Mitä mieltä olettu uudelleen kastamisesta?

mutta tästä aiheestahan eivät näkemykset lopu. :) Helluntailaisten näkemys on periaatteessa ihan yhtä perusteltu kuin muidenkin.

Kun kastetaan, kasteen toimitustavan tulee olla alkuseurakunnan esimerkin mukainen. Millainen oli alkuseurakunnan esimerkki? Sen saa selville kun lukee Uutta Testamenttia.



Tämä aika pyrkii mielellään hyväksymään kaikki vaihtoehdot, mutta jos ajattelemme alkuseurakunnan päiviä, niin silloin uskoontullutta, jota ei oltu upottamalla kastettu, ei edes vielä pidetty kristittynä. Eli me ihmiset voimme tehdä omia johtopäätöksiä, mutta Jumala pitää kiinni Sanansa linjasta. Hän on luotettava, Hän ei valehtele.

Ottamatta sen enempää kantaa alkuperäsieen kysymykseen, haluaisin kysyä sinulta, mitä oikeastaan tarkoitit sillä, ettei kastamatonta pidetty kristittynä? Tarkoititko, että hän ei myöskään voi pelastua?



Tuli vain mieleen ryövärin tapaus ristinpuulla. Jeesus kelpuutti hänet Taivaan valtakuntaan hänen uskonsa takia, vaikka ei häntä ollut kastettu.



En siis mitenkään tällä kirjoituksellani väheksy kasteen merkitystä. Miten voisnkaan, kun Vapahtajamme itse on sen asettanut! En kuitenkaan usko, että kaste sinänsä pelastaa, vaan ainoastaan usko Jeesukseen.

meikämami:

Ottamatta sen enempää kantaa alkuperäsieen kysymykseen, haluaisin kysyä sinulta, mitä oikeastaan tarkoitit sillä, ettei kastamatonta pidetty kristittynä? Tarkoititko, että hän ei myöskään voi pelastua?

Niin, näin olen kuullut alkuseurakunnan menetelleen. Pelastuksesta en osaa sanoa, koska en ole Jumala. Mutta kun kastekäytäntö oli niin selkeää alkuseurakunnan päivinä, niin miksi emme voisi menetellä samoin? Mitä hyötyä on sooloilusta? Siis siitä että vääntää selkeästä opista oman väännöksen.

meikämami:

Tuli vain mieleen ryövärin tapaus ristinpuulla. Jeesus kelpuutti hänet Taivaan valtakuntaan hänen uskonsa takia, vaikka ei häntä ollut kastettu.

Mitenkä ryöväri olisi kasteelle siinä tilanteessa kyennyt? Ei tästä voi oppia tehdä. Silloinhan kasteen merkitys jäisi mitättömästi. Joka uskoo ja kastetaan (eli uskoontulleena kastetaan), se pelastuu.

meikämami:

En siis mitenkään tällä kirjoituksellani väheksy kasteen merkitystä. Miten voisnkaan, kun Vapahtajamme itse on sen asettanut! En kuitenkaan usko, että kaste sinänsä pelastaa, vaan ainoastaan usko Jeesukseen.

" Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16)

Jumalan Sanan mukaan usko ja kaste kuuluvat yhteen pelastuskysymyksessä. Ei minulla ole siihen mitään lisättävää.

Usko ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan lahja. Ja tämän lahjan Hän on

lahjoittanut kaikille pienille lapsille. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, näin sanoi itse Jeesus. Ihminen rikkoo kasteen armoliiton omalta puoleltaan, mutta voi palata siihen uskomalla syntinsä anteeksi. Aikuisellekin usko on Jumalan lahja, ja jo kastetulle paluu kasteen liitton. Jumalan puolelta liitto on pysyvä silloinkin, kun ihminen itse ei siitä välitä, mutta kun ihminen saa voiman taas anoa anteeksi syntejään, on liitto siis valmiina odottamassa.



Tarkemmin ajatellen ainoastaan aikuinen ihminen joka ei usko, on kelvoton ottamaan kastetta vastaan. Lapsi ei koskaan. Silloin kaste on hänelle aivan oikealla paikalla. Jos kaste uusitaan, niin silloin se menee vsin ihmisten keksimäksi pelleilyksi. Kastamaton, uskon saanut aikuinen, tulee toki kastaa.

