Rehellisesti: Vaikuttaako mielestäsi synnytystapa jotenkin äitiyteen?

homma, äitiys elämänmittaista.



Äitiydessä on niin monta haastetta, vuosi vuodelta uusia, että synnytystapa on kyllä ihan marginaalinen asia siinä.

Vierailija:

Synnytystapa ei vaikuta, mutta se vaikuttaa jonkun verran, että onko lapsella samaa geeniperimää vai onko lapsi saanut alkunsa vieraista soluista hedelmöityshoidoilla tai onko adoptoitu.

Omat lapseni olen synnyttänyt luomusti ensimmäinen oli helppo ja lapsi oli heti synnytyssalissa rakas, ihana, läheinen.



Kakkosen synnykseen menin tietenkin asenteella se vasta helppo ja kivuton onkin, sitä se ei ollutkaan. Tunsin suoranaista vihaa lasta kohtaan pari ensimmäistä päivää, oli loukkaantunut, kuinka joku kehtaa satuttaa MINUA niin hirvittävästi.

Lastenlääkärin tarkastuksessa todettiin murtunut solisluu ja minä aloin vollottaa, sitä pientä kääröä oli myös sattunut ja minä kurja äiti vihasin häntä. Luultavasti olen yrittänyt korvatat noita ensimmäisiä päiviä kaikki vuodet. Vai onko se vain sitä että pienempi jää aina alakynteen tappelussa ja äidin pitää puolustaa?

Yksi sektion ja alatiesynnytyksen kokenut tuttu sanoo, että alatiesynnytyksen jälkeen suhde vauvaan oli luontevampi kuin sektion jälkeen, toipui nopeammin, maito nousi, saattoi heti hoivata ja imettää. vauvaan kiintyi heti. Sektion jälkeen joutui turvautumaan hoitajiin, toipuminen kesti pitkään, vauvaan kiintyminen kesti, vauva ei tuntunut heti samalla lailla omalta ja oli helpompi jakaa äitiys isän, innokkaiden isovanhempien ym. kanssa, imetys ei onnistunut.

Toinen sektioita kokenut tuttu on imettänyt ja hoitanut kaikkia vauvojaan samalla lailla, eikä mitään eroa alatiesynnytyksiin. Varmaan se on äidin omasta kokemuksesta/tuntemuksista riippuva asia.

Ihan idioottimaisia nää sektio vs alatiesynnytys-jankutukset täällä.

Synnytyskokemus sen sijaan varmasti vaikuttaa, eli oliko se hyvä vai ei.



Toivoisin kaikille hyviä synnytyskokemuksia, oli tapa sitten mikä tahansa...

synnytyskipuja voi kutsua itseään isäksi???

Mieheni ei ollut mukana sektiossa, ja rakastui lapseen hänen toisena elinpäivänään. Hän ei ollut mukana sektiossa.

Mitähän tästäkin sitten voisi päätellä?

Vierailija:

Vaikuttaako isyyteen se onko ollut mukana synnytyksessä vai ei.

Miten ihmeessä se voisi vaikuttaa äitiyteen, joka on kuitenkin loppuelämän projekti. Eikä kai kukaan ole valmis äiti synnytyksen koettaessa, vaan siitä se vasta alkaa.

Mulla on kaveri jolla on 3 lasta, jokaisen on saanut sektiolla ja hyvä äiti on.

No ei vaikuta!

Pitkä sairaalassa makuuaika (6 viikkoa) sekä oman terveyen vaarantuminen ei tuota rakkautta vähentänyt mihinkään eikä edes sektio. Vaikkakin tieteellistä näyttöä on, että äidin vaikeana kokema raskausiaka, synnytys tai ylipäätään niihin liittyvät traumaattiset kokemukset voivat lisätä synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä ja siten sillä voi olla vaikutusta myös lapsen ja äidin väliseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen. Mutta tämä koskee siis myös alatiesynnytystä eikä pelkästään sektiota.

niin siihen saa läheisemmän suhteen, ja sitä kautta taas äitiys on lämpöisempää.



En halua loukata sektio-synnyttäjiä, mutta uskon että moni heistäkin tuntee varmasti jääneensä jostain paitsi, kun eivät ole saaneet kokea lapsen syntymää alakautta. Se on niin uskomaton fiilis, että ei sitä osaa edes sanoin kuvailla.

Joten sen suhteen ihan sama. Pääasia oli että sain lapsen kainaloon. Sanoisin nyt neljän vuoden kokemuksellani, että olennaista meidän suhteelle on ollut yhdessäolo ja kiireettömät ensivuodet -olen siis ollut lapseni kanssa kotona " sallitut" kolme vuotta ja mielestäni meillä on lämmin ja vastavuoroinen suhde. Olisi vaikea kuvitella, että pelkkä synnytystapa olisi vaikuttanut mitenkään merkittävästi miten olemme pystyneet luomaan yhteisyyttä ja ymmärrystä välillemme.

