Onko nyt niin kauhean vaikea uskoa, etta suurin osa vanhemmista pystyy todellakin kasvattamaan lapsensa ilman fyysista kuritusta?

vaikka hermo on kyllä mennyt monta kertaa ja karjaissut kyllä olen. Mutta ei se omaa ansiotani varmaan ole, lapsi nyt on kiltti ja helppo

Eihän ihmiset sitä kovinkaan herkästi kerro (sunkaltaisillesi) jos on tullut joskus käyttäneeksi jotain fyysistä rankaisukeinoa. Sitä sattuu, se on tosi yleistäkin vaikka ei ns. hyväksyttäisikään fyysistä kuritusta.

Meillä kyllä käytetään fyysistä kuritusta, esim. otetaan vaikka väkisin vaarallinen esine lapsen käsistä (saattaa jopa lapseen hieman sattuakin), siirretään lapsi väkisin esim. jäähylle, jne. Sen sijaan meillä ei tukisteta, anneta luunappeja tai lyödä, tm.

saati kuukauden parin ikäiselle vauvalle, koska ajattelevat, ettei lapsi/vauva kuitenkaan ymmärrä. Ei tietystikään välittömästi ymmärrä, vaan ymmärtämisen kehittyminen vaatii kuukausien jatkuvaa työtä; puhumista, puhumista ja puhumista vauvalle, että vauva alkaa ymmärtämään puhetta.



Aluksi vauva osaa yhdistää esim. äänenpainon esim. torumisen yhteydessä ja tottelee sen perusteella. Itse selitin ummet ja lammet jo vastasyntyneelle, ja parin kolmen kuukauden ikäistä pystyi jo " kieltämään" , sillä lapsi erotti äänenpainot (torumisessa on vakavampi sävy kuin lirkuttelussa, noin karkeistettuna).



Ihminen on eläintä paljon älykkäämpi, ja silti nämä samat ihmiset jotka eivät puhu vauvalleen, puhuvat kyllä lemmikeilleen, ja kuvittelevat niiden jopa " ymmärtävän" puhetta, vaikka kyse on juuri intonaatioiden erottamisesta.



Vanhemmuus on itselleen sitä helpompaa myöhemmin, mitä enemmän ja varhaisemmin alkaa vauvalle puhua - asioita, ei siis vain lirkutusta. Voi vaikka kotona ollessaan koko ajan kertoilla mitä tekee:



" Nytpä laitan sinulle vähän perunaa. Se pitää ensin keittää, sitten soseutan sen, ja tuleepa siitä hyvää!"

" Laitetaanpa pyykit kuivumaan. Katsopa miten kauniita värejä, punaista ja keltaista. Onpa kirkkaita!"

jne. jne. siis ihan koko ajan. Kyllä hämmästyttävästi lapsi oppii ymmärtämään puhetta aivan loistavasti.



Eniten inhoan sanontaa " kun lapselle tulee järki päähän" - jolla perustellaan, ettei vielä perustella lapselle, miksi jotain ei saa tehdä vaan annetaan se luunappi tms. Eihän se järki mistään tule noin vain, vaan se kehittyy vain vuorovaikutuksessa! Jo pienellä lapsella on ihan loistava järki, vanhemmilta sitä vain usein tuntuu puuttuvan.