Tätönen:

Usko ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan lahja. Ja tämän lahjan Hän on

lahjoittanut kaikille pienille lapsille.

Jumalako lahjoittanut uskon kaikille pienille lapsille. Ajatus saattaa tuntua inhimillisesti kauniilta, mutta kun Raamattu ei näin opeta. Jos tällaista uskottelet minulle, niin näytä sitten Raamatusta kohta, joka puhuu tämän puolesta.

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, näin sanoi itse Jeesus.

Jeesus sanoi tämän siunatessaan lapsia. Kaste ei liittynyt millään tavalla tähän tilanteeseen. Lapsikasteopin saa kyllä näyttämään viattoman kauniilta, kun irrottelee lauseita niiden alkuperäisestä yhteydestään ja yhdistää niitä toisiin kohtiin.

Mutta oletko koskaan ajatellut, mitä Jeesus todella sanoi tässä kohdin. Hänhän sanoi, että lasten on taivasten valtakunta. Jeesus teki siis tiettäväksi, että kaikki maailman lapset ovat sellaisenaan taivaskelpoisia. Herää kysymys, mikä voisi olla kasteen merkitys lapselle, lastenhan on jo taivaan valtakunta.

Kaste liittyy parannuksentekotilanteeseen ja silloin pitää jo olla kuullut Jumalan Sanaa niin, että on ymmärtänyt sitä.

Jos kaste uusitaan, niin silloin se menee vsin ihmisten keksimäksi pelleilyksi. Kastamaton, uskon saanut aikuinen, tulee toki kastaa.

Minut on lapsikastettu pienenä. Olen antanut vanhemmilleni tämän tietämättömyyden anteeksi. Uskovien kasteelle olen mennyt yli kaksikymppisenä, ja se on minun ensimmäinen kristillinen kasteeni. En ole siis kasteen uusija. Olen ottanut vain yhden kristillisen kasteen. Jos en olisi mennyt upotuskasteelle parannuksenteon jälkeen, olisin toiminut väärin Sanan mukaan. Lapsikaste ei ole pätevä kaste, koska sellaista ei ole Jumala Raamatussa ilmoittanut.

Minäpä kerron mistä tässä on todella kysymys. Ihminen on usein luonnoltaan sellainen, ettei se halua myöntää olevansa väärässä. Ja kun ihminen on kerran omaksunut jonkin opinkappaleen, hän pitää siitä kiinni, vaikka perustelut olisivat heiveröiset.

Ajattelepa, että jopa Luther itsekin oli suurissa vaikeuksissa pönkittäessään lapsikasteoppia. Kun hän ei löytänyt järkeviä linjoja, hän kääntyi jopa taikuuteen: Lutherin mielestä sylilapsessa vaikutti kummien usko. Ajattele. Eikö tämä ole vakava asia.

Sitten vedotaan ympärileikkaukseen esikuvallisesti ja yhdistetään se omavaltaisesti kasteeseen. Tai vedotaan perhekuntakasteisiin. Jos tutkii näitä kertomuksia tarkemmin, voi huomata, että kyseiset perheet olivat uskoontulleita.

Mutta sellainen ihminen on. Tiedän sen erittäin hyvin itsekin. Minäkin yritin pönkittää aikoinani lapsikastetta raamatullisesti, mutta kun Jumalan Henki puhui sydämelleni Raamatun kautta, loppui mutta-kun-mutta-kun-leikkiminen. Ja sen jälkeen olen saanut rauhan kasteasiassa.

Mulla ainakaan ei ole tarvetta saada mitään väittelyä aikaiseksi, eikä minulla edes ole mitään " Ainoaa Oikeaa" totuutta tähän asiaan. Mutta kai sitä pohdiskella saa... Minä olen kyllä valmis myöntämään olevani väärässä, jos Raamattu osoittaa " näkemykseni" vääräksi - jos minulla nyt mitään selkeää näkemystä onkaan.