Tosin jos synnytys on kovin pitkä ja hankala, se voi kyllä vaikuttaa negatiivisesti äidin ja lapsen suhteeseen ja altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Tiedän äidin, joka on kertonut, että vihasi lastaan aluksi, koska tämä oli aiheuttanut hänelle niin paljon kipua.

Vierailija:

Synnytyskokemus sen sijaan varmasti vaikuttaa, eli oliko se hyvä vai ei.

Toivoisin kaikille hyviä synnytyskokemuksia, oli tapa sitten mikä tahansa...

Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei diagnosoitu ennen kuin vasta jälkikäteen. Ensimmäiset rakkaudentunteet lasta kohtaan koin tämän ollessa puolivuotias. En usko, että synnytystapa vaikutti mitenkään asiaan.

En muista enää aiempia numeroitani, mutta myös sektioon liittyy kipuja, vaikka ne eivät olekaan yhtä kovia kuin supistuskivut. Ja kyllä ne samat hormonit lähtevät käyntiin myös keinotekoisesti annettuna, sektion yhteydessä annetaan myös keinotekoisesti kohtua supistavia hormoneja ja näin matkitaan elimistön toimintaa ja kun istukka poistetaan elimistöstä sektoiduillakin erittyy näitä samoja hormoneja kuin alateitse synnyttäneilläkin. Myös itse olen ihan sektioideni jälkeen kokenut sen upean rakastumisen tunteen omaan lapseeni ja mahtavan euforisen onnellisuuden tunteen olon omista lapsistani! Kuinkas siis te tämän selitätte?! ;) Siis sektio ei vaikuta maidoneritykseen juuri tästä syystä mitenkään, kun samat hormonit käynnistyvät kuitenkin.



Tietenkin luonnollinen on eri asia kuin keinotekoinen, ilman muuta. Mutta se ei myöskään muuta sitä tosiasiaa, että keinotekoisesta ei ole mitään haittaa ei lapselle, äidille tai vuorovaikutussuhteelle. Omassa ystäväpiirissäni alateitse synnyttäneet äidit ovat olleet niitä, joille sitä oikeaa aitoa rakkaudentunnetta ei ole heti tullut vaikean synnytyksen jälkeen. Eli riippuu varmasti ihmisestä ja synnytyksestä, olipa luonnollinen tai ei.

Aivan kuin jollakin toisella on korkea Äo, musiikillinen lahjakkuus tai joku on kaunis tai ruma, on esimerkiksi ahdas lantio eräs ominaisuus jonka vuoksi esimerkiksi kaikki eivät voi synnyttää. Näin voi ajatella myös, että jotkut ovat saaneet synnyinlahjanaan hyvän lantion synnyttämiseen. Taidon kanssa tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Aivan jokainen nainen OSAA SYNNYTTÄÄ.



Siitähän sektiossa ei ole kysymys, vaan lapsen ja äidin turvallisuudesta. Suurin osa sektioista tehdään suunnitellusti, jolloin on arvioitu että on turvallisempaa synnyttää leikkauksella kuin alateitse. Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, ettei nainen osaisi synnyttää alateitse jos se olisi ihan välttämätöntä. Kukaan ei voi kuitenkaan valita sikiönsä kokoa ja loppujen lopuksi hyvin vähän siihen voi itse vaikuttaa, Toisilla meistä on hyvä lantio, toisilla vaikkapa kaunis tukka. Olemme erilaisia ja toki niistä ominaisuuksista voi olla ylpeäkin halutessaan.



Mielestäni kuitenkin se on oleellisempaa, kuinka ja millaiseksi ihmiseksi lapsensa kasvattaa ja millaisen käsityksen maailmasta heille luo. Äiti rakastaa lastansa aina, eikä äidin tarvitse olla edes biologinen äiti rakastaakseen lastansa ja luodakseen turvallisen ja hyvän vuorovaikutussuhteen lapsensa kanssa alusta saakka.

Minä olen saanut lapseni sektiolla ja todellakin on läheiset välit lapseen. Olen imettänyt melkein kaksivuotiaaksi, lapsi on nukkunut perhedissä jne. Erittäin monessa asiassa olen ollut paljon keskivertoa lapsilähtöisempi. Tämä näkyy muuten myös siinä, että lapseni pusuttelee ja halailee todella ahkerasti ja muutenkin rakastaa läheisyyttä (vrt. imetys ja perhepeti). On muuten lapsenlapsista ainoa, joka pusuttelee mummoa!