Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivat nae omissa toimissaan koskaan mitaan vaaraa? Eivatka usko tehneensa vaarin, vaikka kuinka hyvin perustelee kantansa.
07.09.2007 |
Ja sitten samaiset ihmiset kokevat kokeneensa hirveää vääryyttä toisten tekemänä, vaikka itse on ensin aloittanut ja jälkisetvinnän tuloksena huomio kohdistuu tähän ja vaaditaan selitystä toimille.
Onko tuo jotain narsismia? Minä itse pystyn erottamaan oikean väärästä ja myönnän virheeni myös.
Miksi jotkut ihmiset eivät voi millään myöntää olevansa väärässä?
Kommentit (6)
Täällä joku linkitti kuvauksen rajatilapersoonaan ja ainakin ystäväni kohdalla kuvaus sopii täsmälleen.
http: //uk. geocities. com/rajatilapersoona/faq. htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellekin sellaisen myöntäminen on ensinalkuun vaikeaa, mutta voi olla, että prosessoinnin jälkeen siihen kykenee.
En nyt tiedä ollenkaan, millaisista tilanteista ja tapauksista ap puhuu tarkalleen ottaen, mutta noin yleensä ottaen: moni kokee, että hyökkäys on paras puolustus ja kaikki syytökset on aina kiistettävä. Se on hiton raskasta ja tylsää muille, mutta tunnen useampia tuollaisia ihmisiä itsekin.
Tai oikeastaan kotitöiden kanssa, koska en viitsi enää sanoa mistään hänelle vaan teen kaiken itse. Pienestäkin kritiikistä hän vetää niin hirveät herneet nenään, että mieluummin raadan kuin katselen sitä raivoamista.
Hän ei tee mitään väärin. Jos hän siis imuroi koko asunnon (100 neliötä) vartissa ja jättää sohvien alle kauheat villakoirat, hänelle ei voi edes kauniisti sanoa, että imuroisitko sieltä sohvan alta myös, tai alkaa kauhea meuhkaaminen ja mielenosoittaminen. Olen myös kerran maininnut, että itselläni menee kolme varttia, jos imuroin huolellisesti asunnon ja sain vastaukseksi, että olen vaan niin hidas imuroija. Joopa.
Kymmenen vuotta miestä ja hänen vanhempiaan katselleena ymmärrän myös, miksi anoppi tekee kaiken ja passaa appiukon sohvan pohjalle sekä sen, mistä mies on mallinsa saanut. Isänsä on mestari väistämään kaiken kritiikin sekä vaihtamaan puheenaihetta heti, jos hänen täydellisyyttään mitenkään kyseenalaistetaan.
Tehkääpä diagnoosi lukemanne perusteella miehestäni ja hänen isästään!
Mun on kans välillä vaikea huomata omia virheitäni. Tai ainakaan myöntää olevani väärässä, vihaisena en pysty yleensä lainkaan myöntämään. Muiden minuun kohdistamat ' vääryydet' kyllä huomaan liiankin selvästi ja ne jää minua todella kalvamaan.
En tiedä, onko se relevantti kuvaamaan edellä mainittuja henkilöitä, mutta ainakin samantyyppistä " oirehdintaa" löytyy persoonallisuushäiriöisillä.
Siihen voi olla lukemattomia eri syitä. Jokainen saamasi vaihtoehto on oikea. Mutta ei välttämättä juuri sinun ystäväsi kohdalla.