Mitä mieltä olettu uudelleen kastamisesta?
Jos ihminen on lapsena kastettu ja haluaisi aikuisena liittyä esim helluntaiseurakuntaan niin sinnehän ei hyväksytä seurakunnan jäseneksi lapsikasteen saanutta ihmistä mikä on minun mielestä väärin. Eikö yhden kasteen pitäisi riittää oli se sitten kastettu lapsena tai aikuisena.
Kommentit (33)
meikämami:
AllisenAsille vielä vähän: kiinnitin huomiota lauseeseesi, jossa sanoit ettet luottaisi lapsikasteeseen. Ajattelen, että minun uskoni ei perustu kasteeseen, vaan yksin Jeesukseen Kristukseen ja siihen sanaan, jonka kasteessa olen saanut vastaanottaa: että minun syntini on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen tähden. Jos en luottaisi kasteeseeni, en luottaisi myöskään tähän sanaan. Näin ajattelen ja uskon. Mutta kiitos keskustelusta! Ja siunausta sinulle.
Ei minunkaan luottamukseni perustu pelkästään kasteeseen. Usko ja kaste kuuluvat yhteen. Ne yhdessä pelastavat Raamatun mukaan. Kastettakin siis tarvitaan, mutta lapsikastetta ei. Tähän viittasin.
Ande antoi linkin tekstiin, jossa luki seuraavasti:
" Yhteistä kirjoituksien syntytilanteelle on se, että ne on kirjoitettu lähetystilanteessa, eikä meidän aikamme kaltaisessa vakiintuneen kristillisyyden olosuhteissa."
Tuo on naurettava perustelu. Tai oikeastaan sillä väheksytään Jumalaa.
Kuten olen monta kertaa osoittanut kyllä jo helluntain (Apt. 2) tilanteessa oli tuossa suuressa joukossa melkoisen varmasti paikalla monia aviomiehiä, joilla oli lapsia. Silti ei tehty seuraavasti:
' Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, [b]ja lisäksi suoritettiin vesitoimitus sanan vastaanottaneiden ja kastettujen ihmisten lapsille riippumatta siitä uskoivatko nämä evankeliumin vai eivät.[/b]'
Ei pidä lisätä mitään omia oppeja (kuten tuo ' perhekuntakaste' -oppi) Jumalan sanaan!
Siis tässä on se miten apostolit toimivat ja miten meidänkin tulee toimia:
' Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.' (Apt. 2:41)
AllisenAsi: " Matti Väisäsen Pyhä kaste Raamatussa on kirja, joka pyrkii jopa arkeologian kautta sysäämään syrjään uskovien kasteen. Kun ei alkuseurakunnan esimerkki riitä, niin konstit kyllä löytyy."
Valitettavasti nuo Matti Väisäsen kastekirjat sisältävät monilta osin vanhentunutta tietoa (otettuna lainauksina jo tiedoiltaan vanhentuneista kirjoista; minulla on sekä Väisäsen kirjat että myös monet niistä kirjoista, joista lainaukset on otettu). Esimerkiksi kysymykseen
' suorittivatko apostolit hengellisiä valelu ym.-vesitoimituksia vai eivät?'
liittyen arkeologiset tiedot noissa Matti Väisäsen kirjoissa ovat vanhentuneita.
Mitä noissa Matti Väisäsen kastekirjoissa on hyvää?
Ainakin se että niissä osoitetaan ' uskovien kaste' -opin epäraamatullisuus. Eli osoitetaan että apostolit eivät opettaneet oppia ' ensin sinun on saatava syntisi anteeksi, sen jälkeen vasta syntisi anteeksisaaneena sinun on mahdollista ja lupa tulla Herran nimeen kastetuksi' . Itse en tuota ' uskovien kaste' -oppia usko, joten siinä Väisänen ei näin ollen kritisoi sitä näkemystä mitä minä edustan. Toisaalta en myöskään usko ' paavin-Lutherin' -kastekäytännön olevan apostolien opetuksen mukainen. Olen siis kolmannella näkökannalla.
