Olisinko hullu jos kieltäytyisin synnytyksessä kaikista kivunlievityksistä?
Olen vaan miettinyt, että miten ennen naiset synnytti ilman lievityksiä, mutta nykyään ollaan niin mukavuuden haluisia.. ja nykyäänkin on vielä niitä, jotka synnyttää pelkän ilokaasun voimalla.
En ole ensisynnyttäjä enkä osaa sanoa olisinko kestänyt niitä kipuja ilman puudutuksia. Mutta nyt olen päättänyt, etten ainakaan epiduraalia ota, mieluummin sitten pudendaali tai kohdunkaulanpuudutus, jos en kestä kipuja.
Kommentit (46)
Jos tarvit niin pyydät kivunlievitystä jos et tarvi niin synnytät ilman. Ilokaasukin on kivunlievitystä.
Eka kerralla vaan otin kaiken mitä tarjolla oli, vaikka olisin vielä kestänytkin ne kivut. Nyt en ota jos en tarvi, mutta jos tarvin niin otan. t ap
Tosin olin päättänyt kolmannen synnytyksen kohdalla, että haluan kerrankin kokeilla epiduraalia, mutta minkäs teit, kun on niin korkea kipukynnys, että lääkettä olisin tarvinnut vasta kun olin jo 8-9 senttiä auki.. Jäi siis epi saamatta.. Ja hyvin meni. =) Tsemppiä. =)
Varmaan kannattaa antaa asioiden mennä omalla painollaan, otat kivunlievitystä jos sitä tarvitset. Mitä ihmettä tälläistä etukäteen pohtimaan?!
Vierailija:
Varmaan kannattaa antaa asioiden mennä omalla painollaan, otat kivunlievitystä jos sitä tarvitset. Mitä ihmettä tälläistä etukäteen pohtimaan?!
Riippuu hirveästi synnytyksen kulustakin, miten sitä kipua kestää.
itselläni 3 luomusynnytystä takana vaan ei suunnitellusti
kovin moni syövän terminaalivaiheessa kieltäytyisi kivunlievityksestä siksi että eihän sellaista saanut sata vuotta sittenkään. Tämä on tällaista raamatullista päähänpaukutusta, että kivulla sinun on synnyttämän. Ja äidit hakevat kilpaa glooriaa " luomusynnytyksillä" , ja kantavat huonoa omaatuntoa kivunlievityksestä. Nainen on naiselle susi, itse me heitämme vettä kiukaalle...outoa.
Tämä nyt ei ollut suoranainen kommentti ap:lle, vain ajatuksiani aiheesta. Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa, motiivit vain kiinnostavat. Itse olen saanut molemmissa synnytyksissä epiduraalin, ja ihmettelen miksi ihmeessä minun olisi täytynyt kärsiä enemmän kuin oli tarpeellista.
Synnytys on erittäin harvoin kivuton. Synnytyskipu on kyllä sikäli erilaista, että se on ehkä helpommin kestettävissä koska sillä on tarkoitus. Eli ehkä joku haluaa uteliaisuuttaan kokeilla mitä se on " luomuna" . Kannattaa aina mennä tilanteen mukaan, jos ei tarvitse mömmöjä, olkoon ilman, tai jos kokee tarvitsevansa niin ottakoon vastaan. Olemme kaikki erilaisia, ja kaikki synnytykset ovat erilaisia. Sitä en siedä, että " luomu" laitetaan automaattisesti eppis-synnytystä paremmaksi. Ei se niin mene.
Itse sain ekalla kerralla epiduraalin, mutta kaksi seuraavaa tulivat maailmaan ilman kivunlievityksiä. Olin kuitenkin valmis ottamaan lievitystä jos siltä tuntuu - tarvetta ei sitten kuitenkaan tullut. Ja väkisinhän ei kenellekään kivunlievitystä anneta.
Mutta mitä sinä sillä voitat, että kieltäydyt kivunlievityksestä? Synnytys saattaa vaan pitkittyä, jos et pysty rentoutumaan.
Itse synnytin esikoisen ilokaasun voimin, mutta olisin kyllä ottanut epiduraalinkin, jos olisin kokenut tarvitsevani. Ihan lähiviikkoina toisen synnytys edessä ja ilokaasua ajattelin nytkin ensin kokeilla ja jos ei auta, niin sitten vasta vahvemmat aineet kehiin.