Olen itsekin miettinyt tuota, kun sanoit, että alkuseurakunnassa kastettiin vain uskoon tulleita. Toisaalla olen sitten kuullut, että siellä kastettiin myös uskoville vanhemmille syntyneet lapset, ja että ihmisiä kastettiin perhekunnittain. Tiedä sitten, mikä on totuus...



Otin tuon ryövärin tapauksen esille siksi, koska minusta se osoittaa hyvin, että kaste ei pelasta, vaan usko Jeesukseen. Toki kaste tulee suorittaa uskovalle aina kun se on mahdollista, onhan Jeesus sen itse asettanut. mutta jos sitä ei pystytä suorittamaan, ihminen voi silti pelastua. Muutenhan pelastus olisi kiinni jostakin IHMISEN suorittamasta teosta.



Ajattelen, että ihminen ei pelastu USKONSA takia. Ihminen pelastuu sen takia, mitä Jeesus on, ja mitä Hän on tehnyt. Jeesus käsittääksesni sovitti ihan kaikkien ihmisten synnit, ja armo on tarjolla kaikille. Olen ajatellut, että armo ei kai ole riippuvainen mistään, mitä ihminen tekee, vaan se on yksin Jumalan työ ihmisessä. Siksi minusta tuntuisi ristiriitaiselta, että kaste olisi kiinni siitä, kuinka paljon ihminen ymmärtää uskonasioista.



Kasteen uusimisesta vielä vähän. Nimimerkki JEV kirjoitti mielestäni hyvän oivalluksen toisessa kastetta käsittelevässä ketjussa. Laitankin sen tähän:



" Raamatussa sanotaan ' yksi kaste' eli kastetta ei voi uusia. Voidaan tietysti tehdä samalta näyttäviä vesitoimituksia sanoen täsmälleen samat sanat, mutta korkeintaan yksi on oikea, muut (tai kaikki?!) ovat kuin ' ulkokuori oikea mutta ei sisältöä' ."



Eli armo ei ole riippuvainen siitä, suoritanko MINÄ uuden vesitoimituksen, vaiko en. Jumalan armo pysyy, riippumatta ihmisen teoista. Ihminen sitten itse valitsee, ottaako armon vastaan vaiko ei. Näin uskon ja ajattelen. Tämä siis minun oma ajatukseni, vain edellinen kappale oli lainaus JEVIn kirjoituksesta.



Ajattelen, että kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä, olivat he sitten ketä tahansa. Sen vuoksi en ota mitään kovin jyrkkää kantaa tähän asiaan. Itsekin voin ihan hyvin erehtyä, ja rukoilenkin, että Jumala kirkastaisi minulle jos olen erehtynyt tässä asiassa.

että en tarkoittanut sitä, että ihminen pelastuisi, vaikka ei uskoisi Jeesukseen. Itsehän Jeesus on todistanut, että joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Usko ei kuitenkaan mielestäni ole mikään ominaisuus, joka löytyisi ihmisestä itsestään. Usko on ulkoapäin tuleva lahja. Turvautuminen Jeesukseen Kristukseen on uskoa.

En minä mitenkään ole hermostunut. On jännä, miten kapeasti ihmiset osaavat nähdä tekstin luonnetta: jos kirjoittaa terävästi, se tulkitaan hermostumiseksi. Pitäisi varmaan kirjoittaa latteasti ja tylsästi, niin sitten kaikki olisivat tyytyväisiä. Hoh hoijaa. :-)

Meikämami:

Toisaalla olen sitten kuullut, että siellä kastettiin myös uskoville vanhemmille syntyneet lapset, ja että ihmisiä kastettiin perhekunnittain. Tiedä sitten, mikä on totuus...

Mutta yhtään esimerkkiä siitä, että sylilapsi olisi kastettu, ei Raamatusta löydy. Tämä on absoluuttinen totuus, jonka myöntävät jopa luterilaisen kirkon papitkin. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, kun yhdistelee omavaltaisesti Raamatun paikkoja yhteen ja vetoaa vertauskuvauksellisuuteen, niin eikös vaan synny oppi, joka kuulostaa jotenkin asialliselta (ja tällä en viittaa nyt itseni käyttämään nimimerkkiin).

