Meillä asuu työnarkomaani - vai onko hän vain yritteliäs?

Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan (siis rauhallisesti ja rakentavasti, ei kiukuttelemalla ja nalkuttamalla)?



Minun mieheni tekee paljon töitä, tuntimääräisesti enemmän kuin sinun miehesi. Tiesin tämän tavan ennen naimisiinmenoa, joten miksi se olisi mihinkään muuttunut. Olemme keskustelleet aiheesta, ja olen hyväksynyt asian. Myös mieheni on toki joustanut perheen vuoksi. Hän ei työskentele enää (kuten ennen lapsia) aamusta iltayöhön. Nykyisin hän työskentelee noin klo 8-17 ja 20-23 (tai tarvittaessa pidempään). Viikonloppuisin hän pääsääntöisesti ei työskentele, joskus tekee muutaman tunnin sunnuntai-iltana. Eli hän on lasten kanssa iltaisin, hän nukuttaa lapset ja viikonloppuisin vietetään koko perhe yhteistä aikaa.



Minusta tämä toimii hyvin. Nyt kaikilla on tasapaino, mies irrottautuu töistä päivittäin leikkimällä lasten kanssa sekä viikonloppuisin ihan kunnolla.

No kuule kun hän ei kertonut tätä asiaa siinä monivalintalomakkeessa, jonka kaikki täyttävät ennen naimisiin menoa? Täytittehän tekin? ;)



Kyllä minä ymmärrän, että nyt eletään ruuhkavuosia. Olen jo kahdeksan vuotta hänen kanssaan elänyt, ja tilanne on vasta viime vuosina mennyt tällaiseksi. Mies on hyvin menestynyt, joten en tietenkään tästä asiasta hänelle nalkuta (hittoako olet noin menestynyt, olisit vähän enemmän meijän kaa-tyyliin?) Olen yrittänyt keskustella rauhallisesti, mutta kun ei itse ymmärrä, että mikään ylipäänsä olisi pielessä.



No, ei tässä mitään. Kunhan purin sydäntäni teille, kun alkoi tuntua siltä, että olen yh ja yksin.



Paljosta työnteosta seuraa myös stressiä, stressistä seuraa äkäisyyttä, äkäisyydestä tiuskimista, tiuskimisesta riitoja jne. Menestys ei tuo aina mukavaa elämää tullessaan.