Synnytykset ovat olleet nopeita, max 2h. Eipä kai siinä olisi eddes kerennyt... Voisin kuvitella, että lievitystä tarvitsisin jos supistuksia olisi tunti tolkulla.
En syö särkylääkkeitä jos päätä särkee.. Vaan lähden ulos tai lepään.. Mutta jos minulla on oikeita, kovia kipuja, en sinnittele vain sen takia, että kun ne synnytyskivut kuuluu siihen prosessiin..
Jos lääkkeitä on käytettävissä, miksi en niitä käyttäisi?
Jokaisella oma henkilökohtainen vakaumus! Ei ole sen kummempaa ottaa kivunlievitystä kuin olla ottamatta! Yhtä normaalia..
ap mitä jos menet tuntemustesi mukaan. Ei kannata nyt yrittää päättää miten synnytät. Et voi tietää etukäteen.
Moni kuolikin synnytykseen tai lapsivuoteeseen. Kuka noita aikoja kaipaa?
Vierailija:
Olen vaan miettinyt, että miten ennen naiset synnytti ilman lievityksiä, mutta nykyään ollaan niin mukavuuden haluisia...
no just niin kun nykyäänkin kehitysmaissa, osa kestää osa ei. Lapsia ja äitejä kuolee mutta tärkeintä on se , ettei kivunlievitystä käytetä!
no mun mielestä ei kannata kovin jyrkkiä mielipiteitä olla etukäteen. Mulla kesti koko synnytys 12 h supistusten alusta lukien, ponnistusvaihe 1,5 h. Mä olisin ottanut ponnistukseen ihan kaikki avun mitä olisi saatavilla, mulle ei vaan voinut antaa epiduraalia tai spinaalia toisen lääkkeen vuoksi. *Ilokaasu oli siisi ainoa lääke. Ja kyllä silläkin pärjäsi kun pakko oli. Ihan hyvät muistot mulla jäi. Kannattaa olla itselleen sen verran armollinen, että ei lukkiudu mihinkään keinotekoisiin ihanteisiin, vaan ottaa lääkkeitä tarpeen mukaan.
Lapsenpäästäjät tunsivat yrttejä, joilla pystyi lievittämään kipua. Mutta jos haluat luomuna synnyttää, niin siitä vain. Itse ainakin aion ottaa vastaan kaiken mitä tarjotaan.
Mutta eihän sitä voi " päättää" etukäteen.
Esikoisesta ajattelin että koitan synnyttää luomusti. No MELKEIN kaikki kivunlievitykset kokeilin.
Toisesta lapsesta " viisastuneena" menin synnyttään asenteella: sattuu, lääkitkää! Siis se, että ei haitannut ottaa lääkettä jos sattuu, kun esikoisesta en olisi ottanut.
Kolmatta odotetaan ja synnytykseen sillä silmällä että en ota epiduraalia kun se kaks kertaa toiminut huonosti. Spinaali on mulla mielessä, mutta koitan päästä kivun yli kaasulla ja rentoutumisella. Suihkussa koitan rypistyä, toivottavasti voisi allasta kokeilla!
Etukäteen kannattaa miettiä lääkkeitä niin ei ainakaan harmita jos on sivuuttanu ajatuksen käyttää jotain kipuun eikä pystykään oleen ilman! Ainahan sitä voi koittaa erilailla..
Mutta musta aapee voisi miettiä myös siltä kantilta että MITEN olis ne naiset synnyttäny 100 vuotta sitten? Oliko ne ilosia kun ei ole lääkitystä kipuun? Sillonhan ollaan huonommassa jamassa kun ei ole vaihtoehtoa!
Mukavuushan siinä on asialla ap...itselläni oli niin pitkä supparivaihe että pakko oli lievittää jotta kroppa jaksoi työskennellä kun minä pystyin rentoutumaan. Ennenvanhaan ei ollut nykylievityksiä, mutta mietipä moniko äiti oli kivusta niin uupunut että synntys pitkittyi ja vaikeutui sen takia...Ei ole mikään väärä asia ottaa
lievitystä.
un ei kertaakaan ylittynyt kynnys, jossa olisi ollut pakko sitä ottaa. Ja ihan tavallinen ihminen olen, en siis mikään luomuhörhö.