Lue keskustelun säännöt.
Curling-vanhempi 4-vuotta, miten korjaan vahingot?
16.04.2008 |
Poikamme on nyt 5-vuotias ja vuosi sitten alkoivat ongelmat hänen kanssaan kun pikkusisko syntyi, kauheaa kiukkuamista, vastaan väittämistä, lyömistä ja yleistä tottelemattomuutta. Tajusin ihan vasta kun mietin että miksi näitä ongelmia ei ollut ennen pikkusisaruksen syntymää että olen välttänyt konflikteja poikani kanssa sen 4-vuotta, olen ollut niin hyvä ennakoimaan häntä että olen pystynyt suuremmat ristiriidat välttämään ja nyt kun aikaa ei ole enää " huomata" merkkejä niin soppa on valmis, törmäyksiä tulee joka päivä ja arki on kaaosta.
Olisi pitänyt olla sen 4-vuottakin vaan jämäkämpi ja antaa niitä törmäyksiä tulla että olisi oppinut niitä käsittelemään, mutta nyt poika välillä ihan " hajoaa" kun kaikki ei mee mielen mukaan. Ei häntä ole siis lellitty, säännöt on olleet hänellä ja kuri mutta luulen että olen liikaa kuunnellut hänen mielipiteitään ja asioita on tehty niin ettei raivareita lapselle tulisi, siis luovittu tilanteista, ei tarvitse sanoa että pikkusisko kasvatetaan erilailla, mutta miten korjata vahingot nyt?
Kommentit (8)
Mihin kaikkeen lapsella on ollut sananvaltaa? Sitten voisin kommentoida vähän.
Vierailija:
...olen välttänyt konflikteja poikani kanssa sen 4-vuotta, olen ollut niin hyvä ennakoimaan häntä että olen pystynyt suuremmat ristiriidat välttämään......Ei häntä ole siis lellitty, säännöt on olleet hänellä ja kuri mutta luulen että olen liikaa kuunnellut hänen mielipiteitään ja asioita on tehty niin ettei raivareita lapselle tulisi, siis luovittu tilanteista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ymmärtää. Ainokaiselle se on kriisin paikka, eikä tarkoita automaattisesti välttämättä sitä, että sinä olisit ollut huono vanhempi.
Kun raivokohtaus yllättää? Ja mitä sitten teet nykyisin?
Meillä on melkoisia curling-lapsia kaksi kappaletta. Mut ei kuitenkaan ihan täysillä curling.
Taaperoikäisillehän itse asiassa suositellaan juuri tuota tilanteiden ennakoimista, huomion siirtämistä muualle jne. Mutta sen jälkeen pitäisi tosiaan hieman kasvattaa lapsen sietokykyä vastoinkäymisiin.
.
Sinulla on nyt pari vuotta aikaa ennen kuin koulu alkaa. Nykyajan koulumaailma on ihan kaaottinen ja aika rankka paikka monelle lapselle.
Minun neuvoni on, että sovitte yhdessä lapsen kanssa tärkeimmät säännöt(=sinä kerrot säännöt ja keskustelette lapsen kanssa, miksi niitä on tärkeää noudattaa) ja niistä pidät kiinni vaikka tulisi millainen härdelli. Pienimmissä asioissa voi lapselle antaa hieman päätösvaltaakin.
Tsemppiä!
t. kasvatusalan ammattilainen
pettymyksen sietokyky on aika olematon, jos emme tee kuten hän haluaa, hän saattaa yrittää tehdä niin kuitenkin, esim. jos kaupasta tulemme kotiin ja on jo ruoka-aika ja pitäisi mennä kotiin syömään ja poika haluaisikin poiketa puiston kautta niin kieltäytyessäni poika saattaa lähteä kävelemään eri suuntaan kuitenkin, ennen sisaruksen syntymää olisimme luultavasti sinne puistoon menneet, tällaisissa tilanteissa usein tein kuten poika halusi, kun ei tarvinnut ajatella kuin tätä yhtä lasta.
Mustasukkaisuus myös varmasti vaikuttaa, mutta eniten ehkä se että äiti ei pojan mielestä ole enää yhtä " kiva" kuin ennen. Ennen sisaruksen syntymää poika oli perhepäivähoitajalla joka jo silloin sanoi että pojalla on erittäin vahva oma tahto, varsinainen jästipää siis, kaverit kyllä tykkäs hänestä ja hän on sosiaalisesti taitava ja halutessaan oikea kullanmuru, mutta tätä omaa tahtoa olen mielestäni ruokkinut aiemmin liikaa. Aavistan ongelmia kouluun mennessä, minulla on siis auktoriteettiongelmia, olinkohan aiemmin sitten liikaa " kaveri" pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörällä ajoa ym. mitä ei osaa vielä kunnolla, siinä ne pettymykset tulevat sen uuden asian kautta eivätkä äidin kieltojen kautta. Eikä valehdella sitten että osaa hyvin jos ei kerran osaa. Meillä toiminut hyvin ja lapsi huomaa, että osa asioiden sujumisesta johtuu itsestä eikä vanhemmista.
eikä sanoa ensin ei, ei mennä puistoon ja sittenkun lapsi haluaa puistoon, lähteäki menemään sinne.
Se voisi helpottaa arkea että kerrot etukäteen lapselle mitä seuraavaksi suunnitelmissa, mitä tapahtuu pian. Esim. olette puistossa leikkimässä ja päätät että kohta lähdetään kotiin, sano se lapselle etukäteen. Sano vaikka voit leikkiä vielä vähän aikaa ja sitten lähdetään kotiin. Ja pidät kiinni siitä että tasan lähdette kotiin muutaman minuutin jälkeen eikä vasta puolen tunnin kuluttua. Lapselle helpompi ennakoida elämää, eikä tule yllätyksenä.
Ei se rajojen asettaminen ole samaa kuin tastella ja kärjistää joka asiaa. En tietenkään ihan tiedä millai olet toiminut, mutta ei sitä joka asiaa tarvi lasten kanssa taistella. Ei se ole tarkoitus.