Olen tutustunut muutamiin lapsikastetta puolustaviin teoksiin, ja täytyy sanoa, että kyllä on hämmästyttävää, miten paljon tekstiä ihminen kykenee kirjoittamaan aiheesta, jota ei mainita Raamatussa.
Mutta jos joku toimii niin kuin alkuseurakuntakin toimi, niin siitä varoitetaan kovalla kädellä. Näiden kirjojen opit ovat menneet sellaisella voimakkuudella perille, että jotkut tuomitsevat " uudestikastajat" suoraa päätä helvettiin.
Ajattele. Ihminen tuomitsee ihmisen helvettiin. Ihminen tuomitsee. Ja mistä syystä? Siitä että hän on seurannut Jeesuksen esimerkkiä.
Eikö tämä ole hämmästyttävää? Raamatussa ei mainita missään kohdin, että ihminen joutuisi helvettiin sen vuoksi, että on ottanut upotuskasteen.
No, lapsikasteen puolustajat näkevät tietenkin uskovien kasteen toisena kasteena. Mutta siitäkään ei mainita mitään Raamatussa. Ei sanota, että jos otat kasteen toisen kerran, joudut helvettiin.
Mistä on kysymys? Vallankäytöstä. Mutta jotkut tarvitsevat tällaista vallankäyttöä rauhoittaakseensa rauhatonta sisintään.
Kun minä aikoinani tutustuin näihin kirjoihin, huomasin jossakin vaiheessa niiden valheellisuuden. Kuinka yksinkertainen asia oli osattukaan kertoa niin kaukaa ja vaikealla tavalla.
Suosittelisinkin tutustumaan Toivo Haapalan kastetta käsittelevään kirjaan " Askel uuteen elämään" . Siinä on julkaisu, joka käy läpi kasteen perusteet vahvasti Raamattuun nojautuen.
sensijaan sylivauvoja ei tulisi kastaa ollenkaan. Vaikka jotkut kyllä keksiikin sellaiselle menettelylle puolusteluja, mutta missä kohden Raamattua sanotaan että vastasyntynyt pitää kastaa... kaste ilman ymmärrystä ei ole pätevä kaste ollenkaan. Siis kasteelle vasta kun tajuaa jotain siitä mihin on ryhtymässä.
-ektoplasma- -
Miten niin uudelleen? Ainoa oikea kaste on uskovan kaste
sensijaan sylivauvoja ei tulisi kastaa ollenkaan. Vaikka jotkut kyllä keksiikin sellaiselle menettelylle puolusteluja, mutta missä kohden Raamattua sanotaan että vastasyntynyt pitää kastaa... kaste ilman ymmärrystä ei ole pätevä kaste ollenkaan. Siis kasteelle vasta kun tajuaa jotain siitä mihin on ryhtymässä.
mitä ihmettä tuon kanssa vänkäämään kun se on niin ja Amen, kuten raamattu sen opettaa.
josefiina4:
-ektoplasma- -
Miten niin uudelleen? Ainoa oikea kaste on uskovan kaste
sensijaan sylivauvoja ei tulisi kastaa ollenkaan. Vaikka jotkut kyllä keksiikin sellaiselle menettelylle puolusteluja, mutta missä kohden Raamattua sanotaan että vastasyntynyt pitää kastaa... kaste ilman ymmärrystä ei ole pätevä kaste ollenkaan. Siis kasteelle vasta kun tajuaa jotain siitä mihin on ryhtymässä.mitä ihmettä tuon kanssa vänkäämään kun se on niin ja Amen, kuten raamattu sen opettaa.
Ainakaan sylivauvan pään valelua Raamattu ei opeta. Vaan nimenomaan uskovien upotuskastetta. Tai sitten en osaakaan kenties enää lukea... hmm.
Senkin kyllä tunnustan, että en täysin päässyt jyvälle, kumpaa mieltä siis olet puolesta vai vastaan?