Ajattelen, että kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä, olivat he sitten ketä tahansa. Sen vuoksi en ota mitään kovin jyrkkää kantaa tähän asiaan. Itsekin voin ihan hyvin erehtyä, ja rukoilenkin, että Jumala kirkastaisi minulle jos olen erehtynyt tässä asiassa.

Ihmiset ovat erehtyväisiä, mutta Jumalan Sanaan voi luottaa. Siksi kasteasiaan kannattaa ottaa ehdottoman jyrkkä kanta. Koko kristinuskon ydin on uskossa, luottamuksessa. Jos jotain uskonkappaletta ei päätä ottaa kokonaan omaksi, se on epäilyä. No, mitä hienoa on epäilyssä? Sitähän ihmiset tekevät tuon tuostakin tässä maailmassa. Mutta usko. Se että päättää ojentautua Sanan mukaan, siinä on jotain hienoa.

Olen löytänyt netistä yhden sivun, jossa tämä kasteasia on selitetty ytimekkäästi:

http://koti.phnet.fi/elohim/kaste2.html

Martti Luther ja kastekysymys



Kastekysymys oli Martti Lutherille vaikea kysymys, kuuluihan katolisen kirkon teologiaan sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle " tehdyn teon perusteella" (ex opere operato).



Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Luther ei hyväksynyt katolisen kirkon lapsikasteen perusteita. Hänen oli kuitenkin pakko keksiä jokin muu ratkaisu, joka olisi tyydyttänyt samalla myös hänen omaatuntoaan asiassa, sen ohella, että hän katolisen kirkon pappina halusi säilyttää kirkon, tarkoituksenaan puhdistaa se vain räikeimmistä väärinkäytöksistä.



Lapsikasteesta luopuminen olisi merkinnyt samalla koko kirkkolaitoksen hajoamista. Mistä kirkko olisi saanut vallitsevissa olosuhteissa varat toimintaansa varten ja jäsenensä, jos lapsia ei olisi enää kastettu kirkon jäseniksi ja veron maksajiksi?



Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan " vuodatettu usko" , joka kirkon rukouksen kautta " muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen" .



Kirkko on joutunut ottamaan lapsikasteoppinsa tueksi monia sellaisia oppeja, jotka ovat raamatulle täysin vieraita, ja joita se ei lainkaan tunne. Näistä mainittakoon mm: Oppi kasteen armosta, hätäkaste, kummit, kasteenliiton uudistaminen ja oppi siitä, että kaste on Jumalan teko.



Raamatussa ei puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. Eikä missään kohdassa, että kaste olisi Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että " Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.



Monet ihmiset elävät, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu, Jeesuksen ristin vihollisina, ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa. Eikö olisi tärkeämpää olla puhumatta lapsikasteesta ja keskittyä julistamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.



Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.



Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille " kasteen armoa" , vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: " Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



On suuri vastuu Jumalan edessä, jos nukuttaa ihmiset uskomaan " kasteen armoon" , eikä julisteta, että synnistä on tehtävä parannus.



http://www.netmission.fi/index.php?id=136#kiistelya



vauvoja ei tarvitse kastaa koska he ovat jo kelvollisia Jumalalle.

Lapsikaste ei ole pätevä, kuten joku jo sanoikin, ja siksi monet menevät

uskovien upotuskasteelle kuten raamattu sanoo. Ensin usko ja sitten kaste,

jos kerkeää, kuten ristillä ryöväri ei kerennyt,voinut.

Kaste ei ketään pelkästään pelasta. Vain usko Herraan Jeesukseen pelastaa.

Ensin AllisenAsille: Joo, helposti tulee tulkittua väärin kirjoitusten perusteella. Sorii....



Tuli vain mieleen tuosta epäily-asiasta... Ei minustakaan epäilyssä ole mitään hienoa. Mieluummin olisin varma kaikissa asioissa. Mutta toisaalta, ajattelen ettei kukaan ihminen osaa ihan täydellisesti tulkita Raamattua. En halua ottaa (ainakaan vielä) kovin jyrkkää kantaa sen vuoksi, että odotan Jumalan auttavan minua tässä asiassa Pyhän Henkensä kautta. Etten vain tekisi omia johtopäätöksiäni ja alkaisi niiden perusteella toimia Jumalan sanaa ja tahtoa vastaan. Haluaisin kaikessa toimia Raamatun sanan mukaan, mutta en aina tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin.



