Lue keskustelun säännöt.
Mitä odotuksia uudelta suhteelta ja miten järjestää aikaa?
09.12.2007 |
Itse mietin yh:na että mistä nipistäisi aikaa miehen tapaamiseen? Lapset ovat epäsäännöllisesti isänsä luona eikä hoitajia juuri ole tarvittu. Yllättäen tapasinkin miehen jonka kanssa synkkaa, mutta ongelmana on että olen vapaa deittailemaan 2xkk! Kyllä sitä nyt vähän useammin haluaisi nähdä...
Olen kysellyt lähipiiristä lastenhoitajia ja miettinyt vaihtoehtoja mutta eipä niitä kovin paljon tunnu olevan. En halua heti kutsua miestä kotiini kun lapset ovat paikalla (ovat liian pieniä jäämään yksin kotiin)
Itse olen kovin innoissani, juttu luistaa ja olen jo kovaa vauhtia ihastumassa... Tosin minua vaivaa ettei mies ota yhteyttä kuin silloin tällöin? Ei välttämättä vastaa meileihini eikä useinkaan ota yhteyttä oma-aloitteisesti.
Höh, tuon jo kirjoitettuani tajusin että turhaa tätä on miettiä sen enempää, ei tällä suhteella taida olla mitään tulevaisuutta. Tyhmä yh, joka takertuu heti pieneenkin toivonkipinään...
No, sainpa avautua =(
Kommentit (3)
niin muista se, että paskassa suhteessahan sitä läheisyyttä (etc) ei loppujen lopuksi saa kuitenkaan. Pettymyksiä siitä seuraa.
Mä olin itse 5v yksin ja olin ihan hyperstressaantunut lopulta kun tuon miehen löysin. Pelkäsin usein sitä, että en huomaakaan, että hän on ihan kammottava (tai jotain). Toisaalta taas olisin ollut valmis tekemään melkein vaikka mitä, että hän vain minut olisi huolinut.
Ennen suhteen alkua päätin, että haluan vain sellaisen miehen, joka automaattisesti pitää muhun enemmän yhteyttä kuin minä häneen. Ja kuka selvästi vaikuttaa olevan turvallinen, ystävällinen ja empaattinen mies (ettei tule takkiin) - ja joka osaa alusta lähtien PUHUA asioista.
Vuosia olin varma siitä, että kriteereitäni ei vastaa kukaan. Mutta sitten onneksi vastasi :) Kaikista epäilyksistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa taidan päättää just nyt että miehen on pidettävä enemmän yhteyttä kuin minä!
Tuo on niin tuttua. Tuo loputon epätoivo ettenkö minä löydä enää ketään enkä kelpaa enää kenellekään... samaan aikaan pelkään takertuvani ensimmäiseen ja mitä jos en huomaakaan ettei siinä mitään tunteita ollutkaan...
Tämän ristiriidan kanssa on niin vaikea elää että tuntuu melkein mahdottomalta aloittaa mitään enää kenenkään kanssa.
ap
ps. onnea teille 3!
välillä tuntuu ettei millään jaksaisi enää.. lapset ovat vaativassa iässä ja heihin hellyyttä uppoaakin, mutta kuka lohduttaisi Nyytiä... sniif..
ap