kutsun kylään, mutta eivät helpostikaan pääse, kun ei autoa. Mukava olisi nähdä useammin juuri meillä :) Lapsiamme opetammekin avarakatseisiksi eli vaikka toitotamme näkemyksiämme, kerromme muustakin. Vanhin lapsemme hämmästeleekin usein vapaamielisyyttämme monien asioiden suhteen, kun kyse ei ole siisteydestä :D Onneksi meillä ei ole liian siistiä ja toistaiseksi mitään suuria ongelmiakaan. Täytyy vain yrittää tasapainoilla niin, että lapset kasvavat suht normaaleiksi. Mitään hajuttomia ja mauttomia en heistä halua, joten monenlainen epänormaalius on meillä sallittua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoudu avuksi. Ja ellet siedä muiden koteja, on varmaan parempi pysyä oman kodin suojissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veljesi kuulostaa mielenkiintoiselta tapaukselta, ja kirjoituksesi perusteella mulle tuli olo, että itse menisin mieluummin kylään veljesi perheeseen kuin sinun kotiisi. Ja tämä ei ole mitään negatiivista sinua kohtaan, kuulostat vain hyvin sovinnaiselta ja säntilliseltä ihmiseltä kun taas veljesi on omien sanojesikin mukaan hauska ja luova ihminen.
En silti haluaisi asua veljesi kanssa :)
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jookos :)
Tuo, ettei muista silloin kun muiden mielestä pitäisi muistaa ei mielestäni ole mikään paha asia kun kuitenkin on empaattinen ja lohduttaa silloin kun oikeasti tarvitaan.
Selvältä tapaukselta kuulostaa. Tarvitsevat apua, ei tod ole normaalia säilyttää noin paljon roinaa asunnossa! Ilmankos että ahdistut!
Ei kyllä auta että käytte siellä siivoamassa jos ei veljesi itse tajua mitään. HÄNEN pitää se tajuta ettei lasten tartte asua tuollaisessa roinassa!
Määrittelykysymys ja siksi vaikea. Ääripään rättiraivon ja raskaansarjan sottapytyn väliin mahtuu monenlaista versiota.
Niin kauan kun veljesi kämpän sotku ei aiheuta lapsille terveyshaittoja, niin kannattaisi antaa olla enkä puuttuisi. Talo elää tavallaan ja vieras tulee ajallaan.
Usein häpeän häntä tuon epäsosiaalisuuden vuoksi. Vaikka hänen juttunsa usein leviävät ihan käsistä ja niitä on vaikea kuunnella, hän on myös hauska. Yllättäen myös joskus empaattinen, jos minulla on ollut suruja. Hän myös osaa lohduttaa ja ymmärtää ihmissuhde_sotkuja_ ;) Oma miehenikin pitää hänestä, mutta kauhistelee samoja asioita kuin minä.
että asuntoon ei meinaa päästä? Tai että suihkuhuone on täynnä roinaa?
Menee hirveästi aikaa siivoamiseen, kun on tällainen nipo. Olen oikeasti kateellinen veljellesi.
Lasten lelut on hujan hajan ja puhtaat pyykit odottavat viikausta, likaiset olen vetänyt lattialle kasaksi pyykkikopasta kun pyöritän koko ajan pyykkiä ja lajittelen ne valmiiksi kasoiksi.
Mutta väitän että meillä on kuitenkin paljon puhtaampaa kuin monella täydellisellä av-mammalla joilla on paikat aina tiptop.
Meillä siivotaan aina puhtailla välinellä, luutut pestään käytön jälkeen koneessa, joka huoneeseen otetan puhdas luutu. Puhd.aineet on tarkoituksen mukaiset. Pinttynyttä likaa ei ole. Käsipyyhkeet vaihdetaan päivittäin. Ovenkahvat ja valokatkaisijat pyyhin päivittäin. Ilmanvaihtokone putsataan säännöllisesti samoin keskuspölynimuri, astianpesukone puhdistetaan kerran kuukaudessa pesuaineella jne.
Kaikista vaarallisinta likaa on se näkymätön. Minulle on kauhistus se lähes joka kodissa vessassa roikkuva pönttöluutu, jota käytetään kunnes on rikki, ei pestä välillä. Tai he hirveän näköinen tiskiharja josta ei edes harjasten pohjaväriä näe