Sen verran vielä epäilystä, että vaikka olenkin ainakin toistaiseksi epävarma tästä kaste-asiasta, en kuitenkaan halua epäillä pelastustani. Ajattelen, että pelastukseni on kokonaan Jeesuksen varassa. En voi uskoa, että pelastus olisi kiinni siitä, missä järjestyksessä ihminen kastetaan. Varsinkin, kun Raamattu ei siitä mielestäni ihan yksiselitteistä kantaa anna. Matteuksen evankeliumin mukaan lähetyskäsky menee näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti" Samoin apostolien teoissa kohdassa, jossa Pietari piti ensimmäisen saarnansa, ne kastettiin, jotka silloin saivat piston sydämeensä. Kuitenkin siellä sanotaan: " Tämä lupaus koskee teitä ja teidän perhekuntaanne" , tai jotenkin näin.



Tuossa lähetyskäskyssä käsketään tehdä KAIKKI kansat opetuslapsiksi kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jne. Ainakin minä ymmärsin näin.



Miten sinä, AllisenAsi, ajattelet, onko pelastuksen kannalta merkittävää se, onko ihminen kastettu aikuisena vai lapsena? Onko kaste mielestäsi Jumalan armon näkyvä merkki, vai onko se ennemminkin ihmisen tunnustus uskostaan? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, ilman mitään sarvia tai hampaita!! :)



Sitten Josefiinalle: Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmisiä ei pitäisi tuudittaa siihen, että kaste riittäisi pelastamaan ja että pitäisi ennemmin saarnata evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta - parannusta ja syntein anteeksiantamusta. Jos luterilainen kirkko opettaa näin, niin se on väärin. En kyllä ole kuullut koskaan tällaista opetusta.



Mutta kiitos kommenteista! :) Minusta tosi mielenkiintoinen aihe. Jotenkin olen miettinyt tätä viimeaikoina paljon.

Itsekin olen miettinyt sitä että onko todellakaan pelastuksen kannalta merkitystä onko kastettu lapsena vai aikuisena ja itse näkisin että kumpikin kaste on oikea. Haluaisin myös kysyä samaa kuin meikämami AllisenAsilta:



" Miten sinä, AllisenAsi, ajattelet, onko pelastuksen kannalta merkittävää se, onko ihminen kastettu aikuisena vai lapsena? Onko kaste mielestäsi Jumalan armon näkyvä merkki, vai onko se ennemminkin ihmisen tunnustus uskostaan? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, ilman mitään sarvia tai hampaita!! :)"

' Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille' (Tiit. 2:11)



Onko tulemista Herran nimeen kastetuksi liitetty mitenkään pelastukseen? Jos on, niin silloin ei ole ainakaan aivan väärin ilmaisu ' kaste on Jumalan armon näkyvä merkki' (tuota ilmaisuahan ei sinänsä Raamatusta löydy).



Kasteen merkityksestä on tietenkin ensisijainen kohta (Apt. 2:38,39). Tuolloin helluntaina (Apt. 2) kastaminen aivan varmasti liittyi syntien anteeksisaamiseen ja näin pelastukseen.



Mutta onko kasteella mitään merkitystä sellaiselle ihmiselle kuten Kornelius (Apt. 10:42-48), joka sai syntinsä anteeksi jo ennen minkäänlaista hengellistä vesitoimitusta (eikä siis kastehetkessä kohdan (Apt. 2:38,39) mukaisesti kuten helluntaina (Apt. 2) tapahtui)?



Seuraava on tärkeä kohta, jossa apostoli Pietari opettaa kasteen merkitystä kaikenlaisille uskoville.



' ... päivinä Nooan arkki oli valmistettu jossa muutamat se on kahdeksan sielua pelastuivat kautta veden joka myös meidät antityyppinä nyt pelastaa kaste ei lihan lian poistamista ... ' (1 Piet. 3:20b,21a, sanasta sanaan käännös kreikankielestä; vanhimmat käsikirjoitukset, Textus Receptus, King James, Westcott-Hort, Nestle ym. uudemmat)



Nooan aikana kahdeksan uskovaista ihmistä oli arkissa, sen ajan ' seurakunnassa' . Siellä olevina he pelastuivat veden kautta. Tuo vesi (kun sitä oli tarpeeksi!) erotti heidät syntisestä maailmasta.