Olen samaa mieltä kanssasi, sylivauvat tulee vain siunata, ei kastaa.
joten kokonaisuudessaan kuten raamattu sen ilmoittaa, mitä siitä vänkäämään.
Miten voi olla varma siitä, että oma usko on riittävä kasteen vastaanottamiseksi?
Mistä voi tietää, että juuri nyt on oikea hetki?
Mitä jos myöhemmin epäilee, oliko usko tuolloin sittenkään riittävää?
Mitä jos " menettää uskonsa" aikuiskasteen jälkeen tai muuten vain myöhemmin kokee " tulleensa uskoon" syvemmin, paremmin, puhtaammin, oikeammin jne.?
abuna; Mitä jos " menettää uskonsa" aikuiskasteen jälkeen tai muuten vain myöhemmin kokee " tulleensa uskoon" syvemmin, paremmin, puhtaammin, oikeammin jne.?
no kerron omaa kokemusta, olin nuorempana uskossa,kävin kasteella, sit eräässä elämän vaiheessa uskoni " kuoli" siis en ollut srk. enää. tuli kaikkee muuta, paikkakuntakin muuttui. Mut kun aikaa oli mennyt " hukkaan" ainakin 10v. pikkuhiljaa tuli kaipuu, pitää palata takaisin Jeesuksen luo, niin tapahtui, liityin paikalliseen srk.n, tässä vaiheessa ei enää oteta uutta kastetta.
joo, tiedän, että tuo on käytäntö, ettei sitten enää kasteta uudelleen. Mietin tätä yksilön pohdintojen kannalta.
josefiina: " kaste ilman ymmärrystä ei ole pätevä kaste ollenkaan. Siis kasteelle vasta kun tajuaa jotain siitä mihin on ryhtymässä."
JEV:" Epävarmuus ei ole hyvä. Epävarmuudessa olevalle ihmiselle käytännöllinen ratkaisu epävarmuuden poistamiseksi: Jos uskot evankeliumin ja haluat lähteä seuraamaan Jeesusta, anna kastaa itsesi uskoen apostolien opetuksen (Apt. 2). Sen jälkeen voit olla täysin varma ' olen kastettu' .
" epävarmoihin kasteisiin on käytännössä suhtauduttava ikään kuin kastetta ei olisi tapahtunutkaan." (luterilainen raamattuoppinut Franz Pieper)"
AllisenAsi:" pääasia kuitenkin että kasteelle on menty uskoontulon jälkeen)."
Mietin vain, että eikö ihminen voi epäillä myös uskoontulonsa aitoutta joskus myöhemmin. Jos myöhemmin tuntee jotenkin paremmin oivaltavansa, mistä on kyse, " tulevansa enemmän uskoon" - eikö silloin voi epäillä myös kasteensa pätevyyttä (oli se sitten lapsena tai aikuisena " mutta-ei-riittävän-uskovana" saatu kaste)?
abuna:
Mietin vain, että eikö ihminen voi epäillä myös uskoontulonsa aitoutta joskus myöhemmin. Jos myöhemmin tuntee jotenkin paremmin oivaltavansa, mistä on kyse, " tulevansa enemmän uskoon" - eikö silloin voi epäillä myös kasteensa pätevyyttä (oli se sitten lapsena tai aikuisena " mutta-ei-riittävän-uskovana" saatu kaste)?Minä ajattelen, että uskova käy läpi erilaisia vaiheita ja kasvaa uskossa, kuten Raamattukin todistaa. Näihin vaihesiin kuuluu myös epäilykausia - kellä vähemmän, kellä enemmän. Itse olen käynyt läpi aika rankankin epäilykauden.
Sen epäilykauden jälkeen tajusin, etten voi luottaa omaan uskooni, enkä yhtään mihinkään itsestäni lähtevään. Ainoa, mihin voin luottaa, on Jumalan Sana Jeesuksessa Kristuksessa.
