Onko kenelläkään muulla tunnetta, että elämä on mennyt ihan pieleen, eikä voi sille mitään?

Näin mä tein. :)

tuntuu että elämä valuu hiekkana sormien lävitse...vaikka kuinka yritän pitää sitä kädessäni. Mulla iskee varsinkin kotona pahoja kohtauksia. En ole koskaan kestänyt hyvin arkea ja nyt olen ollut jo 3,5 vuotta kotona lasten kanssa putkeen. Työelämä pelottaa ja entinen ammatti ei ole koskaan kiinnostanut. Pelkään vain taas pettymyksiä. ENkä löydä omaa ammattia vaikka monta vuotta olen pyöritellyt eri vaihtoehtoja. En saa mistään kiinni....aarhgghhh!!! Välillä tekee mieli vetää ittensä jojoon kun ei saa ajatuksia kokoon...olen todella yrittänyt. Mutta enpä taida. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Vierailija:

Näin mä tein. :)

Miestäni en kuitenkaan jätä lopullisesti, vaan katsotaan eri paikoissa asumisen vaikutus. Uutta työtä olen hakenut kevään ja kesän, mutta en ole löytänyt. Masennus ei ota loppuakseen, kun on niin paljon asioita, jotka tuntuvat puuttuvan tai muuten mättävät. Tänäänkin olen ollut koko päivän sisällä yövaatteissa, nukkunut ja roikkunut netissä. Tämä on tätä elämää... Kyllä se sitten kerran loppuu, kun kuolee, toivottavasti piankin.



ap

kaikki alkoi siitä, että oma paha olo tuli liian tuskalliseksi kestää. huomasin, että oikeasti haluan olla ihan joku muu kuin miksi olin muuttunut kotivuosieni aikana. mies hangoitteli muutosta vastaan ja riidat olivat aika hurjia. sitten vain erosimme. lapset ovat minulla. olen selvinnyt hyvin. olen päässyt opiskelemaan alaa, joka on enempi minua, lapset voivat paremmin ja minun henkinen kanttini on kestävämpi. olen oman aidon minäni myötä saanut paljon ystäviä, jotka rikastaneet elämääni. asun eri paikassa kuin miehen kanssa, täällä enemmän harrastusmahdollisuuksia ja kaikkea muuta elämää.



löysin itseni. se ei sopinut miehelle. jätin hänet. etsin uuden elämän itselleni ja lapsille. elämää toivottavasti vielä vuosikymmeniä jäljellä, turha kestää paskaa.



voimia!



2

Oletko itse saanut apua tilanteeseen, terapiaa, lääkitystä ym? Jos et, niin olisi aika hommata.

Olen saanut apua, mutta en enää luota siihen, että lääkkeet auttaisivat. Eivät auta ja lääkärin suostumuksella lopetin ne. Keskusteluapu auttaa ehkä vähän. Enemmän uskon vyöhyketerapiaan ja ravinnon merkitykseen kuin " lääketieteeseen" . Yritän niiden avulla saada oloni kohenemaan.



ap

Kuudesta kohdasta yksi on jo täyttynyt.



Ota elämä omiin käsiisi.