Tuo Nooan tapaus on antityyppi, vertauskuva nykyiselle, siis seurakunnalle.



Jotkut ihmiset ovat seurakunnassa. He ovat uusia ihmisiä ja tuon lupauksen (1 Piet. 3:20,21) mukaisesti vesi on erottamassa (pelastamassa!) heidät maailmasta. Veden tarkoitus ei ollut eikä ole yhdistää syntiseen maailmaan.



Kyllä kohdan (1 Piet. 3:20,21) mukaan se että saa olla kastettu on Jumalan armon osoitus. Aivan kuten Nooan arkissa oleville. Se että he saivat olla arkissa ja pelastumassa veden kautta syntiensä takia hukkuvasta maailmasta, se oli Jumalan armon osoitus.

Joku voi miettiä jopa vuosikausia ' olenkohan kastettu vai en eli oliko se vesitoimitus, joka minulle tehtiin vastasyntyneenä, apostolien opetuksen mukainen vai ei?'



Epävarmuus ei ole hyvä. Epävarmuudessa olevalle ihmiselle käytännöllinen ratkaisu epävarmuuden poistamiseksi: Jos uskot evankeliumin ja haluat lähteä seuraamaan Jeesusta, anna kastaa itsesi uskoen apostolien opetuksen (Apt. 2). Sen jälkeen voit olla täysin varma ' olen kastettu' .



" epävarmoihin kasteisiin on käytännössä suhtauduttava ikään kuin kastetta ei olisi tapahtunutkaan." (luterilainen raamattuoppinut Franz Pieper)

Miten sinä, AllisenAsi, ajattelet, onko pelastuksen kannalta merkittävää se, onko ihminen kastettu aikuisena vai lapsena?

Ajattelen niin kuin Raamattu opettaa, pelastuksen kannalta on merkittävää, että ihminen on kastettu aikuisena (tai minkäikäisenä nyt on kasteelle mentykään, pääasia kuitenkin että kasteelle on menty uskoontulon jälkeen).

Minusta on tärkeä, että ottaa Jumalan Sanan vakavasti. Ei Jumalan Sana valehtele, kun se sanoo: " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16)

Minä en voi tietenkään tuomita ketään ihmistä kadotukseen, mutta toki voin opettaa niin kuin Raamattu opettaa. Jokainen ihminen tekee sitten ratkaisut Jumalan edessä.

Upotuskastetta karttavalle sanoisin, että minä en ainakaan ottaisi sitä riskiä, että luottaisin lapsikasteeseen. Eihän sillä ole mitään perustusta Raamatussa.

Me ihmiset voimme tietenkin sanoa, että ihan sama, lapsikaste tai aikuiskaste. Mutta kysymys kuuluukin, mitä Jumala siihen sanoo. Hänhän vastaa Sanastaan ja toimii sen mukaan.

Onko kaste mielestäsi Jumalan armon näkyvä merkki, vai onko se ennemminkin ihmisen tunnustus uskostaan?

Laulussa lauletaan: " Armoa kaikki, armoa vaan..." Kaste on armon merkki, mutta myös ihmisen julkinen todistus uskostaan. Kumpaako sitten enemmän? En osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Minulle kaikki, mikä on lähtöisin Jumalan Sanasta, on oleellista ja tärkeää.

meikämami:

Matteuksen evankeliumin mukaan lähetyskäsky menee näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti"

Näinhän se menee vuoden 1938 Kirkkoraamatun mukaan, mutta kun katsomme alkutekstiä, sisältö muuttuu toisenlaiseksi.

Aapeli Saarisalon Uusi Testamentti, joka pyrkii seuraamaan alkukieliä, hepreaa ja kreikkaa mahdollisimman sanatarkasti, sanoo lähetyskäskyn keskimmäisen osan seuraavasti:

" Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt."

Opetuslapsia ei siis tehdä ensin kastamalla ja sitten opettamalla, vaan Raamatun alkukieli tuo selvästi esille kolme peräkkäistä tapahtumaa.