Sen vuoksi minusta on helppo ajatella, ettei kasteenikaan perustu omaan uskooni, vaan Jumalan iankaikkisesti pysyvään sanaan. Omat tunteet heiluvat sinne tänne, omaan uskoni varaan en voi laskea mitään. Mutta Jumalan Sana on ja pysyy ja siihen saan minäkin luottaa.
abuna:
" Mietin vain, että eikö ihminen voi epäillä myös uskoontulonsa aitoutta joskus myöhemmin. Jos myöhemmin tuntee jotenkin paremmin oivaltavansa, mistä on kyse, " tulevansa enemmän uskoon" - eikö silloin voi epäillä myös kasteensa pätevyyttä (oli se sitten lapsena tai aikuisena " mutta-ei-riittävän-uskovana" saatu kaste)?"
' Uskoontulon aitous' liittyy kysymykseen ' olenko varmasti saanut syntini anteeksi?' Jos syntiä tehneenä ihmisenä en ole koskaan saanut anteeksi, en ole tullut uskoon vaikka olisin oivaltanut ja uskonut paljonkin Raamatusta (vaikka koko Raamatun ymmärrykselläni!).
Tosiaan on niin että jos vaaditaan kasteen pätevyyteen sitä että on varmasti ollut aidosti uskossa (eli varmasti saanut syntinsä anteeksi) ennen sitä vesitoimitusta, silloin monet jäävät epäilemään kasteensa pätevyyttä. Mutta ei asia olekaan niin, että pitää varmasti olla syntinsä anteeksisaanut (eli varmasti aidosti uskossa) ennen kastetta, sillä kaste ei ole ensisijaisesti jo uskoontulleille vaan uskoontuleville, syntiä tehneille katuville ihmisille
' ... ja ota ... kaste ... syntiesi anteeksisaamiseksi ... ' (vrt. (Apt. 2:38, 1938-käännös))
Riittää pitää sana rististä totena ja haluta tulla uskoon, niin on lupa kastaa.
meikämami, varmaan aika harvoin käy niin että sellainen ihminen, joka on vielä jumalaton eikä pidä sanaa rististä totena, ajattelisi ' haluan tulla noin kastetuksi vaikka pidän nää jutut valheena - tai ehkä on totta, kuka tietää, sama se - enkä nyt tietenkään halua tulla miksikään Jeesukseen uskovaksi' .
Aivan oikein meikämami totesit että kaste ei perustu ihmisen uskoon vaan Jumalan sanaan. Näin ollen kun syntiä tehnyt ihminen uskoo sanan rististä silloin hänen kohdalleen on Jumalan sanan julistuksen kautta avautunut mahdollisuus tulla kastetuksi Herran nimeen.
Ande:
Tiedätkö miksi Raamatussa ei puhuta varmuuskasteista? Siksi että alkuseurakunta toimi kasteasiassa oikein. Ei ollut mitään sylilasten kastamisia, vaan uskovien kaste.
Mutta sitten kun ajan saatossa seurakuntaan alkoi tulla maallistumista ja luopumusta terveestä opista, kävi niin kuin kävi. Koko seurakunnan rakenne muuttui ihan toisenlaiseksi kuin mitä se alkupäivinä oli. Syntyi epäraamatullinen kansankirkko, johon saattoi kuka vain kuulua.
Minusta on merkillistä, miten väljästi monet suhtautuvat siihen tosiasiaan, että Raamattu ei puhu mitään sylilasten kasteesta. Tuntuu ettei sillä ole mitään merkitystä, puhutaanko siitä tai ei.
Eikö näinkin keskeinen asia pitäisi olla Uuden Testamentin lehdillä?
Sitä ei ole. Se on tosiasia.
Mutta koska ihmiset eivät halua tunnustaa olevansa väärässä, he keksivät kaikenlaisia teologisia perusteita. Matti Väisäsen Pyhä kaste Raamatussa on kirja, joka pyrkii jopa arkeologian kautta sysäämään syrjään uskovien kasteen. Kun ei alkuseurakunnan esimerkki riitä, niin konstit kyllä löytyy.
Tiedän mistä puhun. Se on niin tyypillistä, se on niin tyypillistä.