Rehellisesti: Vaikuttaako mielestäsi synnytystapa jotenkin äitiyteen?

ihanhan tuo on äidin tyttö vaikka leikattiin ulos :))

t. molemmat kokenut.

Siinä vastaukseni. :)

mistäs ne kaikki sektiota haukkuvat ämmät tulevat..?

T. " hieman" katkeroitunut sektiolla synnyttänyt.

Mielestäni on iha yks hailee, miten sen lapsen saattaa maailmaan. Kun lapsi on syntynyt on homma hoidettu. Siitä alkaa äitiys.

Yksi sektio, kaksi alateitse. Kaikki kolme ihan yhtä rakkaita :)

vaan surisin kuollutta lastani.

Hätäsektiosta onnellisesti selvinneet : )

lapsella samaa geeniperimää vai onko lapsi saanut alkunsa vieraista soluista hedelmöityshoidoilla tai onko adoptoitu.

tutkitusti vaikutusta lapseen tietyillä osa-alueilla joita en ala tässä määrittelemään.







-Naistentautien lääkäri-

viikonlopun punnerruksen jälkeen ja repeämisen jälkeen tunsin suoranaista vihaa myös lasta kohtaan aluksi, kun tämä oli sillä lailla repeyttänyt minut ja aiheuttanut kipua. Toisaalta lapsesta tuli rakas, kun tuli kestettyä niin paljon synnytyksessä (ja raskaudessa) niin pakkohan stiä oli ottaa irti kaikki. Ja lapsihan oli suloinen.



Toinen tuli sektiolla ja vaikka kipuja oli niin kestin ne paremmin.

Lapsi oli heti myös ihana ja rakas ilman tuota alun vihaa.

Jos haluaa oikein suuren perheen, niin silloin on harmi jos joutuu synnyttämään lapset sektiolla. Jos kaikki lapset syntyvät sektiolla, niin 5-6 lasta on ihan maksimi minkä voi saada turvallisesti. Usein vain 3-4... Eli tähän asiaan äitiydessä se vaikuttaa, mutta ei mihinkään muuhun.

mutta sen kuvan tosiaan saa usein. Parempi jos ilman kivunlievityksiä synnyttää, sektio ei mitään

23 tuntia lasta maailmaan pukannut kivunlievitysten avulla (23 tuntia laskettu vesien menosta, supistuksista 16 tuntia)

Vierailija:

niin siihen saa läheisemmän suhteen, ja sitä kautta taas äitiys on lämpöisempää.

En halua loukata sektio-synnyttäjiä, mutta uskon että moni heistäkin tuntee varmasti jääneensä jostain paitsi, kun eivät ole saaneet kokea lapsen syntymää alakautta. Se on niin uskomaton fiilis, että ei sitä osaa edes sanoin kuvailla.

Äitiys on koko iän aikainen jatkumo, jossa kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Synnytys lyhytaikainen tapahtuma, yhtään sitä alakautta synnytystä väheksymättä. Äidiksi kasvetaan, ei synnytä synnyttämällä.

Miksi tästä asiasta jaksetaan vääntää ja vääntää.



36:lle ja hyvälle kommentille jatkoa. Eihän se ole mies eikä mikään jos ei synnytyksessä ole mukana...

En ehkä ihan suoriltaan sanoisi että vaikuttaa äitiyteen, mutta kyllä sillä suuri merkitys on. Mihin se sitten tarkalleen ottaen vaikuttaa, sitä on vaikea eritellä. Alun vuorovaikutussuhteen syntymisessä sillä kyllä on minusta valtava merkitys.

että alun vuorovaikutussuhteen merkitys vs. synnytys on sekin aika yksilöllistä. Itse olen sektiolla lapseni saanut, molempiin äärimmäisen läheiset välit, imettänyt olen pitkään ja saanut kiitosta läheisestä vuorovaikutussuhteesta lapsiini. Lapset ovat hyvin kehittyneitä ja oppineet aikaisin puhumaan, heidän kanssaan paljon vietetty aikaa. Alusta saakka sektioista huolimatta olen heidät hoitanut seuraavasta päivästä alkaen.



Tietysti voisin kokea joutuneeni jostain paitsi ja uskon, että on mieletöntä synnyttää lapsi alateitse ja toki sitä arvostan, mutta itselläni on kaksi ihanaa tervettä lasta ja hyvät välit heidän kanssaan, se on tärkeintä. En tiedä sitten kuinka olisi ollut, jos takana olisi vaikea alatiesynnytys?

itselläni esikoinen syntyi alateitse, helposti ja kivuttomasti.

Kaksi seuraavaa syntyivät suunnitelluilla sektioilla.

Yhtälailla tunsin rakkautta lapsiani kohtaan, eikä muuttanut mitään asioita.

Nyt odotan vauvaa, joka syntyy suunnitellulla sektiolla jälleen.



Tavasta viis, kunhan lapsi syntyy turvallisesti maailmaan ;)

Tämä ei todellakaan ole sitten mikään piikki heille joille on sectio tehty.

Kuka tahansa osaa pungertaa tai leikkauttaa lapsen ulos, mutta kasvatus näyttää olevan jo haasteellisempi juttu. Lisäksi näistä sektiovastaisten kommenteista paistaa läpi, että oma kasvu äitiyteen on vielä pahasti kesken. Sääli lapsen kannalta.