1. Ensin tehdään opetuslapsia

2. Sitten kastetaan opetuslapseksi ryhtyneet

3. Sitten opetetaan opetuslapsia lisää

Tarkempaa tietoa tästä osoitteessa:

http://koti.phnet.fi/elohim/kaste2.html

Meikämamille ja muille asiasta kiinnostuneille: Jos sinua kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi Matti Väisäsen Pyhä kaste Raamatussa kirjaa. Se on perusteellinen teos ja käy läpi tarkkaan Raamatun kastekohdat ottaen huomioon mm. alkukielen ja arkeologian. Silti se ei ole vaikealukuinen. Matti Väisänen kertoi itse minulle, että kun hän antoi sen kirjan joillekin uudestikastamisen kannalla olleille ystävilleen ja pyysi heitä lukemaan sen rukoillen Raamatun kanssa, he olivat muuttaneet käsitystään. Kirjaa löytyy kirjastoista. Painos on myyty loppuun.



2 Piet. 1:2-8

myöskään kehoiteta siihen. Ei ole olemassa varmuuskasteita.

Raamattua tutkittaessa veden merkitys mainitaa useasti. Veden kautta Jumala välittää armoa, anteeksiantamusta ja tuomiota.



Linkki asiasta kiinnostuneille: http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=130

kiitos todella paljon kirjavinkistä! Haenkin sen kirjastosta heti kun mahdollista :)



AllisenAsille vielä vähän: kiinnitin huomiota lauseeseesi, jossa sanoit ettet luottaisi lapsikasteeseen. Ajattelen, että minun uskoni ei perustu kasteeseen, vaan yksin Jeesukseen Kristukseen ja siihen sanaan, jonka kasteessa olen saanut vastaanottaa: että minun syntini on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen tähden. Jos en luottaisi kasteeseeni, en luottaisi myöskään tähän sanaan. Näin ajattelen ja uskon. Mutta kiitos keskustelusta! Ja siunausta sinulle.

... myös lapsille - mutta väärentämättömänä!

meikämami:

" Samoin apostolien teoissa kohdassa, jossa Pietari piti ensimmäisen saarnansa, ne kastettiin, jotka silloin saivat piston sydämeensä. Kuitenkin siellä sanotaan: " Tämä lupaus koskee teitä ja teidän perhekuntaanne" , tai jotenkin näin."

Ilmeisesti meikämami tarkoitit seuraavaa kohtaa:

' Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: " Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" . Niin Pietari sanoi heille: " Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä

teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.

" ' (Apt. 2:37-39, 1938-käännös)

Tässä on huomattava että kenellekään (ei lapsille, ei nuorille, keski-ikäisille, vanhuksille) lupaus ei ollut seuraavan kaltaisesti:

' Niin Pietari sanoi heille:

" Tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saa Pyhän Hengen lahjan."

'

tai

' Niin Pietari sanoi heille:

" Tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin saa Pyhän Hengen lahjan."

'

Tietenkään kukaan ei suoraan Raamattuun kirjoitettuun tekstiin rohkene noin väärentää mutta monet väärentävät nuo apostolin sanat mielessään ja opetuksessaan tuolla tavalla mikä on oikeastaan paljon eksyttävämpää.

Huomaatte varmaan mikä näissä väärennöksissä on erona aitoon eli kohtaan (Apt. 2:38)? Se mikä mainitaan kaikista ensimmäiseksi eli ' tehkää parannus' on noista väärennöksistä jätetty pois!

Äitinsä kohdussa oleva ihminen (vaikkapa iältään 8 kk ikäinen sikiämisestään) on tuon äidin lapsi (kuuluu siis perhekuntaan) mutta jokainen varmaan ymmärtää että tuollaiselle ei ole vielä Jumalan aika tulla kastetuksi. Milloin sitten on? Silloin kun lapsi evankeliumia kuulleena uskoo sen ja syntiä tehneenä ihmisenä piston sydämeensä saaneena haluaa tulla kastetuksi, saada syntinsä anteeksi, lähteä seuraamaan Jeesusta Herranaan. Joillekin (Apt. 2:36-41) tapahtuu esimerkiksi 5 vuotiaana lapsena.