pakkoajatuksia kellään...?
Onko kenelläkään pakkoajatuksia, siis tarkoittaa että jotkin ajatukset peloittavat, eikä saa niitä pois mielestään?esim pelkäät vahingoittavasi lastasi, tai jotain muuta läheistä??
Vastauksia kiitos.
Kommentit (8)
ei minulla pakkoajatuksia olekaan, teen vain tutkimusta mielenterveysasioista.ihmettelen noin negatiivista vastaustasi, koskaan et voi tietää killoin itse sairastut tai läheisesi sairastuu.Kannattaa suhtautua asioihin hieman aikuismaisemmin, ja järkevämmin.ihmisen mieli on herkkä, ja toiset jaksavat enemmän kuin toiset.Onneksi apua saa, ja toivon että sinä myös saat apua omaan asenteeseesi.
mukavaa kevättä.
Jos olisin arvannut että sinä kirjoitat minulle noin, niin en IKINÄ olisi vastannut alkuperäiselle.
Minulla ei ollut tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä.
Kysymys kuului että onko kellään... Ja vastasin ensin annettuun kysymykseen. (Ei olisi näköjään pitänyt!!!)
Mutta miksi SINÄ et vastannut alkuperäisen kysymykseen?
Ja minä en vastauksellani ottanut kantaa alkuperäisen kirjoittajan ongelmaan, vaan huolestuin, sillä kukaan muu ei ollut vastannut hänelle. Minulla ei ikävä kyllä ole muuta apua annettavana asiaan kuin se mitä jo kirjoitin.
Mitä sinä " tarjoat" kysyjälle?
Minä kyllä tiedän että ihmismieli on haavoittuvainen ja siksi ehdotinkin että kannattaa hakea apua, jos ei itse pääse pakkoajatuksista eroon. Niitä ei kannata murehtia yksin.
P.S. Minä en tee tutkimusta, teetkö sinä?
herkku82:
ei minulla pakkoajatuksia olekaan, teen vain tutkimusta mielenterveysasioista.ihmettelen noin negatiivista vastaustasi, koskaan et voi tietää killoin itse sairastut tai läheisesi sairastuu.Kannattaa suhtautua asioihin hieman aikuismaisemmin, ja järkevämmin.ihmisen mieli on herkkä, ja toiset jaksavat enemmän kuin toiset.Onneksi apua saa, ja toivon että sinä myös saat apua omaan asenteeseesi.
mukavaa kevättä.
Eli alunperin vastasin Herkulle ja näköjään se oli taas Herkku joka vastasi minulle!
No, tulipa todistettua että ei kannata vastata jos ihminen kirjoittaa tänne jotain kysyen.
(Näköjään muut oli viisaampia.)
Ja vielä: tarkoitus ei ollut todellakaan loukata!!!
Jos en olisi huolestunut, niin en olisi vastannut.
Eli anteeksi huolestumiseni!
Pakkoajatukset eivät tarkoita sitä, että HALUAISI esim. tehdä jotain pahaa läheisilleen, vaan yleensä näistä kärsivät ihmiset ovat nimenomaan kilttejä ja hyvin herkkiä ihmisiä, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Tarkistapa tietouttasi kakkonen, ennen kuin vastailet tällaisiin ksysmyksiin.
Pakkoajatuksia ovat myös esim. oman tai läheisten sairastumisen pelko, joka on jatkuvaa ja ahdistavaa ja häiritsee jokapäiväistä elämää.
Tiedoksi vain huolestuneille.
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä esim. synn.jälkeisestä masennuksesta kärsivillä voi pahimmillaan olla myös pakkoajatuksia. Pakkoajatuksia jopa kuolemasta, omasta tai lapsen. " Jos nyt ajaisin päin seinää, niin tämä tuska loppusi" Tai ehkä silloin ollaan jo lähellä psykoosia, mutta kuitenkin. Jatkuvat pakkoajatukset saattavat alkaa pakonomaisesta tunteesta, että pitää tehdä esim. kaikki samassa järjestyksessä, tai muuten homma ei pysy yhtään hanskassa. Lopulta asiasta voi tulla niin suuri, että ilman tiettyjä rutiineja, tapahtuu jotain kamalaa.
Lievässä muodossa kaikilla ihmisillä on näitä pakkorutiineja, tarkistaa avaimia, vaikka periaatteessa tietää niiden olevan kassissa, kerran vielä pitää käydä katsomassa ettei hella vaan jäänyt päälle..Entä miten päin laitat vessapaperin telineeseen... Menee ehkä vähän nyt jo ot. mutta pointtina se, etteivät pakkoajatukset ole mitenkään harvinaisia. Apua on syytä hakea silloin, jos pakkoajatukset tai -toiminta alkaa liikaa hallita elämää
nyt en lukenut tarkkaan viestiäsi Minttu.Kuitenkin pointtini oli myös se, että kyllä pakkoajatuksista kärsivä voi pahimmillaan myös tehdä jotain itselleen/lapselleen/läheisilleen/, jos tilanne menee liian pahaksi. Oli sitten herkkä, kiltti tai ei. Eli apua kannattaa hakea!
Totta kai apua kannattaa hakea, jos ongelma on häiritsevä. Tartuin nimen omaan siihen, että osataan erottaa AJATUKSET ja TEOT toisistaan. Kakkoskirjoittajan kaltaiset virheelliset näkemykset siitä, että pakkoajatuksista kärsivät ovat näitä jotka vahingoittavat perheitään voivat estää pakkoajatuksista kärsivien avun hakemista. Tällöinhän he pelkäävät, että heidät tuomitaan psykopaateiksi ja tappajiksi eivätkä uskalla puhua ongelmastaan. On totta, että pakkoajatuksia on monenlaisia ja moniin liittyy myös rituaaleja, mutta nyt oli kyse tästä vahingoittamisen pelosta. Ja korostan, että tietysti kannattaa hakea apua, jos sitä tuntee tarvitsevansa. Ahdistunut ihminen voi äärimmäisessä tapauksessa tehdä itselleen jotakin. Psykoosi onkin sitten asia erikseen. Silloinhan ihmisen todellisuudentaju on hävinnyt ja pelko itsen tai muiden vahingoittamisesta on todellinen.
Mutta toivon että jos sinulla on sellaisia niin pääset keskustelemaan niistä jonkun kanssa. Ehkä tämä palsta tai netti yleensäkään ei ole hyvä paikka.
Onko sinun paikkakunnallasi mielenterveystoimistoa?
Sinne voi soittaa ja pyytää keskusteluapua tai sitten sieltää saa tietoa siitä kuka voi auttaa.
Ongelman ei tarvitse olla suuri kun siihen hakee apua.
Jos hakee ajoissa apua, niin ongelmasta ei koskaan tule liian suurta.
On eri asia ajatella satuttavansa jotain kuin se että oikeasti satuttaa. Mutta joskus voi olla että hermostuu ja silloin...
Ehkä voisi löytyä syitä miksi ajattelet sillä lailla. Kenties saat apua näihin syihin.
Ja ei keskustelusta varmaan ole mitään haittaa.
(Vastaisin sinulle koska olen saanut lukea lehdistä juttuja joissa aikuinen on satuttanut lasta ja minusta olisi hyvä jos sellainen ei enää koskaan toistuisi. Siksi kannattaa olla jo hyvissä ajoin hakemassa apua.)
Toivottavasti saat apua pakkoajatuksiisi!