Tuntuuko kskaan kenestäkään muusta että hääpäivä on sellainen " pakko olla kivaa" päivä?

Liittomme on ollut onnellinen, jo 6 vuotta. Mutta, hääpäivänä, aina mennään syömään kahdestaan yms... ja on jotenkin teennäistä istua ravintolassa ja jutella mukavia, kun mieluummin itse köllisin sohvalla koko perheen, tai sitten kahden tuon ukon kans ja söisin pizzaa ja katsoisin leffaa.

Miehen mieliksi lähden aina ulos syömään ja " kwskustelemaan" .

Mutta me emme siis ole sitä juurikaan erityisemmin juhlineet. 15. hääpäivänä saatiin kersat kälylle hoitoon ja mentiin bilettämään Tampereelle, mutta muuten on vietetty sitä kuin melkein mitä tahansa muutakin päivää (jos on ylipäänsä kumpikaan muistettu sitä muuten kuin jälkikäteen)

Musta tuntuu tosi teennäiseltä viettää jotain kahdenkeskistä kynttiläillallista.

Meillä on pian edessä pyöreät tasavuodet-hääpäivä. Ja musta tuntuu, että on pakko viedä lapset hoitoon ja tehdä jotain romanttista miehen kanssa kahdestaan, koska ympäristö näin olettaa.



Mieluummin tekisin jotain hauskaa koko perheen voimin.

Koko perheen voimin hauskan pitäminen on tietysti tosi kivaa ja tärkeää, mutta muutaman kerran vuodessa on äärettömän tärkeää pitää kivaa puolisonsa kanssa kahdestaan. Ilman lapsia ja muuta arkea. Jos nimittäin haluaa kerätä niitä vuosia lisää.



Monille ihanan kahdenkeskinen ilta tarkoittaa teeveen katselemista ja sipsien syömistä lasten mentyä nukkumaan. Siinä ei ole kysymys mistään vuorovaikutuksesta ja tunnepankin kasvattamisesta.

Meille hääpäivä on siis pakkoromantiikkaa joka kerta, huvitti etukäteen tai ei. Vaikka olisi kuinka kiire ja stressi ja tekisi mieli vain olla kaikessa rauhassa, me vääntäydytään ykköset päällä ravintolaan. Ja aina se sitten lopulta on tuntunut hyvältä.



Arkemme taas ei ole kovin romanttista. Jos olisi romanttisempaa niin sitten ei varmaan tuntuisi niin tärkeältä istua kerran vuodessa koko ilta väkisin kehumassa toisiamme ja muistelemassa ensirakastumisen aikoja...

eli ei tarvitse vaimonkaan näyttää nyrpeää naamaa kun itsekin unohtaa koko päivän. Nyt kahdeksas vuosi naimisissa. Ehkä kymppivuotisia voisi jotenkin juhlistaakin, esim. ulkomaanmatkalla. Nyt masussa oleva kuopus on silloin tosin vielä vähän pieni mutta joko tulee koko perheen reissu isovanhemmilla vahvistettuna tai sitten lyhyempi reissu niin, että muksut mummulassa. Ei meillä tähän unohteluun mitään avioproblematiikkaa liity, kyllä meillä mun mielestä keskivertoa parempi avioliitto on. Kunhan nyt ei koeta tollasta ap:n mainitsemaa pakkojuhlimista mitenkään tärkeänä. Juhlitaan sitten muuta, kun ehditään ja siltä tuntuu.

Tulevana keväänä olisi sitten 10-vuotishääpäivä ja silloin teemme miehen kanssa pikkureissun johonkin Euroopan kaupunkiin.



Toki mies on muistanut kukilla ja minä suukoilla mutta muuten se on ollut päivä muiden joukossa :) Ns. parisuhdeillat olemme sitten viettäneet ihan muina ajankohtina...